Avaruus maailmankuvana

Mitä saadaan kun 1970-luvun camp-scifi päivitetään 2000-luvulla poliittiseksi scifiksi?

Scifi-sarja Galactican alussa ihmiskunta tuhoutuu lähes kokonaan viimeisten ihmisten paetessa cylon-robotteja sota-alus Galactican johtamalla laivueella. Cylonit saivat alkunsa ihmisten rakentamista palvelijaroboteista, jotka palaavat kostamaan alistajilleen kehityttyään ihmisenkaltaisiksi yksilöiksi. Silmää silmästä vaativa orjaluokka tuhoaa lopulta ihmiskunnan asuinplaneetat ydinasein.

Alkujaan 1970-luvun lopulla parin vuoden ajan pyörinyt tv-sarja päivitettiin vuonna 2003 uudessa Battlestar Galacticassa, joka jatkui aina tähän vuoteen asti. Halvat kulissit ja kepeä kerronta vaihtuivat synkän klaustrofobiseen ympäristöön.

Koko tuotantonsa ajan Galactica tasapainoili uskonnollisen ja uskonnosta kertovan kerronnan välillä.

Orjuuttajiaan vastaan nousseet cylonit rinnastetaan roomalaisia hallitsijoitaan vastaan nousseisiin juutalaisiin. Osa juutalaisista kielsi roomalaisten hallitsijoidensa polyteistisen uskonnon ja arvot – samoin kuin cylonit – ja muodostivat oman monoteistisen yhteiskuntamallinsa.

Näiden varhaiskristittyjen muodostama yhteiskunta perustui nietzscheläiselle orjamoraalille, joka arvottaa yhteiskunnan hyvä–paha-akselilla. Alkujaan alistettujen cylonien yhteiskunta kuvataankin hyvin kristityssä valossa ja demokraattisena utopiana konsensuspäätöksineen.

Monoteististen cylonien vastavoimana ihmisten yhteiskunta puolestaan muistuttaa polyteististä antiikin Kreikkaa jonka arvot määräytyivät herramoraalin ohjaamana akselilla hyvä–huono.

Samoin kuin juutalaisten kapina roomalaisia vastaan synnytti kristinuskon ja syrjäytti lopulta roomalaisen kulttuurin, päätyivät cylon-orjat huojuttamaan ihmiskunnan hallitsijan jakkaraa.

Hyvä scifi haastaa yleisönsä arvioimaan uudelleen vallitsevia yhteiskunnallisia oloja. Avaruuteen sijoittuvan fantasiamaailman tarjoaman tammenlehvän turvin Galactican tekijät tekivät teräviä huomioita maailman menosta. Maapallosta erillään eläneiden ihmisten yhteiskunta edustaa läpileikkausta länsimaisesta yhteiskunnasta, unohtamatta sen alistamia kehitysmaita. Armeija rinnastuu suoraan USA:n sotavoimiin.

Terrorismin vastaisen sodan varjolla on viime vuosina rikottu jatkuvasti demokraattisia arvoja Atlantin molemmilla rannoilla. Poliitikot ovat ajaneet valtioita sotiin ja lisänneet kansalaisten valvontaa tavalla, joka ei sovi ideaan kansanvaltaisesta yhteiskunnasta.

Cyloneja pakeneva ihmiskunta ylläpitää demokraattista yhteiskuntamallia presidentteineen sekä siviili- ja sotilashallintojen erotteluineen. Demokratia kuitenkin osoittautuu lähinnä diktatuuriksi, jossa kansanäänestysten ja kansanedustajien yli kävellään toistuvasti. Presidentin osallistuminen salamurhien suunnitteluun ja äänestystulosten väärennyksiin iski lähelle kotia erityisesti George W. Bushin presidenttiyden aikana. Myöskään Galacticassa presidentti ei takaa kansanvaltaa.

USA:n johtamien joukkojen taistellessa Irakissa ja Afganistanissa Galactica esitti asetelman, jossa uuden kodin löytäneet ihmiset joutuvat cylon-miehityksen alaisiksi. Ihmisten vastarinta muistuttaa Irakin ja Afganistanin vastarintaliikkeiden toimia sekä palestiinalaisten intifadaa.

Upseeri Saul Tigh’n puolustus itsemurhaiskuille poikkeaa suoruudellaan viihdesarjojen valtavirrasta: ”Olen lähettänyt lentäjiä itsemurhatehtäviin ennenkin. Miten tämä (itsemurhaisku) poikkeaa niistä?”

Galactica purkaa kaunistelematta länsimaiden myyttiä eettisestä sodasta, joka oikeutetaan vastustajan epäinhimillisyydellä. Sarjaan kantautuu kaikuja Abu Ghraibin ja Quantanamon vankileireiltä. Ihmiset kiduttavat sadistisesti vangiksi saatuja vihollisia ja ihmismäiset cylonit joutuvat kokemaan eristyssellit, valehukuttamiset ja väkivaltaiset raiskaukset.

Galactica osoittaa toistuvasti kidutuksen tehottomaksi, raaistavaksi ja fasismiin johtavaksi strategiaksi. Sotaa käyvässä maassa näin suoraan saattoi kommentoida vain fiktion suojista. Se on ollut scifin tehtävä aiemmissakin totalitarismeissa.

Jari Tamminen

Battlestar Galactican 4. & viimeinen tuotantokausi nyt kaupoissa. Universal Pictures 2009.
Jason T. Eberl (toim.): Battlestar Galactica and Philosophy. Blackwell Publishing 2008. 267 s.

_______________

”Starbuck on kastroitu”

Galactican naiset ovat ristiriitaisia, moniulotteisia henkilöitä. Heistä kärkeen nousee lentäjä-ässä Kara ”Starbuck” Thrace, joka on aivan sietämätön pullistelija, mutta ah niin herkkä halutessaan. Galactican naishahmoilla on normaalisti miehille varattuja ominaisuuksia, kuten toiminnallisuus ja aggressiivisuus. Heidän aikaansa vie yhtälailla filosofointi, ideologiat ja kaikille sukupuolille ominainen pohdinta: ”rakastaakse mua vai ei”. Jotkut vanhan liiton femmarit murisevat, että naiset esitetään sarjassa pahoina ja vastenmielisinä tajuamatta, että he jatkavat vanhaa neitsyt-huora-jakoa vaatimalla populaarikulttuuriin vain ”hyviä naisia”.

Galactican 1970-luvun versiossa lentäjä-ässä oli tietenkin mies, näyttelijä Dirk Benedict. Vahvin osoitus, että sarjan naiskuva on onnistuneen moniulotteinen on Dirk Benedictin myrkyllinen kommentti nyky-Galactican meiningeistä: ”Starbuck on kastroitu”, Benedict valittaa nettisivuillaan. Galactican miehet ovat yhtä kompleksisia kuin naiset. Benedictille sekään ei kelpaa: ”Mieshahmot ovat heikkoja, päättämättömiä, kun naiset taas ovat rohkeita, päättäväisiä, vihaisia ja polttelevat sikareita.”

Susanna Kuparinen

_______________

Jari Tamminen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu