Runoilija_Mirkka1

Kysymys silmiin katsomisesta

Teksti ja kuvatmarko Laihinen

Haastattelussa Mirkka Mattheiszen

 

Voitit Runo-Kaarinan 2014 esikoiskokoelmallasi Kuvittele reuna, ja tänä vuonna on ilmestynyt #toistaiseksinimeämätön [Puru-kollektiivi]. Mitä näiden kahden välillä on tapahtunut?

Ihan hirveästi. Tuntuu, että olen kaikin tavoin aivan eri pisteessä ja paikassa kuin neljä vuotta sitten. Kirjoittajuus on tullut oikeastaan sen jälkeen.

Olet mukana runoutta julkaisevassa Puru-kollektiivissa. Mihin tarkoitukseen se on perustettu?

Se muodostui pikkuhiljaa läheisten kollegojen kanssa käytyjen pohdintojen perusteella – runoyhteisön kaipuu oli meillä kaikilla. Ja nimenomaan työyhteisön, että tehtäisiin runotyötä yhdessä. Tällä hetkellä meitä on mukana neljä tekijää. Kaikki julkaisut työstetään tiiviisti yhdessä periaatteella, että kaikki tekevät kaikkea.  

#toistaiseksinimeämätön muljuaa runojensa sisällä erilaisia eläimiä, mausteita ja ruokailuun liittyviä asioita. Onko ihminen sitä, mitä syö?

Olen vierastanut tuota sanontaa. Se, mitä syö ja miten paljon syö, vaikuttaa siihen, millainen ihminen on. Monesti nykyihminen on ylensyönyt.

Runosi voi tulkita myös elämiseen liittyvän väkivallan kuvauksena. Miten koet ihmisen ja eläimen välisen yhteyden?

Minusta ihmisen ja eläimen suhde on mitä epätervein. Heitä, joita kohdataan, kohdataan niin sanotusti ihmisen parhaana ystävänä. Heitä, joita syödään, ei kohdata – vaikka voisi kohdata esimerkiksi silmiin katsomalla. Itse olen käyttänyt tähän kohtaamiseen paljon aikaa, ja syön myös eläimiä, mutta en kasvottomia. Silmiin katsominen oli aihe joka vaivasi minua – se oli teokseni lähtökohta ja teema. Muoto ja muut asiat eivät olleet ollenkaan näköpiirissä alkuvaiheessa.

Mistä juontuu teoksen vihkomaisuus ja nimi?

Tarkoitukseni oli, että on puhujuus ja on teksti, joka kohtaa ihmisiä. Siksi en esimerkiksi kokenut sen olevan tärkeää, että oma nimeni on kannessa. Vaadittavat tekijätiedot löytyvät takakannesta. Vihkomaisuus, pamflettimaisuus – muoto tarjoaa mahdollisuuksia kulkeutua monenlaisiin paikkoihin.

Olemme tietoisia ekologisesta kivusta, josta nämä ja aikaisemmatkin runosi kertovat. Masennusahdistus on hyödytöntä – mitä runoilija vastaa siihen, että mitä pitäisi tehdä?

Lukea runoja – vapautta me tarvitsemme ja ilmaa ajattelun ympärille. Usein ajatellaan, että vaihtoehdot ovat lamaantuminen ja välinpitämättömyys tai sitten aggressiivisuus ja taisteleminen. Ekologisuus, eettisyys, emotionaalisuus ja esteettisyys – niille on mahdollista rakentaa mielekäs elämä.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?

Mitä on työn alla nyt?

Puru-kollektiivilta ilmestyvä lastenrunoteos, jossa roolini on olla kuvittaja.

 

Muutamat valitut sanat

Tässä performanssissa yleisö alistetaan väkivallalle. Kun he ovat hevosia, heitä lyödään lautaselle, liha vereslihaksi. Kun he nousevat teurasautoon, heillä ei ole aikaa. Joskus heidän annetaan kokea lajityypillistä kipua, kuopia arpia tai appaa hiukan. Kun he kietoutuvat turkiksiin, niihin istutetaan kuoriaisia. Heidät alistetaan hyönteisruokavaliolle.

Kun he muuttuvat koiriksi, heidät viedään kävelylle.

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu