IMG-20170516-WA0020_2

Vaihtoehto pappapoliitikoille

Teksti Oskari Juvakka

Olisiko tulevaisuus erilainen, jos myös nuoret saisivat vaikuttaa siihen?

Yle uutisoi syyskuussa turvallisuusprofessoreiden Jari Rantapelkosen ja Jarno Limnéllin kirjoittamasta kirjasta Pelottaako? Nuoret ja turvallisuuden tulevaisuus. Otsikko oli ”Yllättävä tutkimustulos: nuorten arviot tulevaisuudesta synkkiä”. Ihan tosissaanko jengi kuvittelee, että koko elämänsä ilmastonmuutoksen ja leikkauspolitiikan varjossa elänyt sukupolvi näkisi tulevaisuuden ruusuisena? Samalla otsikko toimi muistutuksena, kuinka erilaiselta maailma saattaa näyttää saman yhteiskunnan eri asemissa olevista ­jäsenistä.

Kuten professorit artikkelin haastattelussa totesivat, eri nuoret pitävät uhkina eri asioita. Aivan varmasti on paljon nuoria, jotka artikkelin sanoin ”ratsastavat löysin rantein digitalisaation ja kansainvälisyyden aallonharjalla” eivätkä pelkää tulevaisuutta samaan tapaan kuin vaikkapa minä ja kaveripiirini. Selvää on, että tulevaisuuteen suhtautumiseen vaikuttavat myös nuorilla erilaiset asemat yhteiskunnassa.

Uutiset ja arviot tulevasta lupailevat synkkää riippumatta siitä, miten yksittäiset ihmiset tulevaisuutensa kokevat. Ilmastonmuutos runtelee planeettaamme jo nyt, ja pahin on vasta edessä. Hupenevista luonnonvaroista käytävä kilpailu kovenee, ja yhteiskunnat horjuvat. Oikeistopopulismi ja fasismi nousevat vastustamaan turvapaikanhakijoita ja heitä auttavia. Leikkauspolitiikka ja tulonsiirrot rikkaille takaavat yhteiskunnan ylimpien luokkien aseman taloudellisesti ja poliittisesti epävarmoina aikoina. Nämä seikat muodostavat kokonaisuuden, joka tulee väistämättä vaikuttamaan tämänhetkisen nuorison tulevaisuuteen ja nykypäivään. Enää ei tarvitse puhua ilmastonmuutoksen yhteydessä tulevista sukupolvista. Me olemme jo täällä.

Nykyiset vallanpitäjät sen sijaan saavat elää eläkepäivänsä rauhassa ja kaukana edistämästään kärsimyksestä. Jos esimerkiksi Sipilä ja muut viisikymppiset ministerit ja kansanedustajat joutuisivat elämään tovin opintolainalla epävarmana siitä, saako valmistumisensa jälkeen töitä, saattaisi koulutus- ja työllisyyspolitiikan suunta olla erilainen. Jopa ilmastonmuutoksen kaltainen suurkatastrofi vaikuttaa nykyisten vallanpitäjien elämään sen verran vähän ja epäsuorasti, että he voivat sivuuttaa asian.

Ongelma ei ole pelkästään siinä, että väärät ihmiset ovat vallassa. Ongelma on syvempi. Meidän nuorten mahdollisuudet vaikuttaa meitä koskeviin asioihin ovat vähäiset. Nuorisovaltuustot ja poliittiset nuorisojärjestöt tuntuvat olevan vain harjoittelua oikeaa puoluepoliitikon uraa varten, vaikutusmahdollisuuksia ei niissäkään juuri ole. Nuoria ei kuunnella: jos kuunneltaisiin, aiemmin mainittu Ylen otsikkokin olisi ollut toisenlainen.

Se, missä ja kuka politiikkaa tekee, vaikuttaa suoraan siihen, millaista politiikka on. Harvoille ihmisille jätetty päätöksentekovastuu ei millään voi ottaa huomioon jokaisen tarpeita, ja usein tällainen politiikka on myös tietoisesti eriarvoistavaa.

Asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että yhteiskunnan suunnan pitää kääntyä, mikäli ilmastonmuutoksen pahimmat seuraukset halutaan välttää. Koska nykyisiä pappapoliitikkoja ei kiinnosta tehdä järkeviä päätöksiä esimerkiksi päästöjen vähentämiseksi, ehdotan, että mietitään jotain aivan muuta.

Vallan hajauttaminen ja demokratian ja suorien vaikutuskeinojen lisääminen takaisi sen, ettei kukaan jäisi ilman sananvaltaa vaikeina aikoina. Historia osoittaa, että yhteiskunnan kriisiytyessä parlamentaarisesta harvain­vallasta on aivan liian helppo siirtyä fasismiin. Siirtyminen suorempaan demokratiaan estäisi käynnissä olevan kehityskulun.

Jos esimerkiksi meillä opiskelijoilla olisi enemmän suoraa vaikutusvaltaa meitä koskeviin kysymyksiin, emme olisi taloudellisesti niin ahtaalle ajettuja. Parin vuoden takainen yliopistovaltausten aalto, jonka kärkiteemat olivat demokratian lisääminen yliopistolla ja leikkauspolitiikan vastustaminen, oli hyvä esimerkki sellaisesta ihmisten järjestäytymisestä, joka voisi olla avain parempaan tulevaisuuteen. Silloinen Koulutuslakko-liike ymmärsi, miten leikkauspolitiikka ja muu syrjivä politiikka liittyvät yhteiskunnan keskitettyihin valtarakenteisiin.

Ilmastonmuutosta ei voida enää pysäyttää, mutta ison mittakaavan ongelmissa on parempi, että asiat päätetään yhdessä. Emme voi luottaa siihen, että vallassa olevia kiinnostaisi pelastaa ketään muuta kuin itsensä. Keinot tasa-arvoisemman tulevaisuuden rakentamiseksi ovat olemassa. Enää puuttuu, että järjestäydymme ja alamme rakentaa demokraattisia vaihtoehtoja ja vaatia suunnan täyskäännöstä. Poliitikot eivät tee sitä puolestamme.

Kirjoittaja on 20-vuotias kemian ­opiskelija Helsingin yliopistosta.

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: