Night Visions Back to Basicsissä on tarjolla draamaa ja naisohjaajia

Joskus muinoin Helsingissä järjestettiin joka kevät festivaali, joka oli erikoistunut naisten ohjaamiin elokuviin. Artisokan tilalle tuli Season Film Festival, jonka tämän vuoden päävieras oli elokuvaohjaajista klassisin: ranskalainen mies. (Toki Seasonissa oli kaikesta huolimatta hyviä elokuvia tarjolla.)

Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että Suomessa voisi olla nykyilmapiirissä tilaa naisohjaajien nostamiseksi esiin. Night Visions Back to Basics esittelee tänä keväänä pienen naisohjaajien elokuvasarjan: Raw (Julia Ducournau), Prevenge (Alice Lowe) ja XX (Roxanne Benjamin, Karyn Kusama, Annie Clark, Jovanka Vuckovic). Prevenge on esikoisohjaukseksi varsin lupaava ja hauska elokuva raskaana olevasta tappajasta, jossa on jonkin verran tyhjäkäyntiä. Ohjaaja-näyttelijä Lowe tulee myös festivaaleille vieraaksi. XX:n episodit ovat hieman epätasaisia kuten usein käy episodielokuvissa. Eniten näistä kiinnostaa juuri Raw, mutta sitä en ole päässyt näkemään ennakkoon. Toivottavasti elokuvat keräävät katsojia, sillä etenkin genre-elokuvien saralla naisohjaajat ovat edelleen visusti marginaalissa.

Muusta ohjelmistosta suosittelen erityisellä lämmöllä Sweet Sweet Lonely Girliä, jossa pikkukaupunkiin muuttava tyttö ihastuu villimpään kylän tyttöön ja samalla hänen kotitalossaan alkaa kummitella. A.D. Calvon aiempi ohjaus Missing Girl on myös kiinnostava indie ja tässä uusimmassa ohjaustyössään hän virittelee erittäin aavemaisen tunnelman.

Ben Wheatleyn Free Fire on tällä hetkellä elokuvateattereissa Ruotsissa ja edustaa hänen laajasta paletistaan hieman kevyempää esimerkkiä toimintakomediasta. Näyttelijäkaarti on Wheatleyn uran nimekkäin tai ainakin viihdyttävin: Cillian Murphy, Armie Hammer, Brie Larson, Sharlto Copley, Sam Riley ja Michael Smiley. Myös muuan Martin Scorsese on lainannut nimeään tuotantojohtajaksi asti. Varastohallissa pieleen menevä IRA-asekauppa muuttuu huvittavaksi sekoiluksi, jossa etenkin Murphy ja Hammer loistavat.

Ohjelmiston todellinen fiktioelokuvan helmi on Michael O’Shean The Transfiguration, sillä sen luulisi kiinnostavan myös niitä, jotka eivät välttämättä katso kauhuelokuvia. Jopa ruotsalaista Ystävät hämärän jälkeen -elokuvaa realistisempi vampyyridraama on outo yhdistelmä afroamerikkalaisen nuorukaisen selviytymistaistelua Brooklynissä ja ruotsalaiselokuvan ihastumistarinaa. Nuorukaiset (Eric Ruffin, Chloe Levine) ovat kiehtovan luontevia kameran edessä. Festivaalivieraaksi saapuva O’shea kilpaili Juho Kuosmasta vastaan Un certain regard -sarjassa Cannesissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *