splash_image.jpg

Äidinkieli hunningolla

Kimmo Pietiläisen pamfletti kysyy, kannattaako suomeksi julkaista laadukasta ulkomaista tietokirjallisuutta.

Surullisena suomalaisen kulttuurin tulemana on, että yksi eläkeläinen Lauttasaaresta, siis minä, hoitaa edelleen yksinään omin voimin keskeistä suomalaisen kulttuurin osaa.”

Kimmo Pietiläisen pamfletti Väärin oikein on kiukun ja katkeruuden mutta myös kokemuksen ja näkemyksen pohjalta ponnistava miniatyyri suomen asemasta kulttuurikielenä.

Pietiläinen on tehnyt suomalaisen kustannusmaailman marginaalissa arvokkaan elämäntyön julkaisemalla ja osin myös itse kääntämällä huipputason englanninkielistä tietokirjallisuutta – ennen muuta luonnontieteellistä kirjallisuutta – pienkustantamonsa Terra Cognitan nimissä.

Muun muassa Antonio Damasion, Jared Diamondin, Richard Dawkinsin ja Nassim Nicholas Talebin kirjoja julkaissut Terra Cognita on Pietiläisen henkilökohtainen voimannäyte.

Puuttuvat pääomat Pietiläinen on korvannut tekemällä itse kaiken: kirjojen valinnan, oikeuksien ostamisen, kääntämisen, taittamisen, kannen suunnittelun ja markkinoinnin. Harmaapäinen Pietiläinen on tuttu näky monissa kirjatapahtumissa.

Pidän erityisen ansiokkaana sitä, että Pietiläinen on viime vuosina liikkunut omilta mukavuusalueiltaan eli matematiikasta ja fysiikasta neuro- ja taloustieteisiin, joista on julkaistu äärimmäisen kiinnostavia kirjoja – esimerkkeinä Damasio ja Taleb.

Suomalaiset asiantuntijat ovat arvostelleet Pietiläisen kirjoja kömpelöstä kielestä ja kielivirheistä, mikä on traagista. Virheet olisi ollut helppo korjata, jos Pietiläisellä olisi ollut varaa palkata kustannustoimittaja tai paneutua enemmän kääntämiseen.

Ylimääräinen kustannus olisi kuitenkin saattanut upottaa laivan – ja moni ainutlaatuinen kirja jäädä ilmestymättä. Pietiläinen kertoo hakeneensa turhaan 15 vuotta valtion työskentelyapurahoja kääntäjille.

Väärin oikein on läpikotaisin mustavalkoinen kirja. Pietiläinen pitää humanistista tiedettä ”muinaisten suurten ajattelijoiden ikiaikaisten kirjoitusten loputtomana vatvomisena” tai kulttuurirelativismina: kaikki on sosiaalista konstruktiota, eli totuutta ei ole, vaan se rakennetaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Terra Cognita kieltäytyy julkaisemasta sellaisten ihmisten kirjallisuutta, joille totuus on ”ilmoitusasia”. Pietiläiselle biologia ja uskonto eivät ole yhteismitallisia: ”Minun näkemykseni on, että ajatus ei ole paljonkaan arvoinen, ellei sitä ole haastettu kokeellisesti.”

Pietiläiselle on olemassa tietokirjoja ja Tietokirjoja. Ensin mainittuihin hän lukee poliitikkojen ja missien elämäkerrat sekä sota-, urheilu- ja keittokirjat. Nämä ovat kirjastoluokittelun ja tukijärjestelmien mukaan tietokirjoja, mikä luo harhakuvan runsaasta ja korkeatasoisesta tietokirjallisuudesta.

Pietiläinen asettaa Tietokirjan riman erittäin korkealle: se haastaa aikaisemman ajattelun, pakottaa luopumaan siitä tai perustelemaan paremmin.

Parhaimmillaan Tietokirja tuo kokonaan uuden ajattelutavan suomen kieleen. Tietokirja ei ole kuitenkaan tiedekirja, eli tutkijoiden kirjoittama uusia tutkimustuloksia meritoitumismielessä esittelevä teos, vaan laajemmalle yleisölle suunnattu laaja-alaisen tutkimustiedon synteesiin perustuva yhtenäinen esitys.

Suuret kalat eivät kasva pienissä vesissä, eikä pienillä kielialueilla julkaista juurikaan käänteentekeviä ajatuksia. Jo Edvard Westermarck (1862–1939) julkaisi kirjansa englanniksi. Toisin kuin Pietiläinen esittää, tämä ei ole Suomen erityispiirre vaan kokokysymys.

Totta on kuitenkin myös se, että Suomessa on pulaa laadukkaista tiedepohjaisista tietokirjoista. Tilanne ei ole luonnontieteiden puolella kuitenkaan niin synkkä kuin Pietiläinen esittää. Esimerkiksi Kari Enqvist ja Esko Valtaoja ovat kunnostautuneet omien tieteenalojensa popularisoijina.

Ahkerimmatkaan professorit eivät kuitenkaan voi yksin vastata siitä, että he toisivat viipymättä suomeksi laajempaan tietoisuuteen oman alansa parasta ajattelua.

Pietiläisen pamfletin ydinkysymys kuuluu: kannattaako suomeksi ylipäätään julkaista suurelle yleisölle tarkoitettuja laadukkaita ulkomaisia Tietokirjoja? Toinen vaihtoehto on panostaa yhä enemmän englannin opetukseen ja lähteä siitä, että kirjat luetaan alkukielisinä.

Suomen kirjakieli syntyi vasta vajaat 200 vuotta sitten, kun tuon ajan oppineimmat alkoivat suomentaa arkielämää – viljelyä, ruuan valmistusta, puhtautta ja terveyttä – käsitteleviä tietokirjoja. Samalla rakennettiin perustus itsenäiselle valtiolle.

Globaali yhteisö pohjaa tietoverkkoihin ja englannin kieleen. On mahdotonta osallistua maapallon tilaa ja tulevaisuutta koskevaan keskusteluun ilman hyvää englannin taitoa.

Globaali yhteisö jää kuitenkin abstraktiksi ja etäiseksi ilman lokaaleja yhteisöitä. Lokaaliyhteisö kuten Suomi tarvitsee oman kielen. Pietiläinen on oikeassa siinä, että suomi kuolee, jos sitä ei ravita modernilla ajattelulla. Angry Birds -sukupolvea seuratessa kyselee, mikä on suomen asema, jos vastaiskuun ei ryhdytä. Lyhyesti sanottuna suomi uhkaa näivettyä ajattelun kielenä.

Väärin oikein on erittäin tärkeä kulttuuripuheenvuoro siitä, miten saada suomeen korkeatasoisimpaan kansainväliseen tieteeseen perustuvaa ajattelua. Jokaisen Tietokirjoista kiinnostuneen olisi kysyttävä itseltään, miten tuoda Pietiläisen ajatuksia keskemmälle suomalaista kulttuurikeskustelua ja taata jatkuvuutta hänen pioneerityölleen.

Kimmo Pietiläinen: Väärin oikein. Suomalaisen kulttuurin katveessa. Terra Cognita, 2012. 92 sivua.

Heikki Hiilamo

Kommentoi Facebookissa
Lasten Festarit 2018
Helsinki liikkuu