splash_image.jpg

Anna Yonan johdattaa

Vaikka tekee kipeää, ei haittaa -levy luotsaa läpi syysmyrskyjen.

”Olen tehnyt viisi levyä kolmen vuoden sisään, onhan jo aikakin, että ihmiset alkavat löytää mun musaa”, laulaja-lauluntekijä Johanna Louhivuori eli Yona sanoo.

Yonan ja Orkesteri liikkuvien pilvien uusi levy Vaikka tekee kipeää, ei haittaa on noussut julkaisuviikollaan Suomen myydyimpien levyjen listalla sijalle 14.

Viiteen levyyn kuuluu Yonan kolme soololevyä ja kaksi Liljan Loiston levyä.

”Tämä viimeisin levy on vähiten soololevy siinä mielessä, että annoin sovitusten olla aika vapaita, ja ne tehtiin sitten loppuun Liikkuvien pilvien kanssa.”

Yona iloitsee, että tämän levyn aikana hän on oppinut, ettei kaikkia lankoja tarvitse pitää omissa käsissä.

”Olen jo todistanut, että pystyn siihen. Nyt on ihanaa, kun on niin taitavia muusikoita ympärillä, että voin antaa esimerkiksi sovitusvastuuta heille.”

Levyn nimi ja nimikkobiisi tulee vuoden 1995 jääkiekkomenestyksestä ja Ihanaa Leijonat, ihanaa -rallatuksesta.

”Tein ensin sanat ja sitten tajusin, että sehän on se. Se oli yksi ilta, kun olin itkenyt koko päivän, ja me mentiin iltateelle Urheilubaariin ja siellä kirjoitin ne sanat. Se on niin kaunis lause ja se oli kaunis hetki Suomen historiassa. Halusin välittää ajatuksen, että se on just niin ihanaa, että olet siinä ja olet ystäväni, kuin se hetki silloin oli.”

Uudella levyllä kuullaan tangoa ja hiphoppia. Itse Yona kutsuu musiikkiaan urbaaniksi laulelmaksi.

”Mimmille on kyllä niin iso kynnys alkaa räppään. Ja täytyy sanoa, ettei jäbät tee sitä yhtään helpommaksi. Jos joku mimmi vetää, niin tullaan sanomaan, että hei, unohda toi. Ei ketään jäbää mennä dissaamaan. Että siinä mä olen feministi.”

Yona lisää, että mimmiräppi kuulostaa oudolta ehkä siksi, että sitä ei ole totuttu kuulemaan.

Uuden levyn tarkoitus on voimauttaa, Yona kertoo.

”Ajatus oli, että nyt kun on talvikin tulossa, niin ihan sama, täysillä vain päin myrskyjä.”

Teemabiisinä toimii Kaleidos-kooppi, jossa on mukana riimittelemässä Asakin. Siinä Yona laulaa, että ”En aina jaksa olla myönteinen/mut haluu enää vaikeroidakaan en”. Kappale tuntuu antavan heti ensimmäisestä kuuntelukerrasta lähtien pienen jaksamissykähdyksen.

Mikä vimma ajaa Yonan sitten tekemään musiikkia? Helluntailaispastorin tytär joutui muuttamaan vanhempiensa työn perässä, etsimään aina paikkaansa uusissa kouluissa eikä hän omien sanojensa mukaan oikein ymmärtänytkään olevansa musikaalinen. Silti hän lapsena opetteli ensin itsekseen soittamaan pianoa.

”Mulla ei mennyt koulussa kauheen hyvin. Olin aina se ulkopuolinen. Yläasteella opettaja vinkkasi, että mun kannattaisi mennä musiikkilukioon.”

Yona kertoo rankoistakin koulumuistoista ja sanoo, että menisi mielellään kouluihin puhumaan kiusaamisesta. Elämä helpottui Vaskivuoren musiikkilukiossa, siellä Yona valittiin laulajaksi big bandiin. Siitä lähtien Yonalle oli selvää, että hän todellakin haluaa tehdä musiikkia.

”Kai mulla on aina ollut joku missio. Haluaisin viestittää jotain sellaista, että asioita voi tehdä monella tavalla. Perheeni takia olin joku Jeesus-friikki. Ja seiskalta lähtien päätin pukeutua vain kirppisvaatteisiin. Ajattelin, että onpa vähän noloa olla massaa, ja sama teini mä olen vieläkin. Vaikka ymmärränkin nykyään massaan sulautumista, se tuo tietenkin turvaa.”

Yonasta on tuskin tehty haastattelua, jossa uskontoa ei olisi mainittu. Miten hänen mielestään uskosta pitäisi puhua kouluissa?

”Nimikin pitäisi olla Suomen uskonnon historia, ja ala-asteelta lähtien opetusohjelmassa pitäisi olla myös maailman uskonnot. Mutta en mä sitä hahmottanut koulussa silleen. Mä elin sitä uskontoa, kaikki mun elämässä oli Jeesusta. Aamupalasta siihen saakka kun nukuin, ja varmaan unetkin. Mulle on normaalia, että joku puhuu kielillä ja tärisee vieressä.”

Yona ei kuitenkaan ole kääntynyt ateistiksi vaan kertoo, että välit Vapahtajaan ovat kunnossa, vaikkei hän enää itseään kristityksi luokittelekaan.

”Kaikenlainen mustavalkoisuus on minulle vierasta. Voisin kaivella menneisyydestä ikäviä asioita, mutta ei se ole sen arvoista. Me eletään täällä niin vähän aikaa. Kaikilla on traumoja, jokaisella on omat taakkansa kannettavana. Ei kenenkään olemassaolo siitä vähene tai vahvene, jos niitä jankkaa. Mutta hyvä ne on käsitellä.”

Yona lisää, että hänellä on paljon hyviä lapsuusmuistoja. ”Joku olisi voinut kokea sen paljon traumaattisemmin. Minulla on ollut kova oma tahto. Ihmiset on järkyttyneitä, että heidän elämänsä on kamalan rankkaa. Mutta on todella ihanaa tajuta, että ihan kaikkien elämä on rankkaa. Ei se mitään haittaa, sit vaan porskutetaan eteenpäin.”

”Lapselle hengellisyys on tiettyyn pisteeseen asti ihan hyvä”, Yona lisää. Uskonnon myötä Yona on kiinnostunut myös maailman romanien asemasta, sillä Suomen romaneista suuri osa on helluntailaisia.

Nyt hän on auttanut yhden bulgarialaisen romaniperheen Suomeen. Viiden hengen perhe asuu onnellisesti yksiössä. Yona auttoi hankkimaan perheen isälle työpaikan.

”Menin vaan Koffin puistoon, kun halusin kohdata ennakkoluuloni. Tapasin heidät siellä”, Yona selventää.

Yonan suosikkiharrastus on metsä ja ”luonnossa jumittaminen”.

”Ja eläinten rapsuttelu. Mun ammatti on sellainen, että kun multa vaaditaan koko ajan paljon, niin sitten kun mulla ei ole mitään tekeillä, niin haluan vain olla.”

Yona sanoo olevansa aina vahvasti läsnä hetkessä.

”Jos olen jossain kaupungissa tai possessa, oon ollut aina täysillä mukana. Kun 13-vuotiaana kuulin, että me muutetaan pois Kuopiosta, juoksin Puijon tornille, kyynelehdin ja lauloin Kallavesi-laulun.”

Eri puolilla Suomea asuneelle Yonalle sielunmaisema on koko maailma. Hän sanoo oppineensa, että maailmassa voi tapahtua mitä vaan.

”Rakennukset voi luhistua ympäriltä, mutta sinä et. En usko perisyntiin, enkä siihen, että ihminen on heikko. Se on uskovaisten jumalanpilkkaa. Ihminen on kykenevä sopeutumaan vaikka mihin ja tekemään muutoksia. Ihmiset liimaa liikaa itseään tiettyihin identiteetteihin, että ’mä oon tämmönen, enkä voisi koskaan rakastua tommoseen’. Ihmisen mahdollisuudet ovat rajattomat.”

Yona & Orkesteri liikkuvat pilvet: Vaikka tekee kipeää, ei haittaa. Timmion 2012.

Hannele Huhtala

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu