amixet_cmyk

Leikkaa ja uudista

Teksti Kalle Erkkilä Kuva Elsa Piela

Uusi ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö eli amisreformi tuli voimaan vuodenvaihteessa. Koulutusleikkaukset varjostavat lain toimeenpanoa.

Amisreformi on suurin koulutuslainsäädännön uudistus lähes kahteenkymmeneen vuoteen. Se astui voimaan 1.1.2018.

Hallituksen kärkihankkeen tavoitteena on uudistaa toisen asteen ammatillisen koulutuksen rakenteet ja rahoitus. Kuluvan vuoden tammikuussa lain toimeenpanon avuksi perustettiin tukiohjelma, johon on varattu noin 60 miljoona euroa vuosille 2017–2020.

”Panostamme muun muassa opettajien osaamisen kehittämiseen, keskeyttämisten vähentämiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn sekä uudenlaisiin toimintamuotoihin ja digitaalisiin työkaluihin”, opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen sanoo.

Tukiohjelma tulee tarpeeseen, sillä hallitus on leikannut ammatillisesta koulutuksesta jo noin 220 miljoonaa euroa. Se on noin viidennes koko ammatillisen koulutuksen rahoituksesta.

Rahoitus on supistunut vuoden 2012 jälkeen. Trendi jatkuu edelleen: tänä vuonna amikset saavat noin 15 miljoonaa euroa vähemmän kuin viime vuonna. Leikkaukset kohdistuvat henkilöstöön ja toimitiloihin, joihin koulujen rahoitus pääsääntöisesti käytetään.

Helsinkiläisellä finanssialan merkonomiopiskelija Teresa Bäckströmillä on omakohtaista kokemusta oppilaitoksensa kiristyneestä talous­tilanteesta.

”Esimerkiksi minun ryhmäni kohdalla tehtiin niin, että valmistumista aikaistettiin. Meiltä leikattiin kokonainen jakso opetusta. Todettiin, että kursseja ei enää koeta tarpeellisiksi. Todennäköisesti kyseessä on siis säästötoimenpide, vaikka sitä ei suostuta suoraan sanomaan.”

Turkulainen kone- ja metallialan opiskelija Valtteri Kankaristo kertoo, että leikkaukset ovat näkyneet myös hänen oppilaitoksessaan.

”Opetustunteja on vähennetty useita kymmeniä, ja tarjolla ei ole riittävästi lähiopetustunteja. Meillä ei ole vielä irtisanottu opettajia, mutta esimerkiksi eläkkeelle jääneitä opettajia ei ole korvattu. Kaikki tämä rapauttaa opetusta opiskelijoiden ja opetta­jien näkökulmasta.”

Henkilöstön irtisanomisten takia lähiopetustuntien määrä on vähentynyt. Opettajien ammattiyhdistys OAJ:n mukaan lähiopetusta on ollut parhaimmillaan 36 viikkotuntia, mutta nyt määrä on pudonnut jopa alle 20 viikkotuntiin.

Opiskelijat toivoisivat kuitenkin lisää lähiopetusta, selviää Amisbarometri-tutkimuksesta. Sen mukaan ammatillisista opiskelijoista 34 prosenttia haluaa lisää omaan opiskelualaan liittyvää opettajan antamaa opetusta. Kaksi vuotta sitten sitä halusi vain 20 prosenttia. Viime joulukuussa julkaistuun tutkimukseen vastasi miltei 10 000 ammatillisen toisen asteen opiskelijaa.

Onnistuvatko reformin tavoitteet, kun koulutuksen järjestäjät ovat joutuneet säästökuurille?

Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan ammatillisen koulutuksen tärkein tehtävä on jatkossa ”tuottaa yksilöllistä ammatillista osaamista opiskelijoiden ja työelämän tarpeiden mukaan”.

”Ammatillisen koulutuksen reformi vahvistaa suomalaista ammattiosaamista. Sen ydinasioita ovat henkilökohtaiset opintopolut, laaja-alainen osaaminen sekä tiivis yhteistyö työelämän kanssa”, opetusministeri Grahn-Laasonen sanoi tiedotteessa lain hyväksymisen jälkeen viime kesänä.

Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKEn mukaan joka viides ammatillisen koulutuksen järjestäjä arvioi taloutensa tasapainottuvan vasta vuoden 2020 jälkeen. Jos oppilaitokset kärsivät jo nyt talousvaikeuksista, ­reformi ei tuo siihen helpotusta. Kuntaliitto arvioi, että reformin tuomat lisätehtävät aiheuttavat jopa 80 miljoonan euron lisäkustannukset koulutuksen järjestäjille.

Uudessa laissa on painotettu opetuksen henkilö­kohtaistamista ja opiskelijoiden yksilöllisiä tarpeita. Se, miten tavoitteet toteutuvat käytännössä, jää nähtäväksi.

”Opettajilla on jo nyt 15 hengen ryhmiä, miten siinä voi antaa yksilöllistä opetusta? Entä miten erityistä opetusta tarvitsevat opiskelijat otetaan huo­mioon?” Valtteri Kankaristo kysyy.

Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto SAKKI ry:n puheenjohtaja Jasmina Khabbalin mukaan reformissa mainitun opetuksen henkilökohtaistamisen oletetaan vapauttavan opettamisresursseja ja näin mahdollistavan keskittymisen enemmän tukea tarvitseviin opiskelijoihin.

”Tämä kuulostaa mahtavalta, mutta kukaan ei tiedä, tapahtuuko näin”, Khabbal sanoo.

”Ammatillinen koulutus uudistetaan osaamisperusteiseksi ja asiakaslähtöiseksi kokonaisuudeksi. Lisäksi lisätään työpaikoilla tapahtuvaa oppimista ja yksilöllisiä opintopolkuja sekä puretaan sääntelyä ja päällekkäisyyksiä”, hallitusohjelman toimintasuunnitelmassa kerrotaan.

Osaamisperusteisuus on uuden lain avainkäsite, jota hoetaan aivan kuin olisi opittu uusi sana.

Käytännössä osaamisperusteisuus tarkoittaa sitä, että opinnot voi aloittaa, suunnitella ja toteuttaa joustavammin ja yksilöllisemmin. Tutkintoon tarvittavat taidot osoitetaan yksilöllisissä näytöissä. Oppimista on entistä enemmän käytännön työssä, ja tarvittavan ammattiosaamisen voi hankkia monin tavoin.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskus Karvin tammikuussa julkaistusta arvioinnista selviää, että koulutuksen järjestäjät, opiskelijat ja työelämä suhtautuvat pääosin myönteisesti osaamisperusteisuuden mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin.

Osaamisperusteisuuden mahdollisuuksiin uskotaan ainakin jonkin verran, mutta hallitusohjelman toimintasuunnitelmassa myös mainittu työssäoppimisen lisääminen herättää enemmän kysymyksiä kuin valmiita vastauksia.

Karvin arvioinnista selviää, että opetushenkilöstön mielestä ”opettajan roolin ja vastuiden selkeyttäminen on tärkeää, kun työelämän rooli kasvaa ja työpaikoilla tapahtuva oppiminen lisääntyy”.

Arvioinnin mukaan työelämän edustajat pitävät riskinä sitä, että ”työssäoppimispaikat ovat erilaisia ja eritasoisia ja osaamisen kehittäminen voi olla liian kapea-alaista. Keskittyminen liiaksi paikallisiin tai alueellisiin osaamistarpeisiin voi rajata opiskelijoiden tulevia uramahdollisuuksia.”

Arviointineuvos Aila Korpi Kansallisesta koulutuksen arviointikeskuksesta listaa työssäoppimisen toteutumisen edellytyksiä.

”Erityisesti työssäoppimispaikkojen ja työpaikkaohjaajien riittävyys sekä heidän saamansa tuki ja ohjaus koulutustehtävässään tulevat olemaan keskeisiä haasteita uudistuksen onnistumiselle. Myös opiskelijat tarvitsevat yksilöllisissä opinnoissaan aiempaa enemmän ohjausta, johon tulee varata resursseja.”

Jasmina Khabbal nostaa esiin työssäoppimista jo nyt vaivaavan ongelman.

”Esimerkiksi pienillä paikkakunnilla ei välttämättä ole työpaikkoja. Realiteetti on se, että tälläkään hetkellä ei ole tarpeeksi paikkoja työssäoppimiseen”, Khabbal sanoo.

AMKEn mukaan ammatillisen koulutuksen järjestäminen työpaikoilla lisää kustannuksia, koska yksittäisten opiskelijoiden ohjaaminen työpaikoilla sitoo enemmän henkilöstöä kuin ryhmien opettaminen ja ohjaaminen oppilaitoksessa.

Amisreformi uudistaa myös ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän. Uudessa laissa puolet rahoituksesta koostuu perusrahoituksesta, joka määritellään opiskeluvuosien mukaan. Noin kolmasosa on suoritusrahoitusta, jonka perusteena ovat tutkinnot ja niiden osat. Viisitoista prosenttia on vaikuttavuusrahoitusta, jota myönnetään esimerkiksi työllistymisen ja jatko-opintojen perusteella.

AMKE, Kuntaliitto ja OAJ esittivät lainvalmistelun aikana, että ammatillisen koulutuksen perusrahoitus olisi 60 prosenttia.

”Opintosuoritusten ja vaikuttavuuden korostaminen rahoituksessa eivät kannusta valitsemaan opiskelijoita, joilla on heikko todennäköisyys läpäistä koulutus menestyksellisesti”, todetaan AMKEn sivistysvaliokunnalle tekemässä asiantuntijalausunnossa.

Jasmina Khabbal jakaa saman huolen.

”Oppilaitokset tulevat saamaan enemmän rahaa niistä opiskelijoista, jotka valmistuvat nopeammin. Vaarana on, että oppilaitoksiin ei enää oteta erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita. On pelko siitä, että kuoritaan kermat päältä.”

Hänen mukaansa se olisi radikaali muutos.

”On kaikkien etu, että opiskelijapooli on monipuolinen. Muuten oppilaitokset eriytyvät ja koulutuksen erot suurenevat entisestään”, hän sanoo.

Oppositio teki välikysymyksen ammatillisen koulutuksen leikkauksista viime maaliskuussa, mutta se kaatui eduskunnassa selvin äänin. Välikysymyksessä nostettiin esiin, että leikkaukset johtavat oppilaitosverkon harvenemiseen: koulutustarjontaa ei riitä kaikille aloituspaikkojen karsimisen vuoksi.

Opposition mukaan ”ammatillisesta koulutuksesta leikkaaminen uhkaa erityisesti maaseudun ja lähiöiden poikien mahdollisuuksia päästä peruskoulun jälkeistä työllistymistä turvaavaan tutkintoon”.

Kaikista haasteista huolimatta Jasmina Khabbal näkee reformissa paljon mahdollisuuksia.

”Kokonaiskuvaa katsoessa reformi on tosi hyvä juttu. Olen ylpeä siitä, että voimme uudistua ja katsoa asiaa eri puolilta. Hyvää on se, että uudistus on tehty opiskelijan näkökulmasta, joista esimerkkejä ovat osaamisperustaisuus ja henkilökohtaistaminen. Opiskelijaa katsotaan yksilönä. Nyt kysymys on, miten järjestelmä saadaan toimimaan parhaiten.”

Haastatellut opiskelijat näkevät ammatillisen koulutuksen tulevaisuuden eri tavoin.

Valtteri Kankariston mielestä uusi laki ei ole vielä muuttanut arkea koulussa, mutta hän sanoo, että reformi tulee kuitenkin ”varmasti näkymään tulevien opiskelijoiden opinnoissa opetuksen heikkenemisenä ja resurssien vähenemisenä”.

Teresa Bäckström on toiveikkaampi kuin Kankaristo.

”Reformi on tosi hyvä, jos se toteutetaan aidosti opiskelijalähtöisesti ja niin, että opiskelija hyötyy siitä.”

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu