Älä ryhdy Reijoksi

Pirkanmaalaiset koululaiset tarkastelevat lyhytelokuvissaan kuluttamista.

Reijon postilaatikosta putoilee mainoksia, joiden tarjouksia mies ei voi vastustaa. Vähitellen koti täyttyy tavaroista, ja vaimo yrittää turhaan esittää vastalauseita. Reijo haluaa hankkia yhä vain lisää. Lopulta mies päättää ostaa itselleen uuden elämän – ja huonostihan siinä lopulta käy.

Tamperelaisen Hatanpään koulun yhdeksäsluokkalaisten tekemä lyhytelokuva Reijo on yksi noin 50 kulutusaiheisesta lyhytelokuvasta, jotka syntyivät tänä talvena osana Kelaa vähän -hanketta.

Pirkanmaan jätehuollon käynnistämän hankkeen tavoite on innostaa nuoret pohtimaan kulutuskysymyksiä ja käsittelemään niitä elokuvan keinoin.

”Koulussa on kerrottu aiemminkin kulutuksesta ja ympäristöongelmista, mutta tämä elokuvaprojekti puhutteli kyllä enemmän”, kertoo Eeva-Kaisa Leivo, Reijo-elokuvan kuvaaja.

Reijo on kulutuskriittinen elokuva myös tuotannon puolesta:

”Rekvisiitan teimme koulun kuvaamataidonluokassa tyhjistä pahvilaatikoista. Muut tarvikkeet lainasimme koululta”, Leivo kertoo.

Kelaa vähän -hanke sai alkunsa, kun Pirkanmaan jätehuolto halusi suunnata kulutusaiheisen kampanjan peruskoulujen yläasteille.

”Tämän ikäisiä nuoria on aika hankala tavoittaa. Mikään valmis opetusmateriaalipaketti ei 13–15-vuotiaita kiinnosta”, tietää projektin koordinaattori Ari Rannisto.

Omien elokuvien tekeminen sai kriittisen kohderyhmän innostumaan. Lyhytelokuvia kuvattiin ja leikattiin myös iltaisin ja viikonloppuisin – kouluajan ulkopuolella.

Rannisto toteaa tyytyväisenä, että hanke onnistui yli odotusten. Elokuvia tehtiin yli 20 koulussa ja kaikkiaan kulutuselokuvien tekemiseen on osallistunut noin 400 nuorta. Tuotannot vaihtelevat näytellystä draamasta, animaatioista ja mykkäfilmeistä taide-elokuviin ja viittomakielellä tulkattuun dokumenttiin. Valmistuneiden elokuvien parhaimmisto esitetään Tampereen elokuvajuhlilla omassa kilpailusarjassaan.

”Olin yllättynyt siitä, millainen sanomisen valmius koululaisilla oli. Näissä elokuvissa oli enemmän sisältöä kuin useimmissa elokuvakouluja käyneiden ammattilaisten lyhytelokuvissa”, Ari Rannisto hehkuttaa.

Hän korostaa, että Kelaa vähän -hankkeessa on ensisijaisesti kysymys kulutuskasvatuksesta, elokuva on vain apuväline.

”Tämä ei ole pelkkä mediaprojekti. Sellaisissa sisältö jää useimmiten tekniikan varjoon. Näissä elokuvissa on lähdetty siitä, että ennen kuin otetaan kamera käteen, pitää olla jotain sanottavaa.”

Reijon tekijätkin aloittivat suunnittelutyön jo alkusyksystä.

”Idea kehitettiin yhdessä nelihenkisessä työryhmässämme. Käsikirjoitus syntyi kaikkien ajatuksia yhdistelemällä. Kuvaamaan pääsimme joulukuussa”, Eeva-Kaisa Leivo kertoo.

Eeva-Kaisa Leivolle kulutuskysymykset ovat olleet tuttuja jo ennen elokuvan tekemistä, ja hän arvelee, etteivät ne ole ihan outoja muillekaan hänen ikäisilleen:

”Minulla on käsitys, että kuluttaminen mietityttää monia nuoria. Kyllähän saastumisesta ja muista liiallisen kulutuksen seurauksista puhutaan nykyisin niin paljon.”

Kelaa vähän -lyhytelokuvien parhaimmisto esitetään Tampereen elokuvajuhlien yhteydessä.

Elina Mikola

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu