splash_image.jpg

Arjen yläpuolelle

Ihana Maritta Kuula teki uuden onnellisuutta tuovan levyn.

Maritta Kuula ja minä saavumme haastattelupaikaksi sovitun kahvilan ovelle yhtä aikaa. Huomaamme heti, että paikassa katsotaan
screeniltä olympiajääkiekkoa. Kuula toteaa, ettei hän seuraa joukkueurheilua lainkaan.

”Jotain on elämästä rajattava pois. Minä olen rajannut kilpaurheilun. Olympialaisissa hämmentää myös Putin-vouhotus”, Kuula sanoo. Hän ihmettelee, miten Putin voi edelleen pysyä Venäjän johdossa.

Samana päivänä käydään taisteluja Ukrainassa. Yhteiskuntaa ja sen epätasa-arvoisuutta Kuula seuraa kyllä. Sen kuulee myös hänen uuden levyn sanoituksista, joissa äidille lähetetään rahaa ulkomailta mallin töistä, vaikka oikeasti rahat tulevat strippauksesta.

”Yhteiskunnassa muutos on hidasta, jos ajatellaan vaikka naisten, lasten ja köyhien asemaa. Välillä tuntuu, ettei maailma ole menossa parempaan suuntaan.”

Maritta Kuulan edellisestä levystä Ampiaisten kuningatar on vierähtänyt jo kuusi vuotta. Vuosien kulumista Kuula selittää sillä, että hän ja monet hänen muusikkotutuistaan joutuvat tekemään muitakin töitä.

”Musiikin tekemiselleni on ollut esteenä se, etten tunne ihmisiä. Olen aika ujo.”

Uudella Kuuluisaa sukua -levyllä ovat jälleen mukana Heikki Tikka ja Eeva Koivusalo, Kuulan pitkäaikaiset kumppanit musiikinteossa. Uutena levyllä on mukana Janne Lastumäki.

”On hyvä, että mukaan tulee uutta verta, vaikka se aina vähän jännittää, miten se toimii. Jannen kanssa toimi hyvin”, Kuula sanoo.

Yleisesti uuden levyn kappaleet vaikuttavat kevyemmiltä kuin aiempien levyjen laulut.

Kuula kertoo miettineensä asiaa paljon ja tulleensa siihen tulokseen, ettei pelkistä synkistä aiheista laulaminen auta ketään. Välillä on päästävä levähtämään.

”Halusin tehdä musiikkia, joka tekee ihmiset onnelliseksi. On siellä niitä huolestuttaviakin tarinoita. Musiikki on kuin akupunktioneula, jolla voi pistää kuulijaa johonkin hermoon. Sillä saa ihmisen ajattelemaan omia asioitaan ja aloittamaan luovan prosessin.”

Kuula kertoo, että pohjoisesta tulleena ja 1980-luvulla siellä eläneenä hänen maailmansa on musta, ja negatiiviset asiat ryöpsähtävät helposti esiin.

”Tällä kertaa ne oli saatava pois, sillä nyt haluan helliä kuulijoita. Antaa heille jotain sellaista, joka nostaa arjen yläpuolelle.”

Kuulan tekstit ovat hyvin runollisia. Hän kertoo kappaleidensa syntyvän kokonaisuuksina: musiikki ja teksti yhdessä.

”En mieti ihan hirveästi biisien tekemistä vaan plumpsauttelen. Välillä syntyy biisejä, joiden kanssa en ole samaa mieltä. Tuntuu siltä kuin ne eivät olisi tulleet omasta päästä. Se on aika kummallista. Ehkä se on sellaista polyfoniaa.”

Kuulan karismaa ja ihanuutta palvotaan. Niinpä onkin kysyttävä, miksi hän on niin ihana ja karismaattinen.

”Olen syntynyt ihanaksi ja karismaattiseksi”, Kuula naurahtaa.

”Mutta minä vaadin toisilta paljon. En tee itse aina niin hyvin.”

Maritta Kuula haluaa johdattaa kuulijat kohti onnea, mutta mikä on hänen oman onnellisuutensa salaisuus?

”Kaikkein nautinnollista on ajattelu, pienten asioiden ihmettely. Oma elämäni on käpertynyt pieneen tilaan, jossa ystävät ovat tärkeitä. Heidän kanssaan kannattaa tehdä jotakin. Luova tekeminen on tärkeää, vaikka se olisi ruuanlaittoa.”

Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua. Castafiorello 2014. Levynjulkaisukeikka 22.3. Helsingin Korjaamolla.

Hannele Huhtala

Kommentoi Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *