Kalenterin nostoon kuva

Teatteri täyttää tyhjiön

Vaaleanpunaisessa huvilassa tehdään kaoottista kulttuuria.

”Kesällä 2014 kävelimme tästä ohi, ja huomasin ryteikön takaa pilkistävän talon katon”, Markku Arokanto kertoo. Katto kuuluu Vaaleanpunaiselle huvilalle.

Huvila sijaitsee Itä-Helsingissä, Laajasalossa, venekerhon viereisessä metsikössä. Vuonna 2014 piha oli Arokannon mukaan kasvanut täyteen vadelmapusikoita ja kaislaa. Ikkunat oli naulattu umpeen.

”Soitin ensimmäisenä Museovirastoon, sillä netistä löytyi tieto, että talo on suojeltu. Siellä eivät tienneet tästä mitään. Sitten selvisi, että talo on luovutettu Rakennusvirastolle. Rakennusviraston rekistereistä taloa ei kuitenkaan löytynyt, ja minua neuvottiin soittamaan Kiinteistövirastoon. Kiinteistövirastokaan ei tästä mitään tiennyt, mutta kun siellä tutkittiin asiaa, selvisi, että talo kuuluu Kiinteistötoimelle.”

Lopulta neuvottelut olivat menestyksekkäitä, ja talo vuokrattiin Kylämetsä ry:lle lastenteatterikäyttöön. Kesällä 2015 pihassa sai ensi-iltansa Tirlittanteatteriesitys.

Arokannon historia teatteri- ja kulttuurialalla koostuu muun muassa ohjaajan, dramaturgin ja koreografin töistä niin pienissä kuin suurissakin teattereissa. Häneltä löytyy myös vankka kokemus lapsille suunnatun teatterin saralta.

”Teatteri voi antaa vastapainoa lapsille yhteiskunnassa, jossa mediakanavat täyttyvät negatiivisilla ja pelottavilla uutisilla. Näen tämän myös ammatillisena haasteena, sillä lapset ovat yleisönä lahjomattomia ja suoria.”

Vaaleanpunaisen huvilan pihalavalla on välillä käynyt niinkin, että lapset ovat kiivenneet lavalle auttamaan näyttelijöitä kesken esityksen. Tämä ei ole haitannut: välikohtaukset on saatu nivottua sujuvasti osaksi esitystä. Tätä osallistuvaa kaoottisuutta Arokanto soisi esiintyvän myös aikuisille suunnatussa kulttuurissa.

”Miksi annamme enemmän vapauksia hulluttelulle, kun teemme lastenkulttuuria?”

Helsingin strategia on tiivistää kaupunkia eli rakentaa tyhjäksi koettuihin paikkoihin. Näin vanhat huvilat ovat vaarassa jäädä puskutraktorin alle. Purkamisen sijaan talot voisi kuitenkin nivoa osaksi kaupunkirakennetta.

”Näistä tyhjistä talosta voisi tulla kaikkien kaupunkilaisten olohuoneita ja tiloja olla. Meillekin saa tulla kahvilla aina, kun portti on auki. Toivon, että virastot hyödyntäisivät näitä autioita rakennuksia laajemminkin kulttuurin kautta.”

Käyttö myös suojelisi taloja.

Markku Arokanto: Kolme iloista rosvoa.
Esitykset 7.6.–2.7. Vaaleanpunaisessa huvilassa, Tuurholmanpolku 5, Helsinki.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Häiriköt

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *