mr_gaga_courtesy_of_heymann_films

Tanssiva nero

Dokumenttielokuva katsoo taiteen sisälle, mutta sulkee silmänsä politiikalta.

Tanssija kaatuu selälleen lattialle.

Koreografi ei ole tyytyväinen: ”Sen sijaan että menisit taaksepäin, anna sen vain tapahtua.” Tanssi­teatterin johtaja, koreografi Ohad Naharin kaatuu rojahtaen, ja tanssija yrittää tajuta mitä tapahtui. Miten tuottaa samanlainen näyttävä liike?

”Kun rentoutat lihaksesi, voit varoa päätäsi. Mutta niin, ettei näy, että varot päätäsi.”

Uudestaan. Paremmin. Uudestaan.

Israelilaista Naharinia pidetään yhtenä nykytanssin suurimmista neroista. Hänen teoksiaan esitetään suurilla, keskeisillä estradeilla ympäri maailmaa. Tanssijoiden keskuudessa hänen asemansa on jossain gurun ja jumalaisesti tanssivan yksisarvisen paikkeilla.

Dokumenttielokuva Mr. Gaga kertoo Naharista, hänen luovuudestaan ja tanssista. Mukana on hienoja ottoja – sekä joukkokohtauksia että sooloja – Naharinin teoksista.

Naharin vietti onnellista lapsuutta kibbutsilla. Elokuvassa näytetään iloisia naperoita juoksentelemassa alasti, ja Naharin kertoo tykänneensä tehdä asioita isossa porukassa.

Oudointa dokumentissa on tarina siitä, miten Naharin oppi tanssimaan. Hän innostui lajista autistisen pikkuveljensä takia: Mummo tanssi veljelle, joka sai tanssin kautta mummoon yhteyden. Kun mummo joutui onnettomuuteen, hän voinut enää tanssia, ja niin pikku-Ohad opetteli taidon, koska koki velvollisuudekseen saada veljeen samankaltaista yhteyttä.

Paitsi, että kaikki on satua!

Dokumentissa Naharin kertoo herkän tarinan, ja samalla näytetään vanhempien kuvaamia kaitafilmejä Naharinin lapsuudesta. Kun katsoja on sulatellut kertomusta, Naharin paljastaa, että hän keksi kaiken kyllästyt­tyään toimittajien loputtomiin ”miksi aloit tanssia” -kysymyksiin.

Hän on aina tanssinut, vaikka aloitti tanssiopinnot vasta parikymppisenä.

Kaikki kokoonpanot eivät ole ryhmätöitä rakastavan taiteilijan mieleen. Armeija on vastenmielinen joukko miehelle, joka koki väkivallan mielettömyyden Golanilla vuonna 1967 kuuden päivän sodassa.

Batsheva Dance Company, Naharinin tanssiryhmä, on Israelin sotapolitiikan takia joutunut boikottilistoille, mikä vaikeuttaa ryhmän vierailuja ulkomaille.

Kuitenkin Ohad Naharin on puhunut palestiinalaisten oikeuksien puolesta ja jyrkästi miehitystä vastaan.

Olisi ollut kiinnostavaa laventaa näkökulmaa Israelin politiikkaan tämänkin dokkarin avulla, mutta ohjaaja Tomer Heymann halusi keskittyä Naharinin persoonaan ja taiteeseen.

Eräs lähes nykypolittinen anekdootti teoksessa vilahtaa: Batshevan piti olla Israelin 50-vuotisjuhlien pääesiintyjiä 1998, mutta maan johtajille olivat liikaa tanssijoiden esiintymisasut, pelkät kalsarit. Ryhmä ei ­suostunut pukeutumaan toisin, ja viime tingassa Naharin perui koko keikan.

Tomer Heymann:

Mr. Gaga

Ensi-ilta 28.4.

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: