splash_image.jpg

Annikki, kolmen sodan veteraani

Tiitu Takalo on tallentanut Minä, Mikko ja Annikki -sarjakuvaan pitkän taiston tamperelaisen puutalokorttelin säilyttämiseksi.

Jättirenkaiset monsteriautot ovat vallanneet tamperelaisen puutalokorttelin sisäpihan – siis leikkiautot. Täysikasvuisilla autoilla ei tänne ole asiaa. Autotallien sijaan korttelin kivijalkaan on rakennettu suuri pyörävarasto.

Sarjakuvapiirtäjä Tiitu Takalo kipuaa kerhohuoneeseen hakemaan kahvia. Ennen samalla paikalla oli asukkaiden yhteinen huussi.

Takalolla on jalassaan Tank Girl -merkkiset kengät. Suutari on vaihtanut niihin pohjat jo kolme kertaa. Maiharit ovat tallanneet kolmannen omistajansa kanssa Puntala-rockia, Kölnin tuomiokirkon kellotornia ja Lontoon katuja.

Tiedän tämän, koska olen juuri lukenut Takalon uuden sarjakuvakirjan Minä, Mikko ja Annikki. Se on pienimuotoinen paikallishistoriikki, mutta ennen kaikkea manifesti vanhan säilyttämisen puolesta. Kirjassa korjataan kenkien lisäksi monta muutakin vanhaa asiaa. Yksi korjauskohde on itse Annikin kortteli.

Tampereella umpipihaisia puutalokortteleita on jäljellä enää kaksi. Toinen niistä, Amurissa, on museona, mutta Annikinkadulla asuu yli viisikymmentä ihmistä. Heidän joukossaan ovat Takalo ja hänen miesystävänsä Mikko.

Annikin puutalokortteli on selvinnyt vuoden 1918 kansalaissodasta ja toisen maailmansodan pommituksista kuin ihmeen kaupalla. Pisimmän taistelunsa se kävi kuitenkin Tampereen kaupungin kanssa.

Kaupunki halusi kaavoittaa korttelin purettavaksi, mutta Annikin asukkaat päättivät toimia kotiensa pelastamiseksi. Seurasi vuosien vääntö, jonka Takalo on piirtänyt sarjakuvaansa vanhoista puupiirroksista lainatulla tyylillä.

”Halusin tällä sarjakuvalla näyttää ihmisille, että heillä on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa omaan elinympäristöönsä. Annikin kortteli on minusta hyvä esimerkki kansalaisaktivismin voitosta,” Takalo sanoo.

Vuosien varrella Takalo on huomannut, että suurelle osalle ihmisistä tuntuu olevan ylivoimaista tarttua itse toimeen, ilman esimiestä.

”Tee se itse -kuplan ulkopuolisille ihmisille voi olla iso kynnys osallistua vaikka kadunvaltaukseen, vaikka asia heitä koskettaisikin. Moni ehkä pelkää joutuvansa välittömästi mellakoimaan, tai sitten ei yksinkertaisesti tunne olevansa tervetullut.”

Paikallishistoriasta kiinnostuneet lukijat tarttunevat Minä, Mikko ja Annikki -kirjaan. Takalo toivoo, että joku heistä heräisi lukiessaan ajattelemaan toisin. Lähtisi taistelemaan asuinympäristönsä puolesta tai järjestäisi vaikka atk-kurssin eläkeläisille. Ensin pitää uskaltaa unelmoida, ja unelmat on myös sanottava ääneen.

”Kyynisyys ja passiivisuus eivät saa olla vaihtoehtoja. Annikin korttelikin on täällä tänään vain, koska joskus joku uskalsi sanoa, että se olisi mukava säilyttää.”

Takalon sarjakuvakirja on saanut rahoitusta Tampereen kaupungilta. Kaupungin päätöksenteko saa kirjassa aikamoista ryöpytystä osakseen.

”Mietin piirtäessäni, että pitääköhän minun ottaa rahoittajakin huomioon. Päätin olla ottamatta. Meinasin revetä nauramaan, kun yksi kaupunginvaltuutettu mietti, että kaupunki voisi ostaa näitä kirjoja ja jakaa niitä lahjoina silkkisolmioiden sijaan. On ainakin hyvä itsetunto kaupungilla, jos näin tekevät!”

Takalo asuu ensimmäistä kertaa taloyhtiössä, jossa piha on tärkeä tila. Umpinainen kortteli muodostaa pihan ympärille sylin, joka tuntuu omalta paikalta.

”Se, miten taloja rakennetaan, kuvastaa kunkin aikakauden ideologiaa. Nykyisin rakennetaan autojen ehdoilla: kellarissa on parkkihalli, jonne ajetaan suoraan hissillä, eikä edes käydä ulkona. Taloyhtiöiden pihatkin on rakennettu standardien mukaan. Ei niissä ole mietitty sitä, mitä ihmiset haluaisivat tai voisivat pihassa tehdä.”

Annikin runofestivaali valtaa pihan kesäkuun ensimmäisenä lauantaina. Tänä vuonna festivaalin teemana on kirjallinen leikki. Tapahtumapäivänä sisäpihalla on esillä alkuperäispiirroksia Minä, Mikko ja Annikki -kirjasta.

Annikin runofestivaali on nykyisin yksi kaupungin festivaalikesän ylpeyksistä. Sekin on saanut alkunsa siitä, että joku joskus on sanonut, että tällainen tapahtuma olisi mukava järjestää.

Annikin puukorttelin sisäpihalla Tampereella Annikki OFF 4.–6.6. www.annikinkatu.net/runofestivaali/

Maria Karuvuori

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu