Teksti Valentina Mäntylä & Riitta Ryhtä Kuvat Laura Railamaa
Girls Film! -työpajan osallistujat haluavat nähdä elokuvia oikeasta elämästä.
Viime kesänä Helsingissä järjestettiin Suomen ensimmäinen Girls Film! -elokuvatyöpaja. Tytöksi itsensä mieltävät 13–17-vuotiaat nuoret tekivät viikon aikana lyhytelokuvia, opettelivat elokuvanteon perusteita ja pohtivat naisten ja tyttöjen rooleja niin valkokankaalla kuin elokuva-alalla ylipäänsä.
Työpajaan osallistuneet 16-vuotiaat Aino Niiranen ja Aileen Melinda kertovat kumpikin muistavansa, kuinka he lapsena saivat käsiinsä kameran. Siitä lähtien molemmat ovat valokuvanneet, ja pikkuhiljaa kiinnostus myös elokuvaa kohtaan on kasvanut. Niiranen toteaa, että kun kuvaa enemmän itse, alkaa nähdä onnistumiset muunakin kuin onnekkaina sattumina.
”Siitä lähtien olen katsonut muiden ihmisten kuvia ja elokuvia paljon tutkivammin. Mä en enää vaan katso, vaan analysoin”, hän toteaa.
Työpajaan osallistumisessa myös tyttösuuntauksella oli vaikutusta. Melinda kertoo asetelman olleen helpottava, sillä hän on vierastanut koulunsa poikavoittoiseen av-tiimiin liittymistä. Niiranen arvelee, että itse elokuvanteon lisäksi elokuva-alan miehisyys ja halu tehdä asialle jotain olivat monen osallistujan kiinnostuksen taustalla:
”Aika yleinen mielipide siellä oli, että naisten aseman elokuva-alalla pitäisi olla suurempi, ja heille pitäisi antaa enemmän mahdollisuuksia.”
Niiranen kertoo alkaneensa työpajan myötä miettiä, läpäisevätkö hänen katsomansa elokuvat Bechdelin testin. Testissä tutkitaan, onko elokuvassa vähintään kaksi nimettyä naista, jotka käyvät vuoropuhelun keskenään jostain muusta aiheesta kuin miehistä. Suurin osa elokuvista ei testiä läpäise. hän puuskahtaakin, kuinka ”mä olen niin pettynyt koko elokuvatuotantoon!”.
Naishahmot näyttäytyvät elokuvakerronnassa harmittavan usein stereotyyppisen hahmogallerian kautta, ja varsinkin amerikkalaisten elokuvien äitihahmo saa tytöiltä kyytiä. Niiranen miettii, miksi elokuvaäidin keskeisin tehtävä on tehdä ruokaa, täyttää tiskikonetta ja komentaa lapset kouluun? ”Muovisen barbimaailman” vastakohdaksi tytöt toivoisivat näkevänsä elokuvia, jossa hahmot olisivat realistisempia ja eläisivät maailmassa, jossa erilaisuudesta ei tehdä numeroa.
”Siitä tulisi orgaanisempi fiilis, ja se tuntuisi aidommalta”, pohtii Melinda.
Yksi tapa lisätä tavallisia naishahmoja on lisätä naisia myös tekijöinä. Tätä toivovat myös haastateltavat.
Euphoria Borealis ry. järjestää
Girls Film! -elokuvatyöpajan 4.–8. kesäkuuta.
