splash_image.jpg

Älä tottele!

Antigone haastaa ajattelemaan itse.

Theban kansa ei tahdo pysyä pystyssä. Kansalaiset on rakennettu bambukepeistä ja kierrätysmateriaalista. Lavastajan pitäisi keksiä, kuinka keventää heitä ja jakaa painoa tasaisemmin.

Korjaamon Veturisaliin on rakentumassa viitteellisin keinoin tila Sofokleen Antigonelle, näytelmälle vallan ja moraalin ristiriidasta.

Tapahtumat saavat alkunsa, kun Theban kruunusta kilpailevat veljekset surmaavat toisensa. Valtaistuimelle nousee ankara Kreon, joka kieltää hautaamasta toista vainajista. Vain Antigone kapinoi käskyä vastaan. Lopussa niin Antigone kuin Kreonin vaimo ja poikakin ovat tappaneet itsensä. Kuningas murtuu.

”Ei tässä sen kummempaa opetusta ole kuin toive siitä, että ihminen edes vanhetessaan tavoittaisi viisautta”, selittää näyttelijä Eija Ahvo.

Viisaudessa on kyse yksinkertaisista asioista, läsnäolosta, myötätunnosta ja toisen ihmisen arvon tajuamisesta.

Eija Ahvo juhlii tänä vuonna 60-vuotissyntymäpäiviään ja 40-vuotista näyttämöllä oloaan ja on innoissaan siitä, että tekee sen juuri Antigone-näytelmää esittäen.

Antigone muistuttaa siitä, että pahaa ei saa päästää hallitsemaan maailmaa kokonaan. Ja onhan se hienoa muutenkin juhlia tekstillä, joka on melkein yhtä vanha kuin länsimaisen teatterin historia.”

Antigonessa vastakkain ovat kuninkaan tahto ja yksilön moraali. Oikeastaan kyse on kansalaistottelemattomuudesta ja siitä, kuinka joskus on enemmän oikein rikkoa sääntöjä kuin seurata niitä.

”Muistan kun itse koin poliittisen herätyksen 70-luvulla. Olin vilpitön, mutta silti idealismi on aina myös jonkun johtajan kelkkaan lähtemistä. Sitä saattaa mennä ihan harhateille, jos ei pysähdy miettimään, että mikä on oma suhteeni juuri tähän asiaan.”

Yksilön pitäisi toimia kuin Antigone, ajatella itse ja toimia sen mukaan. Eikä kuten Antigonen sisar, yksi Ahvon rooleista. Ismene haluaa saada Antigonen luopumaan uhmastaan ja palaamaan sovinnaiseen käytökseen: ”Ismene on alistuneen naisen kuva.”

”Kun luin tekstin ensi kerran, olin järkyttynyt: miten tämä kaksi ja puoli tuhatta vuotta vanha näytelmä voi kertoa näin tarkkaan meidän ajastamme.”

Työryhmässä on puhuttu paljon siitä, kuinka Pohjois-Afrikan tilanne on tehnyt tekstistä pelottavankin ajankohtaisen. Siellä moraali on nyt kumoamassa sokeutunutta valtaa. Lähempääkin vertauskohteita voi kuitenkin hakea.

”Tällainen itsekkyys ja kohtuuttomuus. Tuntuu, että jotkin Kreonin repliikeistä voisivat olla kenen tahansa puoluejohtajan puhetta. Kyllä mua näin vaalivuonna pelottaa, että mihin suuntaan Suomi on menossa.”

Ahvo muistuttaa, että muuallakin kuin antiikin draamoissa hyvä ja paha kamppailevat jatkuvasti.

”Pitäisi ainakin kerran viikossa pysähtyä miettimään, kumpaa oma toiminta edistää.”

_______________

Uusi suomennos

Kassandrateatterin Antigone on nykysuomea. Uuden käännöksen produktiota varten on tehnyt Kirsti Simonsuuri.

”Elina Vaaran ja Otto Mannisen käännös oli yksinkertaisesti niin vanhentunut, ettei se ollut enää ymmärrettävä”, selittää ohjaaja Ritva Siikala.

Dramaturgiaa on tehty jo kaksi vuotta, ruotsin- ja englanninkielisen tekstin avulla. Kun Simonsuuren käännös valmistui, ohjaaja huokasi.

”Teksti oli juuri niin ajankohtainen kuin olin ajatellutkin.”

Uusi suomennos osoittaa selvin sanoin, kuinka kuningas Kreon edustaa valtaa, hänen vastustajansa Antigone moraalia ja oikeudenmukaisuutta.

”Nyt, kun Tunisian tapahtumat käynnistyivät, sanoin työryhmälle, että siellä meidän Antigonemme kulkee nyt. Toin Kreonia esittävälle Kalle Holmbergille Helsingin Sanomain sivun, jossa esiteltiin Pohjois-Afrikan johtajia. Käskin hänen katsoa kumppaneitaan. Yhdessä totesimme, etteivät he ainakaan onnellisilta näyttäneet.”

Antigone. Ensi-ilta 23.3. Helsingin Korjaamolla. Esityksiä myös Espoossa, Tampereella & Turussa.

Kansainvälistä naistenpäivää vietetään 8. maaliskuuta.

Elsi Hyttinen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu