Arjen metsästäjät

Yh-äidin osa: kuponki, sääli & penni.

Vietin päivän vähävaraisten yksinhuoltajaäitien kanssa. Mediassa köyhä yksinhuoltaja on perinteisesti epäonnistuja, holtiton, toimenpiteiden kohde ja uhri.

Tapaamani äidit olivat neuvokkaita ja taitavia. Heillä on elämä hallussa, sossusta, kelasta ja työkkäristä huolimatta. Tilastojen luvut olivatkin aktiivisia toimijoita. Holtiton kevytkenkä onkin arjen pärjääjä.

Kohtaamisen mahdollisti Lapsilisä-projektin seminaari yksinhuoltajista ja köyhyydestä. Projektin työntekijä Suvi Waitara toteaa, että köyhyys ja yksinhuoltajuus ovat leimoja, joita kartetaan.

”Ihmisten saaminen mukaan toimintaan ja seminaariin on ollut haastavaa. Monet pelkäävät, että holhoamme jotenkin.”

Harva köyhäksi luokiteltu puhuu itsestään köyhänä. Tämä kuului myös seminaarin yh-äitien puheissa. Säästäväisyys ei ole köyhyyttä vaan hyvin organisoitua arkea.

Etuusjärjestelmässä oma käytös elää sen mukaan, minkä puljun luukulla ollaan. Sossu, kela ja työkkäri tarvitsevat erilaiset naamiot.

Vaikka äitien puheissa tarjousten ja säätiöiden pienten avustusten metsästys kuulostaa varsinaiselta seikkailulta, ei köyhyydessä ole mitään siistiä. Kun raha ratkaisee, syrjäytyminen alkaa jo ennen kouluikää.

”Talvella koulusta sanotaan, että ensi perjantaina luistimet tai sukset mukaan. Siinä pitää koluta kirpparit tai sanoa lapselle, että sä oot kipee sillon perjantaina”, yksi äideistä heittää.

Mainos, jossa lapsiperheen elämään näyttävät kuuluvan legot ja Mac-läppäri, aiheuttaakin seminaarin mediapajassa naurunremakan.

Pienperheyhdistyksen Lapsilisä-projektin seminaari yksinhuoltajuudesta & köyhyydestä järjestettiin 23.10. Sipoon Kuntokalliossa.

–––––––––––––––

Yh-äiti ei kuulu kotiin

Suvi Krok on tutkinut vähävaraisia yksinhuoltajaäitejä. Tutkimuksen naisille hyvä äiti on läsnäoleva äiti.

Kotona olevan ydinperheen äidin pehmeitä arvoja ihaillaan. Yksinhuoltajaäiti vastaavassa tilanteessa on laiska ja vastuuton.

Yh-äidille kotiäitiys tarkoittaa etuusviidakossa kitkuttamista. Etuuksien ostovoima on jäänyt pahasti jälkeen palkkatuloista. Lapsilisää pitäisi Kelan mukaan nostaa 70 prosenttia, jotta se vastaisi palkkojen nousua vuosina 1994–2009.

Lapsilisä on valtion kädenojennus lapsiperheille, ja se maksetaan jokaisesta Suomessa asuvasta lapsesta. Lapsilisät kuitenkin vähennetään toimeentulotuesta. Köyhimpien perheiden lapset jäivät nuolemaan näppejään.

Sonja Hyppänen

Suvi Krok: Hyviä äitejä & arjen pärjääjiä. Tampereen Yliopistopaino 2009. 229 s.

–––––––––––––––

Sonja Hyppänen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu