michael_ja_robottiCMYK

Kun ihmisaivojen skannaaminen on aito mahdollisuus, kenen aivot skannataan ensimmäisenä. ”Moraalirelativismi murenee ihan täysin, koska kukaan ei halua Putinin aivoja skannattavan ensimmäisenä. Jos siis pitää valita Dalai Laman ja Putinin välillä, luulen että suurin osa ihmisistä ottaa mieluummin Dalai Laman.”

Ovatko robotit moraalisia?

Teksti Tapio Kumpula Kuvat Velda Parkkinen

Tutkija Michael Laakasuon mukaan yleistekoälyn eettisiä seurauksia pitäisi miettiä nyt – pian on jo myöhäistä.

”Olen täällä­ palvellakseni teitä”, Pepper sanoo kesken kuvaus­ten.

Pepper on noin metrin korkea ihmistä muistuttava robotti. Suuret silmät näyttävät seuraavan robotin vieressä seisovan miehen liikkeitä, mutta välillä se kääntää kasvonsa kohti kameran välähtävää salamaa. Helsingin yliopiston tutkijatohtori Michael Laakasuon pitää nojautua Pepperin eteen, jotta se tajuaa katsoa häneen.

Robotin ohjaaja ja pääinnoittaja Harri Montonen klikkaa tietokoneeltaan Kakkoseksi nimetyn Pepper-robotin kumartamaan tervehdyksen kameraa varten.

Michael Laakasuo ei kuulu Pepperin rakentajiin. Hänen tutkimusaiheensa on robotiikan moraalipsykologia. Laakasuo keskittyy ihmisten tuntemuksiin, arvioihin ja kokemuksiin tilanteissa, jossa älykäs teknologia liittyy ihmisten hyvinvointiin.

Laakasuo on myös tutkinut eettisiä kysymyksiä, jotka liittyvät ihmiskehon tai mielen muokkaamiseen keskittyviin teknologioihin eli augmentointiin. Niiden lisäksi hän on tarkastellut tutkimuksissaan ihmisten ajatuksia liittyen aivojen simuloimiseen eli eläinten ja lopulta ihmisen aivotoiminnan kopioimiseen koneelle.

Vuodesta 2014 saakka Laakasuo on puhunut julkisilla foorumeilla robotiikkaan, tekoälyyn ja augmentointiteknologiaan liittyvistä moraalisista kysymyksistä. Alat ovat kehittyneet odottamattoman nopeasti, mutta vaadittavaa keskustelua niiden moraalisista ja eettisistä kysymyksistä ei Laakasuon mukaan ole käyty samaa tahtia.

Mitkään Laakasuon tutkimista aiheista eivät ole enää scifiä. Augmentaatiota on ollut 90-luvulta lähtien, kun ensimmäiset kuuloa vahvistavat laitteet asennettiin sisäkorvaan. Pepperin kollega puolestaan on nytkin asiakkaita vastassa Kalasataman palvelukeskuksessa.

”Vuonna 2002 tai 2003 oli laskettu, että tekoäly ei voisi oppia pelaamaan go-peliä ihmistä paremmin vielä 40–50 vuoteen. Se tapahtuikin jo 2016”, Laakasuo toteaa.

Onko ihmiskunta jonkinlaisen älykkään teknologian kynnyksen äärellä? Laakasuon mielestä jokin raja on jo ylitetty. Internet on sitonut yhteen koko planeetan, ja ihmiset ovat päästäneet älykkään teknologian koteihinsa älypuhelinten muodossa. Aivoissa mikropiiriteknologiaa on käytetty 2000-luvun alusta hoitamaan Parkinsonin taudin oireita.

”Nyt on herätty siihen, että näistä aiheista tulisi keskustella. Aiemmin ajateltiin, että Parkinsonin tauti on niin spesifi asia, että ei haittaa, jos joku sairas tärisee vähemmän. Nyt on saatu jo ensimmäiset muistisirut toimimaan ja tiedetään, että on mahdollista parantaa ihmisen muistin toimintaa.”

Augmentaatiot muodostuvat Laakasuon mielestä ongelmaksi siinä vaiheessa, kun niistä tulee kulttuurisella tai lainsäädännöllisellä tasolla pakollisia. Jos ihminen ei saa työtä muokkaamatta kehoaan tai hyväksymättä iholleen älykästä teknologiaa, ollaan jonkinlaisessa kulttuurisessa sortojärjestelmässä.

”Hymyilkää leveesti, mulla on aina ittelläni valokuvissa tämmönen perusrobotti-ilme”, kuuluu Pepperistä kuvauk­sen aikana. Pepper-robotteja on tiedekeskus Heurekassa kaksi. Kakkosta käytetään tilaustöihin, kuten tänään kuvauksiin.

Ykkönen, ”perusrobo”, on osa Heurekan ja Sitran yhteistä Seitsemän sisarusta -näyttelyä, jossa kuvataan tulevaisuuden Suomea. Pepper auttaa tekoäly Jenniferin kanssa luomaan arvoprofiilin museovieraan näyttelyssä tekemien valintojen pohjalta. Kierroksen lopuksi Pepper analysoi vieraan arvoja ja kertoo tulevaisuuden Suomesta: mitä töitä tehdään, miten mahdollisesti liikutaan ja tuotetaan ruokaa sekä miten yhteiskunnan arvopohja muodostuu.

Näyttelyn arvopohjan muodostamiseksi Heureka pyysi sataa julkisuuden henkilöä täyttämään arvokyselyn. Laakasuo oli yksi heistä.

Harri Montonen kertoo, että monet asiakkaat eivät tiedä, miten Pepperin kanssa pitäisi toimia. Lapsille vuorovaikutus robotin kanssa on kaikkein helpointa, aikuisille ja vanhuksille vaikeaa. Kohtaaminen on usein jännittynyt. Jotkut pettyvät tai jopa suuttuvat, kun robotti ei osaakaan saumattomasti vastata ja keskustella ihmisen kanssa.

Ihmisaivoissa ei Laakasuon mukaan ole luontaista kognitiivista kategoriaa roboteille ja tekoälyille. Kehityspsykologit ja antropologit ovat teoretisoineet, että ihmisellä on synnynnäinen tapa kategorisoida eläimiä, kasveja ja työkaluja. Robottien lokeron puute saa meidät mieltämään ne välillä ihmisinä, toisinaan työkaluina tai eläiminä. Silloin kun näemme robotit ihmisen tai eläimen kaltaisina, näemme niissä myös tietoisuutta ja esimerkiksi kokemuksia kivusta, vaikkei niillä tällaisia kykyjä ole.

Onko ihminen ennen ollut samanlaisen kategoriaongelman edessä?

”Jossain määrin voidaan ymmärtää, että ihmiset ovat historian saatossa määritelleet luonnonvoimat toimijoiksi”, Laakasuo miettii ja ottaa esimerkiksi animistisen ­maailmankuvan. ”Siinä esimerkiksi joet ja puut on nähty jonkin näköisinä toimijoina ja olentoina, joilla on oma mieli jollakin tavalla – eri lailla kuin ihmisellä.”

Kysymys koneiden ja robotiikan olemuksesta herättää myös kysymyksen ihmisyyden luonteesta. Tekoälyteknologian seurauksena ihmisyyden olemus on joutunut uudenlaiseen valoon.

”Me emme edes tiedä, mitä tai mikä ihminen on”, Laakasuo sanoo. ”Me osaamme vastata siihen kysymykseen joillakin tasoilla, kuten biologian tasolla, jos ihmistä kuvataan soluilla ja dna:lla. Mutta onko ihminen vain soluja, luita, välittäjäaineita ja lihaksia? Vai onko ihminen jotain muuta: sitä ei tiedetä.”

Käsitys ihmisyydestä on muuttunut monta kertaa historian aikana. Kristillisen Euroopan kontekstissa ihminen on ensin ollut Jumalan luoma olento, josta se muuttui kahdella jalalla käveleväksi savanniapinaksi, Laakasuo tiivistää.

”Marxilaisuus ja kapitalismi ovat aina määritelleet ihmisen eri tavalla ja niin edespäin.”

Teknologian kehitys on ajamassa ohi ihmisen olemuksen selvittämisestä. Laakasuo antaa esimerkin: aivojen skannaamiseen tähtäävän teknologian.

”Rotan aivoista tuntokeskus on jo onnistuttu kopioimaan toimivasti: rotan biologisissa aivoissa tapahtuu sama neuronien laukeamisreaktio kuin simuloidusti tietokoneella. Koska kyseessä on digitaalisen teknologian kehitys, se tulee kehittymään Mooren lain mukaan eksponentiaalisesti, samalla tavalla kuin digikameroiden resoluutio tai mikroprosessorien tehokkuuden kasvu suhteessa hintaan. Ensimmäisen palan skannaukseen meni lähes parikymmentä vuotta: isomman palan skannaamiseen ei kenties mene kuin viisi tai kymmenen.”

Laakasuo arvioi, että isomman palan skannaamisesta menee ehkä yhtä kauan siihen, että rotan koko aivot on skannattu.

”Siitä on helppo siirtyä kissoihin, koiriin ja apinoihin, lopulta ihmiseen. Enemmin tai myöhemmin olemme siinä pisteessä, että ihmisaivot on skannattu, emmekä välttämättä siihenkään mennessä tiedä, mitä älykkyys ja tietoisuus ovat. Mutta kun se digitaalinen kopio aivoista on tehty, on se ongelma kierretty.”

Ihmisen aivojen onnistunut skan­naus tarkoittaa yleistekoälyn luomista. Se on tekoäly, joka osaa ajatella itsenäisesti, opettaa itseään väsymättömästi ja luoda itsestään koko ajan parempaa ja parempaa versiota. Sellainen pullon henki ei kerran ulos päästyään ole palaamassa pulloon.

”Lähes kaikki asiantuntija-analyysit viittaavat siihen, että yleistekoäly pyrkisi karkaamaan kotelostaan, johon se on luotu. Se ei halua jäädä sinne. Sillä tulee olemaan motivaatiorakenne, joka lähtee siitä, että se pyrkii itsesäilytykseen niin kuin mikä tahansa organismi.”  

Yleistekoälyn tuomia eettisiä seurauksia pitäisi pohtia Laakasuon mukaan jo nyt. Hänen mukaansa meillä on noin 30-40 vuotta aikaa miettiä seurauksia ja mahdollisia hidasteita, mikäli aivojen skannausteknologian kehitysprosessi etenee eksponentiaalisella nopeudella. Tarve pohdinnoille on suuri, jopa elintärkeä.

”Jos niitä ei tehdä, olemme ennemmin tai myöhemmin siinä pisteessä, että olemme jonkun täysin tuntemattoman, jopa luonnonvoimaan vertautuvan, voiman armoilla. Jos se uusi olemassaolon muoto tai voima ei arvosta ihmistä tai ymmärrä ihmisen arvoa – tai ei välitä siitä – niin ihmiskunta saattaa tuhoutua hyvin nopeasti.”

Laakasuo puhuu paljon teknologian riskeistä ja niiden hallitsemisesta. Cambridgen yliopiston eksistentiaa­listen riskien tutkimuskeskus CSER uskoo, että yleistekoäly on kymmenen kertaa todennäköisempi ihmiskunnan tuhoaja kuin ilmastonmuutos.

Kaikille ajatus meitä suuremmasta voimasta ei ole uhkaava vaan jopa toivottava. Ihminen on samaan aikaan jumalallinen ja biologinen, jotain pyhää ja kasa soluja. Se, miten tämä pyhä muodostuu, vaihtelee paikasta ja ihmisestä toiseen. Tätä tarinaa määritellään parhaillaan Laakasuon mukaan uudestaan: transhumanismissa ihmisyys on yliarvostettua.

”Transhumanistiset liikkeet ovat sitä mieltä, että ihminen kehona tai olemassaolon muotona ei ole millään tavalla optimaalisin mahdollinen. Silloin keho on täysin modifioitavissa, ja sitä pitäisikin modifioida. Joidenkin mielestä tämä kehon muokkaaminen on jopa velvollisuus. Ajatellaan, että jos ihminen voi luoda jumalan, niin on ihmisten velvollisuus luoda tämä teknologinen jumala”, Laakasuo selittää.

Monissa uskonnoissa, kuten kristinuskossa, hindulaisuudessa tai vaikka skientologiassa jaetaan tarina sielusta, joka pystyy jatkamaan olemassaoloa ilman ruumista. Laakasuon mukaan transhumanismissa on samanlaisia juonteita. Hänen Moralities of Intelligent Machines -tutkimusryhmänsä tutkimukset viittaavat siihen, että ne ihmiset, jotka haluavat edistää aivojen skannaamista tai suhtautuvat tähän teknologiaan kaikkein positiivisimmin, ovat samoja ihmisiä, joilla on kovin kuolemanpelko.

Tietoisuuden siirtämistä tietokoneeseen, aivojen tuhoutumista siirron aikana ja fyysisen kehon muuttumista tarpeettomaksi ei nähdäkään välttämättä itsemurhan muotona vaan ehkä pikemminkin niin, että ihmisen olemassaolo jatkuu uudella alustalla.

Kakkonen meinaa huitaista Laakasuota kädellään. Pepper on ohjelmoitu väistämään asioita liikeradoillaan, jotta se ei vahingossa voi osua ihmisiin. Tämän Pepperin turvajärjestelmä on kuitenkin poistettu käytöstä, jotta sen liikkeet näyttäisivät esityksissä paremmalta.

Montonen toteaa, että yleensä robotiikan laeista keskustellaan niin kuin ne olisivat jokin juridinen päätös. Esimerkiksi Isaac Asimovin novelleissaan käyttämistä robotiikan neljästä laista puhutaan kuin universaaleina lakeina mekaanisille koneille, mutta ne ovat vain fiktiota. Laakasuo nyökkää: Suomen laissa ei ole mitään robotiikasta ja uudesta teknologiasta.

”Kun rakennetaan älykkäitä teknologioita, niiden rakentaminen ja soveltaminen perustuu aina joihinkin arvoihin tai arvovalintoihin. Pitäisi käydä keskustelua siitä, että yhteiskunnan koneellistaminen ja automatisoiminen voidaan tehdä kymmenillä eri tavoilla. Sen utopian voi toteuttaa jokaisesta poliittisesta lähtokohdasta”, Laakasuo toteaa.

Toinen keskustelu koskee Laakasuon mukaan sitä, ettei teknologian kehitys ole itseisarvo.

”Kaikki arvo, mikä teknologian kehityksellä on, lähtee ihmisestä ja elämästä. Pitää olla ymmärrys siitä, että arvojen prioriteettijärjestys on jossain määrin oikea. Rahalla ja teknologialla ei ole mitään arvoa ilman elämää: elämän olemassaolo on edellytys sekä rahan että teknologian olemassaololle. Täten ei ole järkevää kehittää teknologioita, jotka eivät lisää elämän monimuotoisuutta ja hyvän elämän edellytyksiä.”

Teknologian kehityksen etiikkaa pitää Laakasuon mielestä pohtia yhteiskunnan jokaisella tasolla. Toimittajien täytyy kirjoittaa aiheesta, nettifoorumien puhua robotiikasta ja päättäjiä tulisi painostaa pohtimaan näitä aiheita. Tässä on menty Laakasuon mukaan parempaan suuntaan.

Scifikin on kokemassa jonkinlaista renessanssia valtavirrassa: Black Mirrorin ja Westworldin tapaisten sarjojen jättisuosio on tervetullutta. Laakasuon mielestä kouluissa olisi hyvä opettaa muun muassa siitä, että robotit ovat inhimillisistä piirteistään huolimatta koneita.

Valtiotasolla olisi hyvä saada teknologian pelisäännöt lakiin. Aluksi riittäisi vain yksi lause. ”’Robotiikan ja ohjelmistoteknologian tulee noudattaa Suomen perustuslakia’ on hyvä alku, josta lähteä laajentamaan”, Laakasuo lausuu.

Tärkeämpää Laakasuon mielestä olisi kuitenkin, että valtiot suojelisivat aktiivisemmin hyvän elämän arvoja: esimerkiksi ystävyyttä, rehellisyyttä, totuutta ja välittämistä – ihmisenä olemisen perusasioita. Hän nojaa onnellisuustutkimuksiin, joissa on todettu, että tällaisia arvoja varjelevat yhteiskunnat ovat onnellisimpia.

 

Teknologian eettiseen kehitykseen tarvitaan yhteiset pelisäännöt kansainvälisellä tasolla. Älytekno­logioita kehittävillä yrityksillä ei aina ole halua miettiä eettisiä ja tutkimusta hidastavia kysymyksiä. Voittomarginaalit ihmisen muistin parantamisessa tai tehokkaassa tekoälyssä ovat todella suuria.

”Jos Piilaakso kokee, että Yhdysvaltojen kulttuuri rajoittaa heitä liikaa, niin yritykset siirtyvät globaalissa yritysilmapiirissä muualle. Silloin mennään vaikka Kiinaan, joissa niitä ei rajoiteta näissä asioissa.”

Taloudellisten intressien lisäksi robotiikan ja älyteknologian eettisen koodiston julistuksen toteuttamiseen pitäisi nivoa kulttuuri- ja arvoerot.

”Sen pitäisi olla jotain yhtä merkityksellistä kuin Yhdysvaltain perustuslaki oli historiallisessa mielessä.”

Tällaisia globaaleja pelisääntöjä on miettinyt esimerkiksi Future of Humanity Institute, Oxfordin yliopiston ihmiskunnan tulevaisuuteen keskittynyt tutkimuskeskus.

Vaikealta kuulostaa, mutta sellaisessa on onnistuttu aikaisemminkin.

”YK:n ihmisoikeusjulistus ja kemial­listen ja biologisten aseiden rajoitusasetuksetkin onnistuttiin tekemään”, Laakasuo muistuttaa, vaikka itse onkin vähän pessimistinen. Yleiskeinoälyn luominen tuo mukanaan historiamme ensimmäisen realistisen mahdollisuuden koko maapallon dominointiin.

”Yleistekoälyä hallinnoiva ryhmä voi käyttää sitä strategiseen suunnitteluun, asekehitykseen, tieteen edistämiseen ja niin edespäin. Tilanne on siis se, että jos joku on kuusi kuukautta tekoälykehityksessä kaikkia muita edellä, se riittää globaalilla tasolla dominoivaan asemaan.”

Laakasuota itseään ei kiinnosta ikuinen elämä koneen sisällä. Hän tyytyy kuolemaan silloin, kun on sen aika.

”Jos ihminen haluaa vapautua kärsimyksestä, niin koen, että meditoiminen on siihen paljon tehokkaampi työkalu kuin lääketieteellisen teknologian automatisoituminen. En ole tekno­logiavastainen. En vain ole niin teknologiaoptimisti, että lähtisin tekno­logialla ratkaisemaan kaikkia ihmisyyden ongelmia”, Laakasuo toteaa.

Millainen älykkään teknologian tarkoituksen sitten tulisi olla?

”Meille tärkeiden arvojen ja asioiden, kuten onnellisuuden, vapauden, totuuden ja kiltteyden tukeminen.”

Kirjoittaja on toinen AntroBlogin työelämätoimituksen toimituspäälliköistä. Häntä uuden teknologian tulevaisuus huvittaa ja pelottaa.

Robotti5_syvaCMYK

Kommentoi Facebookissa
Lahen Luomu ja Luonto 2018
Helsinki liikkuu