Ammattilaiset asialla

Eurooppalaiset seksityöläiset vaativat ihmisoikeuksia.

¡PUTAS UNIDAS JAMÁSserán vencidas! Sluts unite! Outlaw poverty – not prostitutes! Yhdistyneitä huoria ei voi voittaa! Hutsut, yhdistykää! Köyhyys laittomaksi, ei prostituutio!

Iskulauseet kaikuivat lokakuussa, kun punaisin sateenvarjoin varustautuneet seksityöntekijät marssivat Brysselin kaduilla.

Euroopanlaajuinen seksityötä, ihmisoikeuksia ja maahanmuuttoa koskeva konferenssi kokosi satoja nais- ja miesprostituoituja, strippareita, pornotyöläisiä, tutkijoita, ihmisoikeusaktivisteja ja sosiaalityöntekijöitä keskustelemaan seksityötä tekevien oikeuksista ja ongelmista.

Edellinen vastaava kokous, provosoivasti nimetty Huorien maailmankonferenssi, kokoontui 20 vuotta sitten. Nyt pidetyn eurooppalaisen konferenssin tarkoituksena oli haastaa mantereen uuskonservatiivisena pidetty poliittinen virtaus ja rakentaa seksityöntekijöiden omia verkostoja.

”Yhtäkkiä olimme siellä, Brysselin pörssin portailla. Vertauskuvallisuus ei jäänyt kenellekään epäselväksi, ajattelin kaikkia niitä pankkiireja, jotka ensin vuokraavat meidät ja sitten pilkkaavat meitä”, muistelee mielenosoituksessa mukana ollut David Sterry, joka teini-iässä toimi Beverly Hillsissä Yhdysvalloissa rattopoikana ja on kirjoittanut kokemuksistaan menestyskirjan Chicken.

STERRYN MIELESTÄ konferenssin tärkeimmät tavoitteet olivat saada seksityö käsiteltäväksi työelämän kysymyksenä, lisätä toimintaa seksityöläisten vapaan liikkumisen ja turvallisten työolosuhteiden puolesta sekä laatia yhteinen julistus seksityötä tekevien tarpeista ja toiveista.

”Monet konferenssit lankeavat hyödyttömään teoretisointiin ja piinallisiin kädenvääntöihin, mutta täällä meillä on asiapaperi, jossa on oikeaa sisältöä. Sen ovat kirjoittaneet oikeat seksityöntekijät”, sanoo Sterry.

Tässä seksityöntekijöiden ja heidän liittolaistensa mielestä onkin asian ydin: prostituoitujen itsensä oikeudesta puhua prostituutiosta ja seksibisneksestä.

”Koko demokratian perusajatus on, että jokaisella on oikeus tulla kuulluksi itseään koskevissa asioissa. Seksityöntekijöillä ei ole tätä mahdollisuutta. Heidän äänensä tukahdutetaan, vaikka jatkuvasti säädetään lakeja, jotka vaikuttavat esimerkiksi prostituoitujen asemaan”, sanoo tutkija Anna Kontula Tampereen yliopistosta.

”Poliitikot eivät suostu käsittelemään seksialan pahojakaan ihmisoikeusloukkauksia, koska aihe on liian arkaluontoinen. Jopa jotkut naisjärjestöt kieltäytyvät kokonaan keskustelemasta niin sanottujen huonojen naisten kanssa”, toteaa Kontula, yksi Brysselin konferenssin puhujista.

MONET KONFERENSSISSA puhuneet prostituoidut kertoivat, että heidät on useita kertoja raiskattu ja että he joutuvat nuorten miesten joukkojen huutelun ja kähmimisen kohteeksi. Monissa maissa poliisi kohtelee prostituoituja rikollisina ja vaatii ilmaista seksiä tai suojelurahaa. Huonoimmassa asemassa Euroopassa ovat laittomat siirtolaiset, jotka eivät karkotuksen pelossa voi ongelmatilanteessa kääntyä viranomaisten puoleen.

Seksityöntekijöiden mielestä prostituution tai prostituutioasiakkuuden kieltäminen ei ole ratkaisu ongelmiin. Sen sijaan seksiä myyvillä pitäisi olla samat oikeudet kuin muillakin: liikkumisen vapaus, kohtuulliset työolosuhteet ja mahdollisuus saada sosiaalipalveluja sekä suojaa väkivaltaa ja ahdistelua vastaan ilman syrjintää tai moraalista painostusta.

Prostituutioasiakkuuden kriminalisoimista suunnitellaan parhaillaan Suomessa. Brysselissä puhuneet ruotsalaiset prostituoidut kokevat, että Ruotsissa toteutettu kriminalisointi on heikentänyt prostituoitujen asemaa, vaikka lain säätäneet poliitikot puhuvat naisten aseman parantamisesta ja ihmiskaupan lopettamisesta.

”Prostituoidut eivät enää voi valita asiakkaitaan, koska niitä on vähemmän ja lainkuuliaisten lopetettua seksin ostamisen väkivaltaiset ääritapaukset ovat jääneet jäljelle. Kondomeita on käytetty oikeudenkäynneissä todisteena asiakkaita vastaan, minkä vuoksi prostituoidulta vaaditaan nykyään suojaamatonta seksiä”, kertoo ruotsalainen prostituoitu Ida.

NORJASSA ON PÄÄTETTY olla lähtemättä Ruotsin tielle. ”Huolestuin, kun kuulin Ruotsin prostituoitujen kokemuksista. Teimme poliittisissa piireissä kovan työn kriminalisointia vastaan. Paine Ruotsista oli kova”, kertoo norjalainen prostituoitu Katrine, joka on mukana myös sosialistisessa vasemmistopuolueessa.

Samanlaisia kokemuksia on Brysselin konferenssissa Norjan Amnestyä edustaneella Patricia Kaateella. Kaatee kertoo alun perin kannattaneensa prostituutioasiakkuuden kriminalisointia, mutta tutustuttuaan asiaan tarkemmin hän totesi olleensa väärässä. Katrinen ja Kaateen mielestä yhteiskunnassa on jotain pahasti vialla, jos ongelmiksi koettuihin asioihin vastataan mieluummin kriminaali- kuin sosiaalipolitiikalla. Heidän mielestään prostituutiota tulisi pitää laillisena työnä, jossa on selvästi määritellyt säännöt. Se auttaa paremmin tavoittamaan myös ne, jotka myyvät seksiä pakotettuina tai vastentahtoisesti.

”Nyt kun Norjassa on sosiaalidemokraattien ja vasemmistopuolueen yhteishallitus, voimme saada jotain aikaan. Yritämme saada tukijärjestelmiä kaikille seksityöntekijöille”, sanoo Katrine.

Omatoimista järjestäytymistä

MIELIPITEIDENSÄ SIVUUTTAMISEEN KYLLÄSTYNEET seksityöntekijät ovat viime vuosina aktivoituneet eri puolilla maailmaa ja perustaneet omia ammattiliittoja. Erityisen aktiivisia prostituoitujen ammattiyhdistyksiä on kolmannen maailman maissa, kuten Intiassa ja Brasiliassa. Kuuden Euroopan maan ammattiliitot päättivät Brysselin seksityökonferenssissa perustaa yhteisen kattojärjestön.

Vaikeinta järjestäytymisessä on saada prostituoitujen liitot osaksi yleistä ay-järjestelmää. Brittiläinen Ana Lopes on esimerkki siitä, kuinka yhden ihmisen tarmokkuus voi johtaa tuloksiin. Lopes sai työpaikan seksiteollisuudesta. Hän piti työstään, mutta tuskastui työn aiheuttamaan leimautumiseen ja siihen, ettei hänellä työelämässä ollut samanlaisia oikeuksia kuin muilla eikä seksityöläisiä kohdeltu kunnioittavasti.

Lopes kokoontui työtovereineen. Ilman rahaa ja resursseja he päättivät perustaa seksityöläisten liiton. Porukka pisti pystyyn internetsivuston, värväsi lisää jäseniä ja halusi tehdä itsestään lainmukaisen ammattiliiton.

Monen torjuvan vastauksen jälkeen he ottivat yhteyttä 600 000-jäseniseen GBM-ammattiliittoon, löysivät yhteisiä tavoitteita ja yhdistivät voimansa.

Suomessa yhdistysten rekisteröinnin hoitava Patentti- ja rekisterihallitus ei ole suostunut kolmen vuoden odottelusta huolimatta rekisteröimään Seksialan Liittoa SALLI:a. Liitto ei ole saanut Patentti- ja rekisterihallitukselta minkäänlaista päätöstä, ei edes kielteistä.

Idan ja Katrinen nimi on muutettu. Seksialan Liitto SALLI on käynnistänyt postikorttikampanjan seksityöläisten oikeuksien puolesta. www.salli.org/postikortti

Tomi Kuhanen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu