äijäläppää graffoista

Vihreä apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri vastaa Helsingin töhryhankkeesta.

Pekka Sauri, Helsingin ja koko Suomen ensimmäisenä vihreänä apulaiskaupungin johtajana vastaat kaupungin teknisestä toimesta.

Joo, rakennus- ja ympäristötoimi on sen nimi.

Siihen kuuluu rakennusvirasto, mikä pitää sisällään katujen kunnossapidon, lumen aurauksen, pysäköinnin valvonnan…

Muun muassa.

…puistojen hoitamisen ja kaikki tähän liittyvät kaupungin ajoneuvot ja koneet, ja sitten myös Talvipuutarhan.

Joo. (naurahdus)

Ja sitten yhtenä pienenä osana on myös HKR-Tekniikan alaisuudessa toimiva Stop töhryille -projekti.

Näin on.

Tuliko tää viimeinen asia mukaan vähän yllätyksenä sekä sulle itsellesi että hankkeen virkamiehille? Esimerkiksi Vuosaaren satamahankehan siirrettiin ennen nimitystäsi itse kaupunginjohtajan rooteliin.

Kaupunginjohtajalle siirrettiin vesi, energia ja satama, nämä tämmöset kaupungin rahasammot. Mutta se, että rakennusviraston alaisuudessa on tällainen budjettimomentti, ei se kai tullut kenellekään yllätyksenä.

Miten olet aikaisemmassa elämässäsi suhtautunut graffiteihin, siis ennen tätä johtavaa virkamiesasemaa? Tai hei mikä on sun ensimmäinen muistikuva graffiteista? Ootko ollu joskus nuorena vaikka jossain Tanskassa ja kattonu että wau, näillähän on täällä radanvarren betoneissa näyttävännäkösiä maalauksia?

Varmaan mun ensimmäinen muistikuva graffiteista on Lontoosta, joko silloin kun asuin Lontoossa tai aikaisemmin. Paddingtonin aseman vieressä seinässä oli iso teksti: Far away is close at hand in images of elsewhere. Siitä on kolmisen-kymmentä vuotta. Silloin ei Suomessa tiedetty graffiteista mitään vielä.

Niin, kuulut sukupolveen, joka on varttunut aikuiseksi kauan ennen graffitien rantautumista Suomeen nykyisessä muodossaan, mutta oletko itse joskus spreijannut seinään jonkun ”Lepakko vapaaksi!” tai ”Pelastakaa Koijärvi!” -tekstin?

Olen mä jonkun tällasen sloganin spreijannu. Mut tällainen iskulause, jossa vaaditaan jotain, niin mä en ole oikein osannut yhdistää sitä tähän graffitikeskusteluun. Graffiteissa mä en ole koskaan nähnyt, mitä siinä lukee, mikä se viesti on.

Mitä sä spreijasit?

No mä spreijasin ton Kookostehtaan, nykyisen Teatterikorkeakoulun, seinään, että ”Tämä rakennus on suojeltava!” Ja nyt se on suojeltu. (naurahdus) Tää tapahtui joskus 80-luvulla.

Oletko kirjottanu vessanseinään?

En muista, että olisin, mutta en vanno. Yliopiston vessathan on täynnä kirjoituksia.

Tunnetko henkilökohtaisesti ihmisiä, jotka ovat harrastaneet tai joiden tiedät harrastavan graffitien tekemistä?

No kyllä mä tiedän esimerkiksi joitain tuttujen lapsia. Mutta ei mun varsinaisesti omaan tuttavapiiriini kuulu ihmisiä, jotka olis ilmottanut mulle tekevänsä graffiteja.

Onko jossain päin Helsinkiä sun mielestäsi hienoja ja säilyttämisen arvoisia graffiteja?

(miettii about viis sekuntia) No ei… Sanoisin niin, että siinä vaiheessa kun junia ja busseja ruvettiin maalaamaan, mä aika nopeasti lakkasin pitämästä niitä loistavana sananvapauden ilmaisuna tai taiteena. Suurin piirtein samaan aikaan mä olin alkanut katella asiaa joukkoliikenteen ja kaupungin palvelutoiminnan näkökulmasta, eli mulla tavallaan muuttui aika tavalla näkökulma niihin.

Mulla oli tässä hiljattain hyvin piinallinen elämys, kun mä kävin viime viikolla tutustumassa kaupungin metroliikenteeseen. Kävi ilmi, että kaikkien metrovaunujen kaikki ikkunat on raavittu teräaseilla tai lasiveitsillä. Sit niitä siellä verstaalla vaihdettiin veronmaksajien rahoilla… Sillon tää näkökulma vahvistu niinku entisestään.

Mä oon aina ajatellu, että jos haluaa kansalaistottelemattomuuden avulla parantaa maailmaa, niin sitä tehdään omalla naamalla ja omalla nimellä. Mut mä oon käsittäny, että suurin osa tästä graffitihommasta on oman anonyymin nimmarin kirjottamista ikään kuin lupaa kysymättä jonkun muun seinään tai tilaan ja nimenomaan salaa. Tässä on siis aika monta aika problemaattista kohtaa, ja se että tykkäänks mä niistä, onks ne mun mielestä jotenkin hienoja, ei oo ihan ykkösenä mun listassa. Kun kaupungin asioissa mä oon tottunu siihen, että yritetään yhdessä löytää rahaa kaikkiin palveluihin, niin tosta tulee pelkästään kuluja.

Olisko siinä jokin lieventävä tekijä, jos näissä olis joku sisältö? Minkä tyyppistä sisältöä sä kaipaisit graffiteihin?

En mä kaipaa niihin mitään nimenomaista sisältöä. Mä oon vaan ihmetelly, että jos se on niin tärkeätä itseilmaisua, niin jotenkin luulis että pyrittäis siihen että muutkin ymmärtäis että siinä olis joku viesti.

Miksi uskot, että jotkut nuoret ylipäänsä tekee graffiteja?

No se on varmaan sellasta oman jäljen jättämistä maailmaan, johon on varmaan muuten aika vaikee jättää jälkeä. Ja siinä sitten herää kysymys, että jos jättää sen jäljen maailmaan, niin mä ainakin itse ajattelisin, että mun nimi olis siinä, että se ois niinku minä, joka jättää jäljen, mut yleensä näissä ei oo mitään tekijää, ne on anonyymejä, ja niiden pitääkin olla anonyymejä, koska muuten niistä tulis ikävät seuraukset. Tää on mun mielestä paradoksaalista siinä.

Jätetäänkö siinä sitten jonkun ryhmän jäljet?

Mä en tiedä, sä voit tietää paremmin. Mä en ollenkaan oo asiantuntija tässä taiteenalassa.

Oxford Dictionary of English vuodelta 1998 sanoo hakusanasta graffiti, eli yksikössä graffito, että kyseessä on ”writing or drawings scribbled, scratched, or sprayed illicitly on a wall or other surface in a public place” (”kirjoitus tai piirroksia, jotka on tuherrettu, raaputettu tai spreijattu luvattomasti seinään tai muuhun pintaan julkisella paikalla”). Määreenä käytettynä sanan ainoana esimerkkinä mainitaan ”a graffiti artist”. Verbi ”to graffiti” taas tarkoittaa graffitin kirjoittamista tai piirtämistä, esimerkkilauseena ”he and another artist graffitied an entire train.” Voisitko kuvitella, että tämän päivän suomalaisessa Nykysuomen sanakirjassa voisi graffitin kohdalla olla esimerkkilause: ”Hän ja eräs toinen taiteilija maalasivat graffiteilla kokonaisen junan.”

Mä en tiedä, mä en tee Nykysuomen

sanakirjaa. Sun pitää varmaan kysyä tota kielitoimistosta.

Mutta siis jossain päin anglosaksista maailmaa kokonaisen junan luvatonta töhrimistä harrastavia henkilöitä nimitetään taiteilijoiksi.

Mm-mm, näin ilmeisesti on, se on määrittelykysymys. Mua itse asiassa kiinnostaa tossa määritelmässä, että se on nimenomaan luvaton, että siihen siis liittyy se luvattomuus. Se on kiinnostavaa kuulla, koska mä olen luullut, että graffitit on tietynlainen tyyli ja että luvattomat graffitit olis vain ikään kuin osa kaikista graffiteista. Mutta jos graffiti määritelmän mukaisesti on pelkästään luvatonta, niin sehän helpottaa asian ymmärtämistä huomattavasti.

Englannin graffiti tulee samaisen Oxfordin sanakirjan mukaan italian kielestä ja alkuperä on 1800-luvun puolivälissä. Tiedätkö tai voisitko arvailla mitään selitystä tälle?

No en, mut kuten sanoin mä en oo varmaan paras asiantuntija tässä.

Tänä päivänä graffitit on kuitenkin olennainen osa koko hiphopmusiikkikulttuuria, jota ylikansalliset levy-yhtiöt kauppaa isolla rahalla, graffiteja on näyttävästi esillä musavideoissa ja promokuvien taustoina. Jos tätä masinoidaan tällaisilla massiivisilla myönteisillä kaupallisilla mielikuvilla nuorille, niin onko ristiriitaista, että spraymaalipurkkien hallussapito julkisella paikalla tehdään rangaistavaksi?

No ristiriitaista on varmaan se, että sitä masinoidaan myönteisillä mielikuvilla. Jos graffitit on luvatonta tai laitonta toimintaa, niin sitten sen edistäminen on varmaan ristiriitaista toimintaa.

Pitäiskö sitten graffiteja ihannoivat musavideot ja levyjenkannet kieltää?

Mä en usko kieltämisjuttuun, vaan mä uskon pikemminkin siihen että sanotaan asiat niinku ulos. Että halutaanko, että luvaton maalaaminen on sallittua, että kuka tahansa saa maalata mihin tahansa haluaakin, vaikka sun kotiporttiin, kysymättä sulta tykkäätkö tai haluatko sä sen siihen sun porttiin, ja jos et tykkää, ilmeisesti itse maksat sen puhdistamisen. Musta tää on ehkä enemmän tällainen käsitteiden selventämisen paikka kuin minkään sensuurin.

Mut eihän tää oo ainoa esimerkki, populaarikulttuuri on täynnä esimerkkejä, että suositaan sitä sun tätä. Eminem kuulemma suosii homofobiaa ja naisten pahoinpitelyä ja ties mitä. Eminem tietysti kiistää, koska kyseessähän on vaan tosielämän kuvaaminen. Eli tää on paljon isompi ja laajempi kysymys kuin pelkästään graffitien ihannointia. Mut tämmönen sensuurijuttu on tuskin paras tapa.

Jos laittas niille musavideoille jonkun haittaveron…

Heh, heh, silloin sais varmaan haittaveron laittaa aika monelle asialle. Amerikassa on sellanen parental advisory -tarra semmosissa äänitteissä tai videoissa, joissa on explicit language esimerkiks, mutta en oo kyllä vielä haittaverosta kuullu. Se haitta vois olla usein aika vaikeasti osoitettavissa. Tupakassa tai alkoholissa se on varmaan helpommin osoitettavissa, mutta tekstissä tai kuvallisessa ilmaisussa se voi olla hankalaa.

Jos sun omat pojat jäis kiinni graffitin tekemisestä, miten reagoisit?

No tota… kyl mä luulen että kun ilmeisesti siitä tulis korvauksia, se kärjistyis siihen että maksaisinko minä vai maksaako ne ite. Neuvotteluprosessi vois tietysti olla tosi mielenkiintoinen sisällöltään, mutta eiköhän siinä päädyttäis siihen, että mä en maksais ainakaan suurinta osaa siitä, vaan että lapset tai tekijä maksais sitten selkänahastaan. Koska jos tekijä on alaikäinen, niin faija eli minä joutuisin siinä korvausvastuuseen.

Mistä sitten kannattais sun mielestä alottaa prosessi, että poika mahdollisesti lopettais niiden tekemisen?

Mä voisin kuvitella, että tänkaltaiset korvaukset vois olla aika tehokas alku sille prosessille, hyvin konkreettinen sellanen.

Mutta entä jos graffitien tekeminen sitten vain jatkuisi, kuvitellaan että vaikka jengi vetää sinne mukaan jatkamaan niiden tekemistä?

No nyt puhutaan ihan teoreettisesta tilanteesta, mut sen jälkeen kun tää ensimmäinen korvauskeskustelu ois käyty niin ajattelisin, että se kaveri miettis ainakin toisen kerran. Ellei mieti, niin huolestuttais tietenkin…

Viimeisen kuuden vuoden aikana Helsingin kaupunki on käyttänyt Stop töhryille -projektiin pelkästään rakennusviraston budjetista 6,5 miljoonaa euroa eli tuollaiset 40 miljoonaa markkaa, samaan aikaan kun kaupunki on leikannut rajusti peruspalveluja, esimerkiksi terveyspalveluja, päiväkoteja on suljettu, koulujen ja kirjastojen määrärahoja on leikattu. Tuon summan lisäksi projekti on saanut graffitien puhdistamiseen ja vartiointitoimintaan usean miljoonan euron edestä rahaa myös kiinteistövirastolta, kaupungin liikelaitoksilta ja myös Espoon kaupungilta, eli yhteensä kymmenisen miljoonaa euroa. Onko tällainen priorisointi vihreiden politiikan mukaista?

Totta kai mitä tahansa voidaan asettaa vastakkain, mut sillä tavallahan se on mietitty, että ne vahingot, jotka siitä tuhrinnasta ja spreijaamisesta koituu, on sen verran isoja, että tällä tavoin niitä saadaan pienennettyä. Ja ideana on tietysti se, että vähitellen saatais myös pienenemään ne määrärahat.

Projekti käynnistettiin vuonna 1998, jotta kaupunki olis siisti kulttuuripääkaupunkivuonna 2000, ja tavoitteena oli graffitien (tai itse asiassa ”töhryjen”) määrän vähentäminen 90 prosentilla. Nyt ensi vuoden budjettiesityksessä puhutaan enää graffitien määrän vähentämisestä vuoden 1998 tasosta 75 prosentilla, ja projekti itse ilmoittaa, että jo viime vuoden loppuun mennessä töhryjen määrä oli Helsingissä vähentynyt 73 prosentilla. Mikä on arviosi, kuinka monta vuotta tätä täytyy vielä jatkaa?

No se varmaan riippuu siitä, miten tää tilanne menee, mut tietenkin järkevää olis, että jos tää on saavuttanu sen tavoitteen mikä sille on asetettu, niin voitais vähentää sitä määrärahaa.

Alaa tuntevat kertovat, että graffiteja puhdistetaan veronmaksajien rahoilla esimerkiksi Vuosaaren käytöstä poistetusta jätevedenpuhdistamosta, Pasilan aseman lähellä olevista pelkästään joidenkin tavarajunien käytössä olevista tunneleista tai eräästä kuuluisasta Salmisaaressa sijaitsevasta käyttämättömästä tunnelista, jonka sisäänpääsy on suljettu kaltereilla. Onko tämä kaupunkilaisten edun mukaista? Hyötyykö tästä kukaan muu kuin kaupungin käyttämät puhdistusfirmat?

Mä oon käsittänyt, että pointti on se, että graffitit putsataan mihin hyvänsä ne sitten tuleekin, koska on ajateltu, että se vähentää myöskin näkyville paikoille spreijaamista.

Stop töhryille -projekti ostaa vartiointipalvelunsa nimenomaan graffiteihin ja töhrimiseen erikoistuneelta vartiointifirmalta FPS:ltä, jonka vartijat liikkuvat siviilivaatteissa ja seurailevat julkisilla paikoilla mielestään epäilyttävän näköisiä, yleensä hiphoppareilta näyttäviä nuoria, ja tavoitteena on ottaa heitä sitten kiinni itse teosta. Onks tällainen vartiointi sun mielestä asiallista?

Niin, mä en tiedä seuraileeko vaiko eikö, mutta tietysti tärkeää on, että ne toimii säädösten puitteissa, ja jos niitä rikotaan, siihen täytyy puuttua.

Voisko ajatella, että olis tehokkaampaa ennaltaehkäisyä, jos nuoret näkis että hei tuossa on vartija, joten jätänpä tekemättä nää tägit tähän eikä tulis sitä rikettä tehtyä?

Joo, voi olla. Peruspointti on tietysti se, että vartijoiden täytyy noudattaa niitä samoja lakeja ja säädöksiä kuin kaikki muutkin, ja jos näitä rikotaan, niin on syytä puuttua siihen.

Tietosuojavaltuutetulle on jätetty tutkintapyyntö siitä, pitääkö FPS laitonta henkilörekisteriä. Ruotsissahan vartiointiliike Falck jäi kiinni laittoman rekisterin pitämisestä. Onko tämä sellainen seikka, jonka haluaisit virkasi puolesta selvittää ennen kuin tietosuojavaltuutettu ottaa asian tarkempaan syyniin?

(miettii hetken) No tää nyt on sellanen juttu, että kaupungin sopimuskumppanit ei riko lakia. On itsestään selvää, että ne ei saa rikkoo lakia eikä pitää laittomia rekistereitä. Ja siis jos tietosuojavaltuutettu kysyy multa, että pidättekö te laittomia rekistereitä, niin tietysti mä voin ikään kuin tarkistaa tän. Mut jos Tukholmassa vartiointiliike on jääny kiinni tällaisesta, niin tietysti älykäs vartiointiliike täällä huolehtii siitä, että se ei jää kiinni tämmösestä, koska varmaan duunit menee saman tien. Siis mikäli se musta riippuu, niin menee.

Hiphoppareiden ja graffitintekijöiden keskuudessa FPS:n vartijoita on jatkuvasti moitittu liiallisesta voimankäytöstä kiinniottotilanteissa, ja pari kertaa asia on mennyt poliisin tutkittavaksi asti. Tosin näissä tapauksissa viranomaiset on pitäny neljän vartijan keskenään ristiriitaisiakin kertomuksia uskottavampina kuin jonkun bussipysäkin pleksiä sutanneen nuoren sällin ja tämän kavereiden kertomuksia. Mitä antaisit neuvoksi nuorelle, joka kokee joutuneensa tällaisessa tilanteessa liiallisen voimankäytön kohteeksi mutta ei usko, että hänen sanaansa uskottaisiin oikeudessa?

No se on surullista, jos ei usko, että sanaan uskotaan oikeudessa. Periaatteessa täytyy luottaa siihen, että sanaan uskotaan. Sit jos ei oo tyytyväinen oikeudenkäyntiin, nii täytyis tietenkin viedä se eteenpäin. Mut jos tällasia tilanteita on, niin voi tulla vaikka mulle kertomaan, jos ei oikeuteen uskota. Oikeuden idea on kuitenkin se, että kummallakin osapuolella on oikeus sanoa sanottavansa, ja mä en tietenkään ryhdy oikeuden ohi tuomariksi. Mut on se nyt kumma, jos ei oikeus toteudu tällasissa asioissa. Ja vartiointiliikkeiden täytyy tietysti huolehtia siitä, että ne ei käyttäydy asiattomasti tai syyllisty pahoinpitelyihin.

Mutta apulaiskaupunginjohtaja Sauriin voi ottaa yhteyttä?

Joo, totta kai. Mut tietysti lähtökohta on se, että poliisi tutkii rikokset, ja on surullista, jos asianomaiset ei luota suomalaiseen oikeusjärjestelmään. Mut en mä sit rupea tuomioita antamaan. Mä oon psykologi, en juristi.

Kun Stop töhryille -projektia aloitettiin, vartiointimenojen osuus kokonaiskuluista oli vielä aika vaatimattomia, reilun kymmenen prosentin luokkaa. Kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeen projektin kokonaismääräraha on itse asiassa jopa laskenut hieman mutta vartiointiin käytetyt rahat on moninkertaistettu. Tänä vuonna vartioinnin osuus menoista on jo lähes 40 prosenttia. Osaatko sanoa miksi?

Itse asiassa en. Siis mä oon ymmärtäny, että se toinen puoli on lähinnä puhdistustöitä. Mahtaiskohan se olla niin, että projektissa on arvioitu, että se on tepsiny, että sillä vartioinnilla on onnistuttu vähentämään töhryjen määrää.

Vartiointitoiminta projektin puitteissa vaikuttaa aika tuottoisalta liiketoiminnalta. Viime vuonna kun vartiointimenoja kolminkertaistettiin kesken vuoden 200 000 eurosta 600 000 euroon, projektin käyttämä vartiointifirma FPS teki kaupparekisteristä saamani tilinpäätöksen mukaan vajaan 900 000 euron liikevaihdolla lähes 100 000 euroa voittoa, ja kolmasosa siitä jaettiin osinkona firman kolmelle osakkaalle, joista suurin osakas on esimiesvartijana kenttäpäällikön tittelillä esiintyvä yhtiön hallituksen puheenjohtaja, joka sai itse osinkoa 13 000 euroa, tuollaiset 80 000 markkaa.

Joo, mutta sikäli kun tiedän, ne tekee myös töitä siellä. Ja oltiin me siitä sanotaanko ideologisesti mitä mieltä hyvänsä, niin on varsin yleistä, että jos omistajat on töissä firmassa, ne ottaa palkan osinkoina ulos, kun osinkotulojen verotus on keveämpää kuin palkkatulojen. Noista voitoista taas en osaa sanoa, mikä on markkinataloudessa sopiva voittojen määrä tekeehän vaikkapa Nokiakin ihan kohtalaisesti voittoa. Mut pointti on, että nää voitti tarjouskilpailun ja teki halvimman tarjouksen. Totta kai voidaan sitte kysyy, että jos halvimman tarjouksen tehny firma menestyy näin hyvin, niin oiskohan hinnoissa ilmaa. Mut jos järjestetään avoin tarjouskilpailu, niin on vaikee todentaa sitä. Ehkä pitäis rohkaista uusia yrittäjiä alalle, että ilmat lähtis.

Olet toiminut aikaisemmin Euroopan vihreiden puheenjohtajana. Onko sulla jotain käsitystä siitä, miten esimerkiksi Keski-Euroopan maissa vihreät suhtautuvat julkisin määrärahoin toteutettaviin graffitien poisto- ja vartiointihankkeisiin?

No silloin kun mä olin Euroopan vihreiden puheenjohtaja, niin en muista ainuttakaan tilannetta, jossa tää olis tullu esille, meillä oli paljon muuta esillä. Mun on itse asiassa aika vaikea edes tehdä valistunutta arvausta, mikä eri maitten vihreiden politiikka tässä asiassa olis.

Kaikkien hallinnonalojen leikkausten jälkeen, seisooko vihreät Helsingissä kaikkien Stop töhryille -hankkeen toimintamuotojen takana?

Tätä pitäs varmaan kysyä vihreiltä päättäjiltä. Jos kysyt minulta, vihreältä apulaiskaupunginjohtajalta, niin mä tietysti noudatan ens vuonna valtuuston päättämää budjettia. Totta kai voidaan myös kysyä, että sen sijaan että keskitetään rahoja toisaalta kontrolloivaan vartiointitoimintaan ja toisaalta jälkien korjaamiseen tai metroikkunoiden vaihtamiseen, niin pitäiskö yrittää ennaltaehkäistä näitä vahinkoja. Mutta sit täytyy myös kysyä, että jos nää töhryrahat nyt pantais nuorisotyöhön, nii häviäiskö töhryt. Ja mun arvaukseni on, että tää graffititouhu ei oo erityisesti kiinni siitä, miten paljon pannaan rahaa vaikka nuorisotoimintaan, nuorisotalojen pyörittämiseen ja niin edespäin.

Ei mut nyt on kyse siitä, että tämä töhryhankkeen määräraha on ja pysyy samana, kun samaan aikaan kaikkea muuta leikataan.

Jaa siis näin päin.

Siis näillä näkymin ei yhtään tingitä, että vois jättää jotain syrjäsiä paikkoja puhdistamatta, koska on otettu käyttöön tällanen tavallaan nollatoleranssi, että putsataan kaikki pois vaikka viikonloppusin ja öiseen aikaan ja pistetään lasku sitte sunnuntaitöistä ja ylitöistä. Tuo summa pysyy samana samaan aikaan kun päiväkoteja suljetaan. Eiks vihreillä ole mitään sellasta vaihtoehtoista visiota, miten tän asian vois ratkaista?

No mun vaihtoehto olis se, että olis kiinnostavaa kuulla, mikä tää graffitintekijöiden viesti on ja että saisko sen viestin maailmalle jotenkin muulla tavoin kuin sillä tavoin että siitä seuraa näitä muille aiheutettuja kustannuksia. Eli olisko mitään muuta kanavaa, miten tän itseilmaisun vois tehdä. Se mua kiinnostais hirveesti kuulla.

Totta kai mä samastan tän touhun omaan nuoruuteen. Kun mulla ja mun kavereilla oli kiinnostusta ilmaista itseämme tai harjoittaa sananvapauttamme tai halua viestittää muille jotakin, nii me sanottiin se tai kirjotettiin se johonkin tai osallistuttiin tilanteisiin, joissa voitiin tuoda esiin tällanen näkemys, sitä jotenkin yritti maksimoida sen hyötysuhteen viestin perillemenemiseksi.

Mut graffitien kohdalla mulle on edelleen kohtalainen mysteeri, mikä se sanoisko aate siellä takana on ja siinä metodissa myöskin. Ja mua kiinnostais kuulla se niiltä, jotka itse tekee tätä.

Voiks sitä mennä kysyy?

Mä voisin mennä kysyy, kun kerrot osoitteen.

Mainitsit, että joillain sun tuttavilla on lapsia, jotka harrastaa graffitien tekemistä. Voisko heidän kanssaan keskustella tästä?

Nii joo, heh heh heh.

Voiks heidän kanssa puhuu siitä?

Voi, voi joo, mut en mä oo oikeastaan saanu sitä vastausta. Ehkä suorastaan tämmösten kyseleminen on jotenkin jo antiteesi. Sillon mä levitän käteni enkä tiedä mitä mä voin seuraavaksi tehdä – siis jos pointti on se, että ei oo tarkotuskaan kertoa, että mitä tässä nyt meinataan. Mut mä olisin erittäin kiinnostunu kuulemaan sen, koska mulla on sellanen tunne, että multa jotenkin puuttuu aineistoa tai materiaalia asian kokonaisvaltaiseksi miettimiseksi.

Peik Johansson

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu