Virpi2

Runoeläintarha

Haastattelussa runoilija Virpi Alanen

Teksti ja kuva Marko Laihinen

Turun Kirjakahvilassa oli ensim­mäinen visuaalisen runoutesi näyttely. Kuinka runoeläimesi ovat saaneet alkunsa?

Poeettiset eläimet ovat vuonna 2015 aloittamastani Peilit-blogista (peilit.blogspot.com) syntynyt oma rönsynsä. Kieli on ajatteluni kes­kiössä, ja olen kehitellyt poeettisilla eläimilläni eräänlaista universaalia kieltä, jota kaikki voivat vapaasti lukea oman taustansa ja mielikuvituksensa mukaan. Joku näkee itämaisia kuvioita, joku riimuja tai a­nfangeja tai muuta. Nämä ovat jotakin eläinhahmon ja kirjaimen välimuotoa, tai kirjoitus on alkanut ottaa eläinhahmoa.

Runoeläimet ovat kirjoittamisen ja kuvan välimaastoa. Esikoisteoksesi­ ­Ystävätär K (Poesia 2012) taas on runon ja aforistiikan hybridiä. Mistä ­yhdistely ja monitaiteisuus kumpuavat?

Olen kotonani välitiloissa. Laaja opiskelutaustanikin varmasti vaikuttaa, mutta taiteellinen tekijyyteni on aina mukautunut paikkoihin, joissa saa ottaa monista suunnista aineksia. Taide elää koko ajan, ja pyrin pitämään ajatteluni mahdollisimman vapaana.

Näetkö runoeläintarhallesi tulevaisuudessa lisääntymisen mahdollisuuksia?

Kyllä, teen näitä koko ajan lisää ja uskon, että tulen tekemään näyttely­kokonaisuuksiakin lisää. Kirjallinenkaan muoto ei ole poissuljettu vaihtoehto.

Milloin sinulla on otollisin aika kirjoittaa?

Iltapäivä, alkuilta, se vaihtelee. Lähinnä silloin, kun on mahdollisuus työskentelyyn. Tekemisen aikaraami on sekoittunut näiden poeettisten eläinten myötä jonkin verran.

Kirjallisuuden ja kritiikin ammattilaisena – mitä positiivista ja mitä negatiivista kehityskulkua olet nykyrunoudesta tunnistanut?

Runoudessa eletään nyt hyvässä tilanteessa: runoudessa vaikuttavat erilaiset poetiikat, ja niille löytyy paikka kentältä. Toisaalta Suomen runouskenttä on silti aika pieni, ehkä kuitenkin ollaan vähän konservatiivisia, eikä tekemisen vapaudelle aina löydy tarpeeksi tilaa. Mielestäni naisoletetuille tekijöille sanotaan edelleen helpommin rajoittavia asioita, vaikka arvostuksen pitää lähteä siitä, että on tekijä, joka tekee.

Mitä aiheita seuraava kirjallinen runoteoksesi käsittelee?

Työn alla on useita kirjallisia käsikirjoituksia, jotka toimivat monilajisesti ­runon, esseen ja aforismin tienoilla. Tänä kesänä olen keskittynyt poeettisiin eläimiin, muut projektit etenevät ajallaan.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?

Mitkä ovat viisi kaikkein tärkeintä asiaa?

Tekeminen. Mielikuvitus. Rytmi. Syntyminen. Kasvaminen.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu