Sisaret-1918-s20

Ihminen ja sota

Arkistoista löytyneet tarinat sisällissodasta saivat uuden elämän sarjakuvataiteilijoiden käsissä.

Vuoden 1918 sisällissodan teemoista on julkaistu tänä vuonna kiitettävän paljon kirjoja, tutkimuksia, artikkeleita, teatteriesityksiä ja ohjelmia. Painotukset vaihtelevat kirjoittajien ja tekijöiden mukaan. Näkemys esimerkiksi siitä, oliko kyse vapaussodasta vai noususta sortoa vastaan, riippuu pitkälti siitä, kuka kulloinkin on äänessä.

Ehkä tekee hyvää hyväksyä, että tästäkään asiasta emme koskaan saa vain yhtä totuutta, sillä yhtä totuutta ei ole olemassakaan. On parempi tutustua aiheeseen eri kanteilta ja pyrkiä ymmärtämään sotaan osallistuneiden motiiveja – ja tapahtunutta kommentoivien ajatuksia.

Kansan Arkiston tutkija, sarjakuvataiteilija Reetta Laitinen päätti osallistua keskusteluun ja hahmottaa sarjakuvan keinoin naisten ja lasten kohtaloita sisällissodan keskellä. Laitinen keräsi Kansan Arkistosta ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta aikalaisten omakohtaisia kertomuksia elämästä keskellä konfliktia. Tarinoissa kohtaloistaan kertovat sekä punaisten että valkoisten puolella jakolinjaa eläneet naiset.

Sisaret 1918 -teoksessa kymmenen taiteilijaa esittää omat tulkintansa näistä aikalaiskertomuksista.

Albumin jokaisella sarjakuvataiteilijalla on oma tyylinsä, joka korostaa sitä, että myös tarinat ja niiden kertojat ovat omanlaisiaan. Yksilöitä kaikki. Kaiken sisällissotarummutuksen keskellä nämä henkilökohtaiset tarinat muistuttavat yksilön asemasta lastuna laineilla, kun historian isoja linjoja runnotaan läpi.

Sisaret 1918 ei edes yritä antaa suurta selitystä sodasta tai sen syistä. Se kuvaa ihmisiä ja ihmiskohtaloita keskellä tapahtumia, joiden suuret linjat suunnitellaan tavallisesti sivistyneesti strategiapöytien ääressä. Albumi muistuttaa, että jokainen ääni on tärkeä ja että jokaisen äänen takaa löytyy ihminen.

Vaikka teoksen tarinoista ei ole pyritty tekemään korostetun tunteellisia, ihmisten kohtaloista sodan keskellä on vaikea lukea ilman, että pala nousisi kurkkuun ja kyynel vierähtäisi silmäkulmasta. Toisaalta, ei haittaa vaikka nousisi ja vierähtäisi. Tekee hyvää muistaa, että se on sama elämä meissä kaikissa – punaisessa, valkoisessa ja jokaisessa.

Reetta Laitinen (toim.): Sisaret 1918

Arktinen Banaani 2018, 112 s.

Sisaret

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu