Ilmiofestivaali

Haastattelu tehtiin Tuomas Saran (oik.) omistamassa­ Bar Ö:ssä, joka työllistää ­satunnaisesti myös muita ilmiöläisiä. Vasemmalla Miikka Mäkipaakkanen, keskellä Salla Karvonen ja taustalla Ville Vuorenmaan ­seinälle maalaama teos Sokerina pohjalla: suola.

Kavereiden kesäjuhla

Kuvat Laura Railamaa

Turkulainen Ilmiö-festivaali järjestetään joka kerta ehkä viimeistä kertaa.

Ilmiö on pieni festaripioneeri. Vuonna 2009 perustetun turkulaistapahtuman kantava ajatus oli alusta asti tarjota kokonaisvaltainen ja monitaiteellinen elämys – sekä myös muutamia ilmaislavoja.

”Kyllähän Ilmiössä oli se konsepti jo, kun lähdettiin ekaa tapahtumaa tekemään vuonna 2009. Ei kenelläkään meistä ollut silloin hajua, että tästä voisi tulla jotain niin sanotusti ’vakavaa’. Yhdistyksen tilillä oli 300 euroa”, kertoo tapahtuman vastaava tuottaja Tuomas Sara.

Saran lisäksi haastateltaviksi ovat saapuneet tuottaja Salla Karvonen ja logistiikkatuottaja Miikka Mäkipaakkanen.

Heinäkuussa Uittamon kansanpuistossa esiintyy artisteja kuten Joana & Bossakopla, Gurr ja Mystisen naaraan portti. Festivaali tunnetaan ohjelmistosta, joka ei ole omistautuneimmallekaan marginaalimusiikin ystävälle kokonaan ennalta tuttu.

”Mä itse diggaan meidän ohjelmistosta aina, vaikka 80 prosenttia artisteista on sellaisia, joita en tiedä ennalta: ohjelmisto on yllätys itsellekin joka vuosi”, Mäkipaakkanen sanoo.

”Katsoin tämän vuoden Sidewaysiä. Jos puhutaan suomalaisartisteista, niin tosi moni niistä oli jo esiintynyt meillä. Mutta paljon aiemmin”, Karvonen puolestaan toteaa.

Mahtuu tapahtumaan muutama jo jollain tasolla breikannutkin artisti, kuten tänä vuonna Draama-Helmi. Osa isommista artisteista tosin esiintyy projektikokoonpanossa ja oudolla nimellä.

”Mun lemppari oli viime vuonna Kelohirsien läpi käy korppi -bändi. Se oli Pekko Käpin ja Risto Ylihärsilän yhteisproggis. Se oli anagrammi tai jotain niiden nimistä”, Karvonen nauraa.

Karvonen on ollut festivaalitiimissä vuodesta 2013, Sara ja Mäkipaakkanen alusta asti.

”Meillä on aika iso ydintiimi. Tällä hetkellä noin 12–15 henkeä. Ydintiimiin kuuluu tiedottajia, rakennustuottajia, valosuunnittelija, sähkösuunnittelija…”, Karvonen aloittaa, ja Sara jatkaa:

”…graafikkoa ja ohjelmatuottajaa. Se on siinä mielessä poikkeuksellinen porukka, että myös valo- ja sähkösuunnittelija on olleet suunnittelutiimin ytimessä, mikä ei varmaan ole festivaaleilla se normaalikuvio. Mutta meillä on luovaa ja hyvää porukkaa, joiden näkemystä ja osaamista kannattaa hyödyntää alusta asti.”

Haastateltavat kuvailevat tiimiä epähierarkkiseksi. Festivaalia suunnitellaan yhdessä viikkokokouksissa, joissa laitetaan ruokaa ja syödään.

”Muistan yhden viikkokokouksen, kun ei puhuttu sanallakaan mihinkään festariin liittyvästä. Syötiin vaan ruokaa ja juotiin kaljaa”, Sara muistelee.

”Ei meillä kenellekään ole niinkään ammatillista suhdetta toisiinsa. Kaikki toimii enemmän tai vähemmän kaveri­pohjalta joka suuntaan”, Mäkipaakkanen täydentää.

Heinäkuussa juhlitaan Ilmiön kymmenvuotisjuhlaa. Homma on kuitenkin ollut katkolla useamman kerran. Ilmiötä tehtiin alkuun vuosina 2009–2013.

”Siinä oli vähän ’tupla tai kuitti’ -fiilis sen viimeisen Ilmiön jälkeen. Päästiin tavallaan sellaiseen lakipisteeseen, ettei voida tehdä tätä enää paremmin tai isommin. Tulee ihmismäärässä tappi vastaan, ei voi olla enempää bändejä, eikä mahdu enempää ohjelmaa. Oltiin myös aika väsyneitä, kun oltiin vuosia tehty hommaa pro bono”, Mäki­paakkanen kertoo.

Jengillä riitti kuitenkin edelleen innostusta ja halua uusiin haasteisiin. Kun tapahtumapaikaksi löytyi Ruis­salon telakka-alue, festivaalitiimi päätti lopettamisen sijaan tehdä isompaa ja ammattimaisemmin tehtyä tapahtumaa: syntyi H2Ö.

”H2Ö oli ihan eri mittaluokan projekti. Kapasiteetti oli kolminkertainen, tapahtuma oli kaksipäiväinen ja budjetti kuusinkertainen – ja työmäärä varmaan kymmenkertainen”, Sara sanoo.

Isompi H2Ö järjestettiin kolme kertaa. Sen jälkeen oli taas edessä valinta: lopettaako vai muuttua. Tiimi päätti palata Ilmiön pariin.

”Olimme kasanneet H2Ö:tä varten aikamoisen höyryveturi-tiimin, joten Ilmiö ei ollut enää niin kuluttava kenellekään. Se oli vähän niin kuin olisi järkätty itsellemme karonkka”, Sara muistelee.

”Ollaan tehty vuosi kerrallaan. Meillä ei ole ollut mitään kolmevuotissuunnitelmia. On haisteltu sen edellisen festarin jälkeen, että haluaisiko jengi tehdä tätä vielä”, Karvonen toteaa.

Ilmiö on myynyt välillä loppuun, välillä ei. Suurin osa rahoituksesta tulee lipputuloista, mikä tarkoittaa, että tapahtuma pyörii lippuriskillä ja yleisön varassa. Turun kaupungilta ja valtiolta on tippunut jonkin verran rahaa, mutta kokonaisbudjetin rinnalla summat ovat pieniä.

”Me ollaan väliinputoaja: me ei olla kaupallinen toimija, mutta toisaalta vaihtoehtomusiikki ja -kulttuuri on rahoittajien ja kaupungin silmissä kuitenkin liian populaarikulttuuria”, Karvonen kertoo, ja Sara jatkaa:

”Ja populaarikulttuurin pitäisi heidän näkemyksensä mukaan itse maksaa itsensä. Se, mitä me tehdään, ei ole riittävän kaupallista, että sillä tienaisi, mutta ei myöskään riittävän taiteellista, että se saisi julkista rahaa.”

Ilmiö 28.7. Turun Uittamon kansanpuistossa

www.ilmio.fi/2018

Kommentoi Facebookissa
Helsinki liikkuu