Adjö, osuuskunta Tradeka!

Rahan voima: Ennen Siwaa käytiin ostoksilla osuuskaupoissa nimeltään Eteenpäin, Kansa tai Edistys.

Ennen Siwaa käytiin ostoksilla osuuskaupoissa nimeltään Eteenpäin, Kansa tai Edistys. Oikeastaan väki ei ainoastaan piipahtanut asioilla tai shoppaillut näissä myymälöissä ja tavarataloissa. Työkansa oli perustanut ja luonut itselleen – asiakasomistajuuteen perustuvat – osuusliikkeet.

Ensin maakuntien osuuskaupat konsolidoitiin ja fuusioitiin Osuuskunta Tradekaksi 1990-luvulla. Puolitoista vuotta sitten tämä osuuskauppaketju erinomaisine keskustatontteineen alkoi siirtyä kapitalistisille omistajille. Sen strategiaksi tuli omistaja-arvon kohottaminen.

Osuuskunnan kupeeseen perustettiin osakeyhtiö samalla Tradekan nimellä. Myös Wihurin Sestot, Ruokavarastoketju ja jokusia Spar-liikkeitä ostettiin Tradekaan. Tahto ja rahaa sekä hinku panna tuulemaan puhaltui Tukholmasta. Sieltä käsin Hämeentielle Väinö Tannerin muistoesteen toiselle puolelle otti yhteyttä Industri Kapital -niminen pankkiiriliike – ja sen osakas Michael Rosenlew.

24.5.2005 Industri Kapital osti 32 prosenttia osuuskaupasta. Samalla allekirjoituksella IK sai heti osakassopimuksella täyden päätäntävallan. Sitä käytettiin kun 270 kiinteistöä myytiin Siwojen ja Valintatalojen alta kansainväliselle Curzonille, Industri Kapitalin vertaistoimijalle finanssiuniversumissa ja sen luovissa pyörteissä. IK nostanee omistusosuutensa 67 prosenttiin alkuvuonna 2007. Lopuista 16 prosenttia jää Osuuskunta Tradeka -yhtymälle. Sen hallintoneuvostoa johtaa ja kiinteistökysymyksiä erikoistuntee Olavi Syrjänen, asuntohallituksen entinen pääjohtaja. Tai eihän osuuskunnan kiinteistöissä Curzonin konsultoimistyön jälkeen Syrjäsellä mitään tietämistä ole!

Toinen 16 prosenttia muotoutuvasta vähittäiskaupparyppäästä jää Sestot luovuttaneelle Wihurille.

Ja vihdoin puuttuva yksi prosentti suodaan suopeuden ja alttiuden herauttamiseksi ja kestävän omistaja-arvoponnistelun varmistamiseksi Tradeka Oy:n päivittäisjohtajille, alkaen toimitusjohtaja Markku Uitosta. Aikanaan sitten koko komeus pantaneen myyntiin!

Koko touhu on käynnistetty ja kaikki uurastus ynnä kaikkinainen tohotus nähdään vain, jotta IK:n projekti toisi rahansa takaisin Tukholmaan kaksin- tai kolminkertaisesti. Varmastikin IK tähän, sille jo tavaksi tulleeseen, menestykseen yltää. Rahastus eli exit tästä Suomen työväenliikkeen kuluttajaosuuskauppaprojektin ryöstämisestä (tai modernisoinnista ja edes tähteiden pelastamisesta) ajoittuu noin vuoden 2010 tietämiin.

Siwoiksi, Valintataloiksi ja Euromarketeiksi linjattu rypäle myydään kerralla esimerkiksi saksalaiselle Aldille. Tai sitten irtaantuminen käy tuskaisemmin. IK saattaa myydä jopa toiselle pääomasijoittajalle. Näin se kerrostaisi rahakirjanpitoihin uutta laskostusta. Kapitalismin eloisuuden ydinmehua onkin vapaa sopimussitominen, lisätä kauppapapereita, arvopaperia, rahaa.

Tradekasta pääsisi rahojen kera eroon myös pörssissä. Sitten jäisi nähtäväksi mitkä tahot sitä ostaisivat ja millä hinnalla. Onnistuneesti Helsingin Pörssin kautta IK rahasti Konecranesin vuosikymmen sitten Stig Gustavsonin kätilöidessä. Sama mies: ”Tunti lisää työpäivään ilman liksaa”, syksyltä 2006.

Miksi tämä exit eli irtaantuminen hankkeista on pääomasijoittajalle niin tärkeätä? Eikö omistamisesta voisi nauttia? Nostaa osinkoja ja ottaa iisisti?

Ensinnäkin nämä michaelrosenlewit haluavat elää väkevästi ja saada asioita tapahtumaan. He kokoavat hyökkäysrahaston. He puhuvat mukaansa eläkeyhtiöitä kuten Varman. He lähestyvät Suomen Kulttuurirahastoa ja sijoitusyhtiö-välikäden kautta lakkokassojakin. Kootaan war chest, sota-arkku. Sitten tartutaan Tradekaan.

Kirjoittaja on helsinkiläinen vapaa toimittaja.

Jukka Sjöstedt

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu