syksyrasanen_CMYK

Tarua toinen puoli

Vuosi sitten joukko Suomen johtavia päätoimittajia teki ”valemediaa” vastaan ja ”luotettavan median puolesta” kannanoton, jossa he juhlallisesti sitoutuivat ”oikeisiin tietoihin perustuvaan ja merkitykselliseen journalismiin”.

On tärkeää tuomita vihaa parkuvat rasistioikeiston äänitorvet ja perata niiden valheet, joita kuullaan eduskunnassa asti. Mutta samalla kannanotto maalasi valtavirtatiedotusvälineistä tarunhohtoisen kuvan, jonka mukaan ne pohjaavat uutisointinsa faktoihin, eivät johda harhaan ja korjaavat virheensä. Valtavirtatoimittajien uutisoinnin kuitenkin määrittävät vallanpitäjien yleisesti hyväksytyt näkemykset ja muiden journalistien kirjoitukset; totuus ja merkitys ovat sivuseikkoja.

Keskustelu ”valeuutisista” kiihtyi Donald Trumpin voitettua presidentinvaalit, kun Hillary Clintonin tappiota yritettiin Yhdysvalloissa pistää ”valeuutisten” piikkiin. On oireellista, että termin merkitys on jätetty epäselväksi ja sen alle on kasattu kaikenlaista, keksityistä uutisista kapitalismia arvosteleviin blogeihin ja Venäjän valtio­mediaan.

Sanojen ”valeuutiset” ja ”valemedia” epämääräisyys ei ole sattumaa. Niille voisi antaa selkeän määritelmän, mutta se ei pätisi kaikkeen, mihin sitä halutaan käyttää, tai vaihtoehtoisesti kattaisi asioita, joita sen piiriin ei haluta. Tilanne on sama kuin ”terrorismin” kanssa: termiä ei määritellä, koska se ei ole analyysin työkalu vaan vallankäytön väline.

Niinpä Yhdysvaltojen demokraattipuolueen lietsomia salaliittoteorioita Putinista Trumpin nukkemestarina ei ole leimattu ”valeuutisiksi”. Trumpin muslimivihalla ja militarismilla ryyditetyn kotikutoisen kauhukapitalismin esittäminen vieraan vallan juonena myös kätevästi irrottaa sen Yhdysvaltojen politiikan historiallisesta ­jatkumosta.

Tämän sisäpoliittisen kamppailun myötä Putinista on piirretty karikatyyri arkkivihollisena, joka manipuloi maailmaa nerokkuudella, joka hakee vertaistaan supersankarisarjakuvista. Tämä vastaa köyhtyvän gangsterivaltion pomon todellisuutta suunnilleen yhtä hyvin kuin venäläiset tarinat Putinista tiikerin taltuttajana ja kurkiauran esilentäjänä.

Suomessa ollaan Yhdysvaltojen vaikutuspiirissä ja Putin-legendat ovat langenneet hedelmälliseen maaperään. Yksi esimerkki oli Helsingin Sanomien perätön juttu, jonka mukaan Venäjä oli hakkeroinut Vermontin osavaltion sähköverkon. Juttu ei perustunut luotettaviin lähteisiin, ja sen alun perin julkaissut Washington Post perui sen keskeisen osan. Suomessa väitteet kuitenkin menivät kaupaksi, koska ne sopivat ”merkitykselliseen” poliittiseen tarinaan, jonka perusteista ”oikeassa tiedossa” ei ole niin väliksi.

Syksy Räsänen

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Häiriköt

3 vastausta artikkeliin ”Tarua toinen puoli”

  1. Kiitos tästä, Syksy Räsänen. Onkin ollut kiinnostavaa nähdä, kuinka kauan kestää, ennenkuin faktantarkistusta tehdään tasapuolisesti. Ja toimittajilla on uskallusta tutkia molemmat puolet tarinasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *