5×5

Väärät vieraat lukee dekkarin.

Pahantekijä

1. Loistava ja karmea tarina herättää ajatuksia, muttei saa kovin hyvälle tuulelle.

2. Ennalta arvattava voi olla yllättävä.

3. Kasvattajan syyllistävä, mielenterveysongelmista johtuva kiihkouskovaisuus tekee lapsen elämästä helvetin.

4. Saksalaiseksi kirjaksi kovin yhdysvaltalainen. Ei paha asia tässä tapauksessa.

5. Tarttuva ihmisyyttä kohtaan aiheuttamastaan vitutuksesta huolimatta.

Lukija: Jonski Suuronen, kitara

Kirja: Petra Hammesfahr. Pahantekijä. Suom. Marja Kyrö. 443 s. Otava 2005.

Koskematon

1. Viimeisestä lukemastani dekkarista oli aikaa vuosia, joten jo kannen avaaminen tuntui ylivoimaiselta. Kansitekstien paljastaessa, että samainen kirjailija oli myös Menneisyyden ote -teoksen takana, kirja löysi paikkansa yöpöydältä.

2. Kirja pitää lukijansa mukana Bostonin ylä- ja alamaailman ei niin vilpittömässä menossa, mutta koko ajan taustalla väijyy USA:laisen tv-elokuvan haamu.

3. Juonikkaita miljonäärejä, kieroonkasvaneita tyttäriä, hedonistisia etsiviä, lahjottuja asianajajia, röyhkeitä toimittajia ja noin kymmenen ruumista.

4. Hauskat viitteet populäärikulttuurin ilmiöihin piristävät teoksen yleisilmettä.

5. Automerkit tulevat tutuiksi. Pitäisiköhän hommata ajokortti?

Lukija: Kukka Kukkaisniemi, kitara

Kirja. Dennis Lehane. Koskematon. Suom. Heikki Karjalainen. 350 s. Tammi 2005.

Kononen ja kolmen kopla

1. Napakka kieli ja salapoliisin mieli.

2. Kiireisenkin kannattaisi joskus pysähtyä lukemaan.

3. Murretta ei saa tappaa.

4. Maailma on täynnä tarinoita.

5. Tekee mieli kaljaa ja tupakkaa, vaikkei pitäisi kummastakaan.

Lukija: Anna Saarelainen, laulu

Kirja: Eero Pasanen. Kononen ja kolmen kopla. 143 s. Like 2005.

Kuopattu totuus

1. Perusjenkkiläinen salaliittotarina siitä miten poliitikot ja eräs salaseura ottavat yhteen ja yrittävät vääristää totuutta vaientamalla epämieluisia henkilöitä.

2. Koko tarinan päähenkilöitymä on suolta löydetty mutainen ihmisen pääkallo. Sen takia hyvin monet, väärässä paikassa väärään aikaan olevat ihmiset päätyvät joko hiiltyneinä palaneisiin autoihinsa tai reikä otsassa suohon.

3. Päähenkilöillä on aikaa puida ihmissuhteitaan samalla kun he rynnivät karkuun lähes ylivoimaisen vihollisen painaessa päälle jokaisen nurkan takaa.

4. Kirjoittajan tyyli tempaisee lukijan hyvin mukaansa, mutta jossain vaiheessa kirja muuttuu kliseiseksi. Pari kertaa oli pakko hymähtää ja todeta arvanneensa tapahtumat etukäteen.

5. Kirjaa ei voi pitää loistavana lukukokemuksena, mutta hyväksi sitä voi mielellään haukkua.

Lukija: Pete Repo, basso

Kirja: Iris Johansen. Kuopattu totuus. Suom. Kristiina Savikurki. 285 s. WSOY 2005.

Punarinta

1. Siellä missä on väkivaltaa pitäisi piru vie olla myös syyllisyyttä.

2. Voiko ihmisen persoonaa muuttaa otsalohkoa vääntämällä?

3. Trauma x suoja = sosiopatia

4. Päässä poukkoilevat pienoisrautatiet sotatantereella.

5. Notkea kuin norjalainen turskakonklaavi.

Lukija. Samuli Kortelainen, rummut

Kirja: Jo Nesbø. Punarinta. Suom. Outi Menna. 469 s. Johnny Kniga 2005.

www.vieraat.com

Voima

Kommentoi Facebookissa
Helsinki liikkuu