Rytmis3

Talkoot ja yritykset lyövät kättä

Seinäjoen elävän musiikin yhdistys järjestää keikkoja ja pystyttää rakenteita.

Kuvat Kalle Marjamäki

Seinäjoen laitamilla sijaitsee vanha teollisuusrakennus, Rytmikorjaamo. Se piilottaa seiniensä sisälle konserttisalin, järjestötoimintaa ja useita yrityksiä. Orkesteria johtaa Seinäjoen elävän musiikin yhdistys, Selmu.

”1940-luvun lopulla rakennettu postiautovarikko tyhjeni 1990-luvulla, minkä jälkeen meillä oli Provinssirockin varasto tässä. Silloin katselimme tuota pääsalia, että siihenhän saisi hyvän keikkapaikan”, kertoo Selmun toiminnanjohtaja Marko Kivelä.

Kivelä on ollut mukana Selmun aktiiveissa vuodesta 2002. Sitä ennen hän osallistui yhdistyksen toimintaan satunnaisesti.

”Vuosina 2005–2006 asiat rupesivat härmistymään siten, että pääsimme tähän tilaan vähän kokeilemaan ja lopulta vuokralle. ”

Aikaisemmin Selmu järjesti keikkoja Seinäjoen ravitsemusliikkeissä. Noin tuhat katsojaa vetävä oma klubi on tuonut vakautta toimintaan. Koko kompleksille Kivelä mainitsee esikuvana Ylöjärvellä sijaitsevan Akun tehtaan.

”Tavoitteena oli rakentaa kokonaisuus, jossa saman katon alla on klubin ohella mainostoimistoa, tekniikkafirmaa, tapahtumajärjestäjää ja ravintolaa ja niin edespäin. Mielestäni olemme onnistuneet tavoitteessa. Kun tätä taloa katsoo nyt, niin tyhjiä tiloja ei juurikaan ole ja toimintaa on laidasta laitaan. Haaveemme on aika pitkälti toteutunut.”

Selmun ja yritysten ohella talossa toimii muun muassa Sibelius-Akatemia, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, nuorten soitto-opetusta järjestävä Rytmi-instituutti ja Lastenkulttuurikeskus Louhimo.

Paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun Suomen ensimmäinen elävän musiikin yhdistys, Elmu, perustettiin vuonna 1978 Helsingissä.

Vaikka elmujen toiminnassa on paikallisia painotuksia, niiden kaikkien toimintaa ohjaa tavoite edistää nuorten musiikkikulttuuria. Seinäjokelaisen Selmun käytännön toimintaa määrittelee paljon myös vuosittain järjestettävä musiikkifestivaali Provinssi, jonka toimintaa pyörittämään yhdistys perustettiin vuonna 1992.

Yleishyödyllinen yhdistys ei tavoittele toiminnallaan voittoa, vaikka Provinssin ja Rytmikorjaamon ympärillä raha liikkuukin.

”Jos me tekisimme näitä hommia rahan takia, niin me emme varmastikaan tekisi näitä hommia”, Kivelä toteaa. ”Selmun säännöt sanovat, että toimimme elävöittääksemme ­alueen musiikkikenttää ja tarjotaksemme esiintymismahdollisuuksia. Tämä on meidän tapamme toteuttaa sitä tehtävää.”

Samaa tehtävää toteutettiin Seinäjoen keskustassa reilun parin vuoden ajan myös Bar15:n eli Wartin avulla. Viime keväänä ravintola kuitenkin myytiin sitä pyörittäneelle Laura Penttilälle. Tavoitteena on, että Wartti jatkaa kaupungin elävöittämistä jatkossakin ja yhteistyö jatkuu. Rytmikorjaamoa pienempi tapahtumapaikka tarjoaa mahdollisuuden esimerkiksi pienemmille keikoille, teat­terille, leffaklubeille, stand upille ja improvisaatiolle.

”Kun aloimme suunnitella Wartin ohjelmistoa, mietimme, mitä itse haluaisimme nähdä kaupungissa. Rytmikorjaamon sali on niin paljon isompi ja myös kalliimpi, joten sen ohjelmaa täytyy suunnitella hieman tarkemmin kannattavuusvinkkelistä. Meidän tärkein motiivi baaria ostettaessa oli taata vaihtoehtoisen elävän musiikin ja kulttuurin jatkuminen Seinäjoella.”

Se, että uusi yrittäjä löytyi jatkamaan toimintaa niinkin läheltä, oli positiivinen yllätys.

Provinssi haalii yleisöä koko valtakunnasta, ja myös Pohjanmaan Tavastiaksi tituleerattu Rytmikorjaamo löytää yleisönsä Seinäjokea laajemmalta alueelta.

”Keskimäärin kerran kuukaudessa Seinäjoelle löytävät ulkomaalaiset esiintyjät, jotka tekevät ehkä kaksi, kolme keikkaa Suomessa. Ne keräävät yleisöä parinsadan kilometrin säteeltä: Jyväskylä–Tampere–Kokkola-akseli on sellainen mahdollinen raja. Peruskeikoille porukkaa tulee sadankin kilometrin päästä Vaasasta, ja tästä maakunnasta kerätään sakkia aika kivasti.”

”Meidän yleisö myös vaihtelee todella paljon, ja hyvä niin. Esiintyjä­kaartia löytyy kuolemametallista iskelmä­tähtiin.”

Vaikka Rytmis sijaitsee tällä hetkellä kaupungin laidalla, jopa hieman sen ulkopuolella, kasvaa Seinäjoki kovaa vauhtia sitä kohti. Rytmikorjaamolle johtavan Vaasantien varrella on rakennustyömaa toisen perään.

”Seinäjoen mittakaavassa olemme kaukana keskustasta – olisiko tästä kilometrin verran matkaa sinne. Hyvin tänne on yleisö löytänyt, ja järjestämme bussikyytejä klubi-iltoina. Ja nyt keskusta laajenee sopivasti tänne päin.”

Rytmis4

Rytmikorjaamo ja Selmu ovat kiinnostava sekoitus aatteellista talkootyötä ja kaupallista toimintaa. Parhaassa tapauksessa nämä voivat tukea toisiaan.

”Meidän klubi pyörii käytännössä vapaaehtoisvoimin. Meillä on postituslistalla vapaaehtoisia noin 350, joista aktiivisia on noin 150. On mahtavaa, että löytyy innokkaita ihmisiä, jotka haluavat panostaa tähän, ja uskon, että se näkyy myös asiakkaille.”

Talkootoiminnan ohella saman katon alta löytyvät ne kaupalliset toimijat, jotka omalla satsauksellaan myös tukevat Selmun toimintaa ja tavoitteita. Kiinteistön omistaa Seinä­joen kaupungin omistama yhtiö.

”Olemme mielestäni viime vuosina täyttäneet ainakin minimitavoitteemme oikein hyvin. Mutta aina voi tehdä enemmän ja poikkitaiteellisemmin. Jatkossa pyrimme tekemään enemmän muutakin kuin musiikkia, myös ruoka- ja juomakulttuuri kuuluvat ohjelmistoomme.”

Elävän musiikin yhdistyksen seinäjokelainen haarakonttori roudasi muun muassa Hans Välimäen kokkaamaan klubilleen. Samoin pien­oluihin keskittyvä Lakeuden panimojuhla on kaukana kiljupunkkariperinteestä. Myös suurelle yleisölle vähemmän näkyvissä oleva toiminta on keskeinen osa Selmua.

Vuosina 2012–2015 toteutettu, EU:n ja Seinäjoen kaupungin rahoittama massatapahtumien kehittämishanke Massa oli Selmun vetämä.

”Vähän kaikilla tapahtumajärjestäjillä oli samoja ongelmia kaikkialla. Alihankkijoiden kanssa kommunikoiminen, asioiden aikatauluttaminen ja tuotannon projektijohtaminen on vaikeaa. Kaikki pitäisi osata tehdä tarjouspyyntöjen suunnittelusta alkaen ja tietää, mitä kaikkea sellaiseen pitää sisällyttää ja miten vastuut jaetaan.”

Rakenteiden tekeminen toimiviksi helpottaa kaikkia kulttuuritapahtumien toimintaan osallistuvia. Selmun osuus tämän toimivuuden edistämisessä sekä toiminta yhdistys- ja yritysmaailmojen välillä kertoo, että kauas on tultu siitä, kun Selmu perustettiin konkurssiin ajautuneen Provinssirockin järjestäjän, Vaasan läänin kehittyvän musiikin yhdistys Kemu ry:n, savuaville raunioille.

Vuonna 2014 suomalaisen Fullsteam Agencyn ostanut saksalainen festivaalijärjestäjä FKV Scorpio puolestaan tuli mukaan Provinssin pyörittämiseen. Jälleen aatteen palolla pyörivä vapaaehtoistoiminta ja yritystoiminta lyövät kättä.

Vaikka touhu on kasvanut ja meno on isoa, ei Selmussa ole koettu tarpeelliseksi keskittyä henkseleiden paukutteluun.

”Pyrimme uudistamaan Provinssin toimintaa ja aluetta uusiksi joka vuosi, yllättämään kävijät. Tämän klubin osalta yritämme jatkossakin tehdä parhaamme – haalitaan ne mahdollisimman isot esiintyjät, ja sitten vastapainoksi otetaan punkkia.”

Provinssi työllistää vuoden ympäri festivaalijohtaja Sami Rumpusen, ja Kivelä jakaa aikansa puoliksi festivaalin ja yhdistyksen kesken. Puolivuotista työtä Provinssin eteen tekee muutama henkilö ja parin kuukauden pätkän kymmenkunta tyyppiä. Festivaaliviikonloppuna talkoohommissa on noin tuhat ihmistä ympäri maan ja myös kansainvälisiä vapaaehtoisia – oman kaupungin väki ei riittäisi.

Kivelän mukaan tällä hetkellä yksi yhdistyksen tärkeimmistä hankkeista on pari vuotta käynnissä ollut Preppaamo-hanke.

”Olemme alusta asti tehneet tätä toimintaa vapaaehtoistyöhön tukeutuen, ja meillä on ollut harkkareita ja kuntouttavassa työtoiminnassa mukana olevia. Ajattelimme, että tätäkin voisi tehdä vähän järjestelmällisemmin ja mietitymmin. Meille tulee neljän kuukauden jaksoissa työttömiä tekemään erilaisia hommia, ja perehdytämme heitä muun muassa baaritöihin, teknisiin hommiin, tapahtuman järjestämiseen, valo- ja videokuvaukseen. Se vaatii meiltä aika paljon, ja meillä on kaksi täysipäiväistä työntekijää tekemässä sitä. Tulokset ovat olleet todella hyviä ja osallistujat ovat päässeet hyvällä prosentilla töihin tai kouluun opiskelemaan. Se on ollut mahtavaa seurattavaa.”

Kaikki oheistoimet, rakenteet ja yhteistyökuviot ovat kuitenkin lopultakin keinoja saavuttaa se elävän musiikin yhdistyksen perustavoite: elävä kulttuuri.

”Provinssi on oikeastaan se syy, että minäkin tässä kaupungissa asun. Oma suunta olisi vetänyt aikanaan jonnekin ihan muualle, mikäli ei olisi ollut tuollaista tapahtumaa ja sitä järjestänyttä yhdistystä. Provinssi on määrittänyt minun elämääni jo parinkymmenen vuoden ajan”, Kivelä linjaa.

Kulttuuritapahtu­mat ja eloisa skene tekevät kaupungin houkuttelevaksi ja hyödyttävät aluetta työpaikkojen ja matkailun lisäksi myös epäsuorasti.

”Toivon, että toimintamme ansiosta mielikuva kaupungistamme on vähän kiinnostavampi. Minusta Seinäjoella on tällä hetkellä laajemminkin hyvä tekemisen meininki: keskustaa kehitetään eläväisemmäksi, Taideyliopisto, kaupunki ja muut järjestävät kaikenlaista, ja futisjoukkue SJK:n menestys on tuonut todella paljon yhteenkuuluvuutta. Nämä kaikki kuuluvat kaupunkikulttuuriin.”

Provinssi 29.6.–1.7.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Louserit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *