Cannes 2017: Herzog palkittiin elämäntyöpalkinnolla

FullSizeRender

Werner Herzog sai elämäntyöpalkinnon liikuttavassa seremoniassa, jossa hän muisteli uransa alkuaikoja. Herzog valitsi esitettäväksi uraltaan yhden elokuvan, joka esitettiin iltapäivällä ennen Director’s Fortnight -sarjan avajaisseremoniaa. Hänen valintansa oli sysimustaa huumoria ja Nic Cagen parhaan roolisuorituksen sisältävä Bad Lieutenant: Port of Call – New Orleans. Herzog oli silminnähden liikuttunut saamistaan suosionosoituksista ja sanoi palkinnon olevan erityisen merkittävä, sillä tuntuu kuuluvansa joukkoon ja nyt Cannes tuntuu kodilta.

Myöhemmin lavalle omaa avajaiselokuvaansa esittelemään noussut Claire Denis toisti Herzogin sanat ja oli sitä mieltä, että kaikki ohjaajat tuntevat olonsa kodikkaaksi Cannesissa ja ainakin toivovat kuuluvansa joukkoon. Ja miksipä ei. Cannesissa on kaikille elokuviin intohimoisesti suhtautuville jotain maagista.

Avajaiselokuvana nähty Let the Sunshine In ei ollut paras Claire Denis -elokuva, mutta Barthesin kirjaan perustuva komedia oli käytännössä melkein yhtä mielenkiintoinen kuin miltä se kuulostaakin. Elokuva etenee aaltoilevasti surullisten, syvällisten ja komediallisten elementtien välimaastossa seuratessaan keski-ikäisen naisen (Juliette Binoche) vaikeuksia löytää haluamaansa rakkauselämässä. Vaikeuksiin vaikuttaa myös se, ettei hän aina tunnu tietävän mitä haluaa.

Tindersticks on säveltänyt musiikkia ennenkin Claire Denis -elokuviin ja tälläkin kertaa jälki on äärimmäisen vahvaa. Pitkälti elokuvan hieno tunnelma on ääniraidan ja eri dialogien välillä poukkoilevan elliptisen leikkauksen ansiota.

Denis onnistuu luomaan hänelle tunnusomaisen elokuvallisen tilan, vaikka elokuvan yleisilme on rankoista aiheista tutulle ohjaajalle selkeästi kevyemmästä päästä.

Eilen pääkilpasarjassa esitettiin kaksi elokuvaa, joista Todd Haynesin Wonderstruck sai varsin penseän vastaanoton. En nähnyt elokuvaa kokonaan, mutta ensimmäiset 40 minuuttia eivät pahemmin vakuuttaneet. Kuuroja lapsia, mykkäelokuvaa ja melodraamaa sekoittava, eri aikatasoissa poukkoileva elokuva tuntui kompromissilta yliselittävien kohtauksien osalta. Tämä ei ollut sitä hienovaraisesti tunnelmaa rakentavaa Haynesiä, joihin Cannesissa upean vastaanoton saaneen Carolin voi laskea. Sääli, sillä Haynesin ura oli ollut pitkään nousujohteinen.

Toistaiseksi parhaat arviot kilpasarjasta on saanut venäläiselokuva Loveless, joka on Leviathanin ohjaajan Andrei Zvjagintsevin herkullinen uutuus. Avioerokriisistä kärsivän perheen 12-vuotias poika karkaa kotoa, kun kuulee vanhempiensa riitelevän huoltajuudesta, jonka ratkaisuksi ehdotetaan pojan siirtämistä sisäoppilaitokseen. Valtaosa elokuvasta kuluu pojan etsinnässä, mitä The Guardianin Peter Bradshaw vertasi Michelangelo Antonionin Seikkailuun. Vertaus on metaforisesti osuva, mutta ehkä hieman liioitteleva Lovelessin saavutuksien osalta.

Loveless ei aivan nouse edeltäjänsä Leviathanin tasolle, mutta Venäjään kohdistuva kritiikki on saanut mainiosti jopa lisää pontta. Pojan katoamisesta syyllistetään poliisien toimesta äitiä ja arkipäivän misogyniaa pursuava kulttuuri näyttäytyy irvokkaalta.

Huomenna on luvassa Ruben Östlundin ensimmäinen englanninkielinen ohjaustyö The Square, jonka pituus on 2,5h. Huhujen mukaan elokuvaa ei valittu alkuperäiseen ohjelmistoon vaan lisättiin vasta jälkikäteen, koska Thierry Fremaux pyysi lyhentämään elokuvaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *