Ogonipäällikkö Saint Emma Pii, yhteyshenkilömme Port Harcourtissa Kentebe Ebiaridor ja journalisti Blessing Mbonu Ibunge.

Kun Voiman t-paita pääsyn öljyn äärelle avasi. Nigerian öljyreportaasin taustaa.

“Mikä tuo paita on?”, kysyi korkea-arvoinen ogoniheimon päällikkö Kaakkois-Nigeriassa, Nigerjoen suistoalueella. “Mitä siinä tapahtuu?”

tshirtinogoni
Päällikkö Violea Peter-John Lebari osoittaa sormella kirjoittajaa (Voima-paidassa). Oikealla (ruskeassa puvussa) Port Harcourtiin muuttanut ogonipäällikkö Saint Emma Pii ja ympäristöaktivisti Philip Jakpor Lagosista. ©Kentebe Ebiaridor

Olimme istuneet jo pitkän tovin päällikkö (High ChiefViolea Peter-John Lebarin ja hänen johtamansa ogonien neuvoston kuultavina. Ogonien maahan ei ole asiaa ilman lupaa.

Paidan rinnuksessa oli suomalaisen kuvataiteilijan ja Kulttuurihäiriköiden ystävän Jani Leinosen teos. Sen taiteilija on lahjoittanut Voima-lehdelle.

”Teollisuusmaissa tuotettujen karkkien ja roskaruuan nyt jo ikonisiksi kohonneet symbolit ovat valjastettu protestiin kulutusyhteiskuntaa vastaan, ja tämä kuva kertoo ironian keinoin vakavan asian”, vastasin Lebarille.

Olin jo aikaisin aamulla päättänyt pukea paidan ylleni, koska halusin sen näkyvän kuvissamme Ogonimaalta – mutta olisiko vaate ogonijohtajien mielestä epäkunnioittava? Toisin sanoen, jättiläismoka.

Jos päällikkö ei olisi tyytyväinen käytökseeni (eli tässä tapauksessa asuvalintaani), seurueeni ei pääsisi käymään Ogonimaan kylissä katsomassa öljytuhoja.

Lebarin takana ogonipäälliköiden neuvosto.
Lebarin takana ogonipäälliköiden neuvosto. ©Kentebe Ebiador

Lebari tuijotti hetken Voiman paidan kindermuna-ukkelia ja sen muropakettikavereiden protestia riistoa vastaan. Pian päällikön kasvoille levisi hymy: ”Tervetuloa”, Lebari kajautti. ”Tervetuloa Ogonimaahan!”

Kookospalmu pursuu isoa pähkinää. ©Iida Simes
Kookospalmu pursuu isoa pähkinää. ©Iida Simes

 

Vuoden 2018 ensimmäisessä Voimassa oli juttu Nigerian ogonialueella tapahtuvista öljytuhoista otsikolla Kadonnut paratiisi. Alaotsikossa kirjoitin, miten ”Nigerian öljy näyttää karmealta, jos sitä joutuu katsomaan liian läheltä”.

Nigerjoen deltalla vuotaa öljyä luontoon 240 000 barrelia eli noin 40 miljoonaa litraa päivässä.

Päivässä.

Alueelle vuotanut öljy myös tuntuu karmealta, sillä sitä ei koe vain näköaistin avulla. Se haisee, ja koska nenästä on suora yhteys suuhun, sen voi myös maistaa.

Ei , ei, ei, tänne ei saa mennä. Öljytuohoista varoittava kyltti Goissa. ©Iida Simes
Ei , ei, ei, tänne ei saa mennä. Öljytuohoista varoittava kyltti Goissa. ©Iida Simes
Nämä pojat ovat juuri siellä, jossa kukaan ei saisi olla, kieltomerkin takana. ©Iida Simes
Nämä pojat ovat juuri siellä, jossa kukaan ei saisi olla, kieltomerkin takana. ©Iida Simes

Vierailumme aikana kuuman ja vehreän ogonikylän yllä taivas repesi rankkasateeseen. Hajumaailmakin muuttui, kun öljyisen veden pinnan höyryt langettivat yllemme ogonimaan löylyn. Öljy tahmasi ihon pinnan, eikä se lähtenyt pois pelkällä vesipesulla. Raaputin sitä illalla hienon portharcourtilaisen hotellin kuumassa suihkussa partakoneen terällä ja saippuvaahdolla.

Millaista olisi asua sen ympäröimänä, sitä en voi edelleenkään ymmärtää.

Goin suolla sataa. ©Iida Simes
Goin suolla sataa. ©Iida Simes

Oman lisänsä hajumaailmaan toivat kuolleet kalat. Ogonit ovat perinteisesti olleet maanviljelijöitä ja kalastajia. Öljyvuotojen terveyshaitojen takia öljyvuotojen alueella ei saisi kalastaa, vaan saalista pitäisi lähteä hakemaan kauas mereltä saakka. Sinne ja takaisin on muutaman päivän matka – siksi monet kalastavat öljyisillä joilla. Vaikkei isoja kaloja enää niistä löydykään.

IMG_6525

 

Asioissa on myös toinen puolensa. Usein, kun tarkastelee teollisen maailman rajuimpia tuhoja, joiden pääsyitä ovat ihmisten ahneus ja välinpitämättömyys, kohtaakin myös ihmisten väsymättömän halun parantaa maailmaa.

Mikä mieleenpainuvinta, kohtaa ystävällisten, huumorintajuisten ja väsymättömän vieraanvaraisten ihmisten lämmön.

Neuvonpitoa. "Ensin menemme Bodoon, tapaamme päälliköt, ja sitten Goihin. Mites meni eilisilta? Oliko hänellä varpajaiset? Entä joko on Rogerillekin syntynyt uusi vauva?" Ken Saro-Wiwan ystävät Port Harcourtista Erabanabari Kobah ja päällikkö Sain Emma Pii sekä aktivisti Philip Jakpor Lagosista. @Iida Simes
Neuvonpitoa. ”Ensin menemme Bodoon, tapaamme päälliköt, ja sitten Goihin. Mites meni eilisilta? Oliko hänellä varpajaiset? Entä joko on Rogerillekin syntynyt uusi vauva?” Ken Saro-Wiwan ystävät Port Harcourtista Erabanabari Kobah ja päällikkö Sain Emma Pii sekä aktivisti Philip Jakpor Lagosista. @Iida Simes

Voimassa julkaistun Kadonnut paratiisi -jutun lopussa päällikkö Eric Doh sanoi, ettei toivoa ole, vaan saastuneiden alueiden ogonit kuolevat niille sijoilleen. Asiassa on perää, sillä karmeat terveysvaikutukset ovat jo valtavat: ogonien eliniänodote on alle 50 vuotta, epämuodostuneita lapsia syntyy jatkuvasti ja naisten menopaussi alkaa usein jo alle kolmekymppisenä, eli hedelmällisyys laskee. Väki sairastaa paljon.

ericdoh
Sadetta pitämässä hylätyssä leipomossa Goissa. Vasemmalla kyläläisiä ja (beigessä jakussa) portharcourtilainen journalisti Blessing Mbonu Ibunge. Etualalla Goin päällikkö Eric Doh. ©Iida Simes

YK:n tutkimuksissa on arvioitu, että alueen puhdistaminen öljystä kestäisi noin 30 vuotta.

Toivoa alueelle voisivat antaa ilmastonmuutosta ehkäisevät kampanjat, jotka taistelevat yhteiskuntien öljyriippuvuutta vastaan ympäri maailmaa.

Öljyistä ogonien suota voi katsoa myös harjoittaen ”mistä muovi tulee” -ajatusleikkiä: ”Lojuuko tässä kaloja tappamassa minun urheiluvaatteitteni ja lapseni lelujen raaka-aine, autoni bensatankin sisältö tai lähes mitä vaan tuotepakkausta ympäröivä kelmu”.

 

Kommentoi Facebookissa
A-Lava
Provinssirock 2018