Laja-aijala

Ihmisen kaksi puolta – Läjä ja Äijälä

Teksti Aleksi I. Pohjola

Kulttipunkkari ei jumitu vaikka juhli syyskuun lopussa kuusikymppisiään.

Eletään 70-luvun alkua. Toisella kymmenellä oleva poika imee musiikillisia ja kulttuurillisia vaikutteita isoveljeltään, kuten nuoremmilla sisaruksilla on tapana tehdä. Jossain vaiheessa isoveli muuttaa toiselle paikkakunnalle, mutta siemen on jo kylvetty. Pikkuveljestä tulee osa avantgardea, etujoukkoa, jonka vaikutus ulottuu omassa kulttuuriviitekehyksessä ympäri maailmaa.

Tämä nuori poika oli Veli-Matti ”Läjä” ­Äijälä, yksi suomalaisen hc-punkin ikoneista ja edelläkävijöistä.

”Kun isoveljeni Markku muutti Helsinkiin, niin jatkettiin Timon kanssa musiikkihommia. Timo ”Tiimo” Wiik oli samaa ikäluokkaa isoveljeni kanssa. Ensin paukutin rumpuja, mutta aika pian huomasin olevani lähinnä joutomies. Siitä sitten aloitin tämän huutamisen”, Läjä muistelee pieni pilke silmäkulmassaan.

70-luvun Tornio ei ollut mikään kulttuurikehto nuorelle punkkarille, mutta Ruotsi oli kävelymatkan päässä. Ruotsin radiosta Läjä kuuli muun muassa Suicidea ja Sex Pistolsia. Haaparannalla myös levytarjonta oli huomattavasti laajempaa kuin Suomessa.

”Poko Rekordsillakin ihmeteltiin, että mistä oikein niitä levyjä saat. No, Ruotsistahan niitä haettiin.”

Musiikillisesti Läjän tuotanto on ollut aina laajaa. Parhaiten Läjä tunnetaan Terveiden Käsien solistina, mutta mukana on kulkenut aina myös elektroninen musiikki. Rakkaan Wasp-syntetisaattorinsa Läjä sai 70-luvun lopussa. Waspissa ääni muuttuu laitteen lämmetessä. Läjää ei muutenkaan kiinnostanut se, miten musiikkia tulisi soittaa, vaan se, miltä se kuulostaa.

”Ikäni olen tykännyt musiikista laidasta laitaan, esimerkiksi kirkkomusiikista. Nuorena mentiin Tornionjoen ylittävän junasillan alle ja kuunneltiin, minkälainen ääni kuuluu, kun juna jyskyttää siltaa pitkin. Primitiivinen möykkä ja metalliset äänet kiinnostivat jo silloin.”

80-luvun Torniossa Terveiden Käsien habitus ja musiikki erosivat valtavirrasta, eikä bändin menestykseen luottoa herunut. Vastaanotto kaupungin puolelta oli varsin tyly.

”Torniossa oli muutama paikka, mihin päästiin soittamaan. Jos meni kysymään vaikka treenipaikkaa kaupungilta, niin vastaus oli että ’ei teistä ikinä mitään tule’.”

Bändin usko itseensä alkoi kuitenkin kantaa hedelmää, ja Läjä aloitti aktiivisen kirje- ja levyvaihdon ympäri maailmaa tulleen fanipostin siivittämänä. Aktiivista kirjeenvaihtoa Läjä kävi 80-luvulla muun muassa Max ­Cavaleran kanssa, joka myöhemmin perusti veljensä kanssa suosioon kohonneen Sepulturan. Lopulta kirjeitä alkoi tulla niin paljon, että ne herättivät postin työntekijöiden huomion.

”Postin emännät alkoivat kysellä, että onko sulla jotain salaisia bisneksiä. Että maksatko sie veroja. Siinä vaiheessa piti alkaa kiikuttaa postia aina osissa eri konttoreihin.”

”Nuorena ajattelin, että helvettiäkö nuokin vielä ikäloppuina soittaa samaa paskaa. Ja sitten huomasin olevani itse juuri sellainen.”

Täysi-ikäisyyden koittaessa Läjällä oli edessä siviilipalvelus. Ajatuksena oli lähteä Helsinkiin, mahdollisimman kauas Torniosta. Asiat eivät kuitenkaan menneet suunnitelmien mukaan, ja Läjä löysi itsensä siviilipalveluksesta Tornion Keroputaan mielisairaalasta.

”Ihmisen psyyke on kiinnostava asia. Ehkä sitä ymmärtää ihmisen sielua vähän paremmin Keroputaan kokemuksien kautta. Ja kyllä sillä varmaan oli myös jokin tarkoitus, että päädyin suorittamaan siviilipalveluksen Tornioon”, Läjä muistelee ja viittaa Terveiden Käsien klassikkolevyyn Ääretön Joulu, joka syntyi Keroputaan kokemuksien siivittämänä.

Musiikin lisäksi Läjä on tehnyt koko elämänsä kuvataidetta: sarjakuvia ja levynkansia sekä nuorempana myös öljyvärimaalauksia.

”Taiteen tekemisestä tulee hyvä olo ja helvetin vittumainen olo. Se on sellainen viha-rakkaussuhde, mutta silti sitä on vain tehtävä.”

Ammattitaiteilijaa Läjästä ei koskaan tullut, mukana on aina kulkenut myös päivätyö. Kontrasti alkukantaisen, rajunkin taiteen ja siviilielämän välillä on ollut iso.

”Nuorempana sitä toivoi, että olisi ollut joko tunnollinen arkinen ahertaja tai täysin taiteelle heittäytyvä ’pedon poika’, mutta vähän tähän keskelle on jääty huopaamaan. Kyllä se vähän kaivelee, että ei tehnyt tätä työkseen, mutta toisaalta se olisi ollut myös todella kuluttavaa työtä. Olisiko se sitten ollut parempi, en tiedä.”

Keikkaelämä on tullut Läjälle hyvinkin tutuksi Terveiden Käsien ja muiden bändiprojektien kautta. Pohjoisesta matkat olivat pitkiä joka paikkaan, yöpaikat olivat välillä hiekkakuopan tasoa, eikä rasitusta helpottanut Läjän tapa jännittää keikkoja.

”Keikat ahistaa, vituttaa ja himottaa. Ihan sama minne menen.”

Vaikka keikat Läjää ahdistavatkin, hän ei koskaan ole turvautunut päihteisiin jännitystä helpottaakseen.

”En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että keikoille lähdetään ryyppäämään. Päissään menisi hukkaan se fiilinki, minkä keikoilta saa.”

Läjän heittäytyminen musiikin ja äänien aistimiseen on välillä niin kokonaisvaltaista, että jopa omat bändikaverit joskus epäilivät hänen olevan huumeissa lavalla. Kysymys on kuitenkin muusta.

”Se on sellainen kummallinen, käsittämätön olotila. Aina joku ihmettelee, että miten ne vanhat ukotkin vielä jaksaa. Minä kyllä ymmärrän sen. Se on eräänlainen huume ja ehdottomasti keikkahommien parasta antia.”

Terveiden Käsien piti jo 80-luvulla tehdä kiertueet Yhdysvaltoihin ja Brasiliaan, mutta ne jäivät toteutumatta. 30 vuotta myöhemmin kiertueet järjestyivät.

”Kiertueet Yhdysvaltoihin, Brasi­liaan sekä myös Japaniin olivat hieno kokemus. 30 vuotta sitten ne olisivat voineet olla yhtä helvettiä. Parempi ehkä, että ne tehtiin näin jälkeenpäin.”

Kiertueilla Läjälle myös viimeistään valkeni Terveiden Käsien nauttima maailmanlaajuinen kulttisuosio, vaikka ei hän sitä vieläkään omien sanojensa mukaan oikein käsitä.

”Siellä harmaat ukot tuli pyytämään nimmareita levyihin ja itku silmässä kiittämään, kun viimein näkivät Terveet Kädet. Sitten ne lähtivät ajamaan toiselle puolelle maata takaisin kotiin.”

Tammikuussa 2016 Läjä ilmoitti Face­bookissa ytimekkäällä tekstillä Terveiden Käsien lopettamisesta.

”TK alkoi junnaamaan paikallaan. Ikää tuli, kyllästyminen samojen biisien soittamiseen ja lähipiirin murheet vaikuttivat motivaatioon. Parempi olla täysillä mukana tai ei ollenkaan. Oli ajatus, että TK pitäisi laittaa jäihin, mutta sitten lopettamispäätös vain lipsahti. Tavallaan harmittaa, mutta olen aina ollut jumittumista vastaan. Nuorena ajattelin, että helvettiäkö nuokin vielä ikäloppuina soittaa samaa paskaa. Ja sitten huomasin olevani itse juuri sellainen.”

Taiteen ja musiikin tekeminen ei kuitenkaan loppunut Terveiden Kä­sien lopettamiseen. Ideoita Läjällä on lukuisia niin musiikin, esiintymisen, kuvataiteen kuin myös elokuvan osalta. Osa ideoista on jäänyt toteuttamatta aikaisemmin – kuten vaikkapa Tor­nion yöttömässä yössä kuvattu splatteri. Osa taas on uusien kokemusten myötä tulleita ideoita – kuten vaikkapa Death Trip -yhtyeen lavaspektaakkelin vieminen uusiin ulottuvuuksiin.

Se on varmaa, että suomalaisen hc-punkin pioneeri ja laaja-alainen taiteilija jatkaa taiteen tekemistä välittämättä siitä, mitä muut siitä ovat mieltä.

”Kunhan itse tykkää ja pysyy järjissään. En tunne itseäni vanhaksi. Tietty lapsi ja hölmöys on sisällä säilynyt”, päättää Veli-Matti ”Läjä” Äijälä.

Veli-Matti ”Läjä” Äijälä

• Syntynyt 29.9 1958 Torniossa
• Asuu Oulussa
• Muusikko, laulaja, sanoittaja, kuvataiteilija
• Tunnettu muun muassa näistä:
Terveet Kädet, Death Trip, Lapin Helvetti, Sakset!
• Katariinan Vuoren kirjoittama elämäkerta Läjä Äijälä – Kulttibändien kuningas (Like) ilmestyi 20. syyskuuta 2018

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu