Älä osta halpaa kopiota

Guerillataiteilijat parodioivat listahittiä, ja torpedoivat PR-koneiston ponnistelut.

Kuvittele itsesi levykauppaan loppuvuodesta 2006. Puristat innostuneesti kädessäsi juuri ilmestynyttä Paris Hiltonin esikoisalbumia. Kassan kautta kierrettyäsi hipsit kotiin sydän pamppaillen vain hämmentyäksesi.

Poistettuasi levykotelon pahvikuorista huomaat, että levyn kannessa neiti Paris poseeraa rinnat paljaina ja levyltäkin löytyy hittisikermän sijaan monotonista instrumentaalimusiikkia, jota on ryyditetty perijätär Hiltonin typerillä tölväisyillä.

Olet juuri päässyt kulttuurihäirinnän todistajaksi.

Loppuvuodesta 2006 yhdysvaltalainen muusikko Danger Mouse, oikealta nimeltään Brian Burton, suoritti yhdessä guerilla-taiteilija Banksyn kanssa imagoiskun levylistoille jyrännyttä Paris Hiltonia vastaan.

Yllättäen laulajan imagonhallinta riistettiin levy-yhtiön ja PR-firman käsistä ja viimeisen päälle hiottuun tuotteeseen ilmestyi särö kuin syylä nenään.

PR-väen pyrkimys kontrolloida julkkislaulajan imagoa mainonnan ja TV-esiintymisten kautta ei kyennyt estämään parodiaversion leviämistä laajalti yleisön tietoisuuteen itsepoltettujen CD-levyjen ja internetin välityksellä.

Itse parodiointiprosessi oli varsin yksinkertainen ja toteutettiin kotikonstein. Toisin sanoen kotitietokone selätti miljardööriperijättären imagokoneiston.

Parivaljakko osti Hiltonin levyn ja vei sen työhuoneelle jälleenkäsiteltäväksi. Banksy skannasi levyn kannet ja teki vaihtoehtoisen kansivihkosen, joka parodioi alkuperäisiä.

Hän poisti Hiltonilta bikinit ja lisäsi vihkoseen lauseita, joissa Paris muun muassa kieltää fanejaan palvomasta feikki-idoleita sekä toteaa jokaisen myydyn levyn tekevän hänestä entistä rikkaamman ja kuuluisamman.

Danger Mouse puolestaan uudelleenkäsitteli levyn hittipopin. 40-minuuttinen miksaus muodostui alkuperäisistä palasista levyn musiikkia, joiden päälle kasattiin neiti Hiltonin televisiosta nauhoitettuja ääliömäisiä lausahduksia.

Saatuaan kansivihkosen ja levyn valmiiksi imagonsotkijat kopioivat niitä 500 kappaletta ja sujauttivat ne levykoteloihin. Nämä 500 parodialevyä salakuljetettiin levykauppoihin ympäri Britanniaa.

Tällöin kuvaan astutkin juuri sinä, kuluttaja.

Taiteilijasissit rikkoivat passiivisen kuluttaja-roolin ja synnyttivät kuluttajan sekä levy-yhtiön välille häiriön. Sotkemalla perinteisen kuluttajasuhteen sissitaiteilijat herättivät hämmennystä ei ainoastaan itse parodialevyn ostaneissa, vaan myös kaikissa, jotka tempauksesta kuulivat.

Luonnollisesti he kuvasivat projektin ja laittoivat sen koko komeudessaan YouTubeen kaiken kansan tarkastettavaksi.

Käyttämällä internetiä tiedonvälitykseen he onnistuivat herättämään tempauksellaan huomattavasti laajempaa huomiota, kuin mitä vaivaisella viidelläsadalla levyllä olisi yksinään mahdollista.

Taiteilijat Danger Mouse ja Banksy ovat molemmat luoneet uraansa hämmentämällä vakiintuneita brändejä ja imagoja.

Banksy on muun muassa salakuljettanut museoiden seinille yhteiskuntakriittisiä taideteoksiaan, joissa 1700-luvun romanttisesti tunnelmoiviin maisemamaalauksiin on ilmestynyt valvontakameroita ja autonromuja.

Danger Mouse puolestaan nousi julkisuuteen tekemällä vuonna 2004 luvattoman uudelleentulkinnan Jay-Z:n Black Albumista, jossa hän yhdisti sen Beatlesin White Albumiin. Lopputulosta, Grey Albumia, hän jakoi ystäville ja tutuille, jotka puolestaan laittoivat sen ilmaislevitykseen nettiin.

Beatlesin oikeuksia hallinnoiva levy-yhtiö emi uhkasi tämän seurauksena Mousea oikeustoimilla, vaikka hän ei ansainnut projektilla dollariakaan.

Danger MousenParis– ja Grey Album -levyjen alkuperäiskappaleita ja kopioita kaupataan internetissä huimilla hinnoilla. Levyistä maksaminen on kuitenkin pahasti ristiriidassa projektien luonteen kanssa, sillä niitä ei ole tehty ansaintatarkoituksessa.

Vastuullisena kulttuurihäirikkönä lataatkin ne ilmaiseksi vertaisverkosta, josta ne ovat helposti löydettävissä.

The Punking of Paris Hilton ja The Grey Video www.youtube.com.

Jari Tamminen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu