Aktivismia lain rajamailla

Lakimiehen kirja kansalaistoiminnasta pitäisi ottaa poliisikoulun oppimateriaaliksi.

Kalevi Hölttä on tuttu nimi monelle suomalaiselle. Oikeustieteen tohtori on kunnostautunut yhdistystoiminnassa, lakimiehenä sekä maailmanparantajana. Aiemmin hän on kirjoittanut työtaistelusta. Viimeisin teos, Kansalaistoiminta – Lailliset oikeudet käsittelee kansalaistoimintaa eri muodoissaan, toiminnan juridiikkaa ja lain rajamailla liikkumista.

Se on hyvä lukupaketti kansalaisoikeuksista kiinnostuneille, järjestöaktivisteille, juristeille ja mielenosoitusten järjestäjille.

Hölttä esittelee valtion toimintaa eri näkökulmista: ihmisyhteisönä, pakkokoneistona, hyvinvointivaltiona, oikeusvaltiona ja demokraattisena oikeusvaltiona. Näkemykset ja määritelmät ovat Höltän omia.

Hölttä kirjoittaa, että ”fasismin ideologiaan kuuluu aina korostaa kansakunnan ja valtion yhtenäisyyttä, joten fasismi on aina kommunismin ja marxilaisuuden vastaista toimintaa”. Toisaalla hän toteaa, että varsinainen fasismi ”ei alun perin ollut rasistinen ideologia, vaan selvästi oikeistolainen ja omanlaatuisensa populistinen liike”.

Oma käsitykseni on, että jokainen ideologia tai valtiovallan muoto, joka pyrkii vähentämään yksilönvapauksia, on fasistinen. Käsitteen sisään mahtuvat yhtä hyvin niin Mussolinin aikainen Italia, Neuvostoliitto kuin apartheidin aikainen Etelä-Afrikka. Koen eräänlaisena fasismina jopa kaikenlaiset isoveli-yhteiskuntaan tähtäävät alituiset kieltojen, rajoitusten, pakkojen ja valvonnan lisäämiset.

 
Hölttä selkeyttää missä laillisuuden raja kulkee, ja miten viranomaisetkin toisinaan ylittävät tätä rajaa oman hämärän intressinsä perusteella.

Mielenosoituksen järjestämisestä ja mielenosoituksiin liittyvästä juridiikasta on seikkaperäinen selostus. Poliisin toimintaa Smash Asem -tapahtumassa Helsingissä syyskuussa 2006 ja Tampereen punavihreillä päivillä analysoidaan useaan otteeseen.

Kokemukseni mukaan suomalainen poliisi saattaa olla jopa maailman vähiten provosoiva. Toivottavaa on, että se pysyykin sellaisena. Juuri siksi ylilyöntitapaukset pitää tutkia tarkasti ja syylliset tulee selvittää. Itseäni yhä ihmetyttää se, ettei Smash Asemin piirityksen organisoijaa saatettu julkiseen vastuuseen teostaan ja että poliitikot jälkeenpäin mielistelivät ylilyöntiin syyllistynyttä poliisia.

 
Hölttä luennoi seikkaperäisesti yhdistyslaista, jossa todetaan, että yhdistys voidaan kieltää hyvien tapojen vastaisena. Säännös on outo, koska rajoituksen sisältö ei ilmene laista. Kyseistä lainkohtaa käytettiin, kun Suomen kannabisyhdistykseltä evättiin pääsy yhdistysrekisteriin. Kannabisyhdistyksen tarkoitus oli vain vaikuttaa lainsäädäntöön, kuten monien muidenkin yhdistysten.

Hölttä mainitsee myös, että vasta Koiviston aikana ja myötävaikutuksella Supo tiettävästi lopetti suomalaisten kommunistien tarkkailun. Omituista kuitenkin on, että Höltän mukaan Supon johtohenkilöiksi on viime vuosina valittu vain kokoomuksen toiminnassa mukana olleita henkilöitä. Siinä mielessä Supon saaminen eduskunnan valvonnan alaiseksi ei olisi pahitteeksi.

Nyt käsillä olevaa kirjaa suosittelen myös poliisikoulun oppimateriaaliksi.

Kirjoittaja on aikaisemmin ollut aktiivisempikin kansalaisoikeuksien & ennen kaikkea -vapauksien puolustaja. Hän ajaa tilausbussia & tekee toisinaan keikkoja mielenosoituksiin Suomessa & muualla.

Kalevi Hölttä: Kansalaistoiminta – Lailliset oikeudet. Into Kustannus 2013. 150 s. Neljä tähteä.

Julle Tuuliainen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu