JuhaKulmala1

Runoprojektorin terävää surrausta

Teksti Marko Laitinen

Syksyllä ilmestyi Ränttätänttä (Savukeidas 2017), viides runokokoelmasi. Pitääkö paikkansa, että nykyrunoilijoista olet pannut eniten lapsia alulle?

Todennäköisesti joo, minulla on laboratoriotyön historiaa naistenklinikalla. Kyllä niitä useita kymmeniä on.

Miksi tiedemiehen ura vaihtui runouden koeputkiin?

Mietin, haluanko tehdä sitä rutiinipuurtamista lopun ikäni. Tieteelle olisi pitänyt omistautua, eikä se käytännössä ollutkaan niin jännää kuin mitä koululaisena ajatteli. Onneksi sitten, antikvariaatin pidon jälkeen, 90-luvun lama ja työttömyys pelastivat minut taiteelle.

Runokirjassasi on kosolti viittauksia musiikkiin – mitkä ovat eniten soineet kokoelman sisäisessä jukeboxissa?

John Lee Hookerin boogie ja paljon muuta perusränttätänttää. Seesteisimmissä kohdin cooljazzia, vaikka Chet Bakerin trumpettia. Bachin pianolevytykset stimuloivat myös eteenpäin. Eli vanhaa kamaa.

Olet tunnettu esiintyjä myös runolavoilla. Mitkä tekijät tuovat luetun runon voiman?

Tekstin täytyy kantaa. Luen paperista, koska kyse on kirjallisuudesta. Olen myös koettanut pitää lakonisen tyylin, vaikka toki lavalla vähän show-elkeitä täytyy olla. Bändin kanssa esiintyessä biitti on tärkeä, se vie ajatusta eteenpäin. Musiikki saa myös yllättää. Annan muusikoille mieluusti tilaa.

Ränttätänttästä omille teilleen on juossut poliittisesti ajankohtainen runosi juntit. Pitäisikö kantaaottavaa nykyrunoutta olla enemmän?

Kyllä sitä on, mutta sitä ei ehkä havaita. Runojen perinteinen julkaisu toimii viiveellä, ajankohtaiselle runolle ei ole sitä kautta oikein julkaisukanavia. Lavarunous on usein hyvinkin kantaaottavaa. ”Poliittisuuden” käsite runoilijoilla ei tosin aina vastaa ihan sitä, miten ”poliittinen” esimerkiksi mediassa tavallisesti käsitetään.

Jos sinut aktiivityöllistettäisiin pääministeriksi, mikä olisi ensimmäinen sotekikysi?

Ollaan kaltevalla pinnalla ja heikoilla jäillä yhtä aikaa, kun runoilijoista tehdään hallitsijoita. Perustulo/kansalaispalkka olisi seuraava ratkaisu taloudessa, sillä ruohonjuuritasolle pitää saada enemmän tekemisen vapautta ja todelliset työt on jaettava tasaisemmin. Kontrollia sitten sinne, missä isot sijoitukset liikkuvat. Ympäristötuhon korjaaminen tai sen yrittäminen, selviytyminen, vie joka tapauksessa seuraavien sukupolvien resurssit.

Turkulainen undergroundrunoilija Markku Into menehtyi äskettäin. Millä tavoin hän vaikutti kirjoittamiseesi?

Alkuaikoina Untsu kolahti vahvasti, ja oivalsin, että siinä kielessä ja rytmissä oli jotakin sellaista, miten voisin itsekin kirjoittaa. Myös se oli merkittävää, että hän osoitti tietä pois pönötyksestä ja näytti, että runoilija voi saumatta olla osa rock- ja populaarikulttuuria.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?

Juha, kuinka pitkään aiot jatkaa tällä samalla linjalla?

En kovin pitkään, sillä mikä nyt on työn alla, on pyrkimys jonnekin toisaalle. Boogie on ehkä loputon, mutta toisinaan kaipaa muitakin tahteja.

Kommentoi Facebookissa
Provinssirock 2018
Route Couture