mylittlepony_pressi13

Taistelua, pahiksia ja ihmeponit

My Little Pony elokuva esikoululaisten testauksessa

1980-luvun pastellisävyiset ja tuoksuvat muoviponit painuivat vuosiksi unholaan tehdäkseen näyttävän paluun 2010-luvulla. Ei ole sattumaa, että Transformers, Turtles ja My Little Pony ovat palanneet ruuduille, lelukauppoihin ja popkulttuuriin juuri nyt. Lelumyyntiin luotujen animaatioiden alkuperäinen kohdeyleisö on keskimääräisessä lisääntymisiässä, joten nostalgialla voi kerätä seuraavan sukupolven fanikunnan – ja myydä lisää leluja.

“Ei jännitä yhtään.”

Kun kuusivuotias sanoo näin elokuvateatterissa, voi olla varma, että nyt muuten jännittää ja paljon. Voima vei helsinkiläisen päiväkoti Runon esikoululaiset koeyleisöksi My Little Pony elokuvaan. Esikoululaisten koko eliniän ruuduissa pyörinyt uusi My Little Pony: Ystävyyden taikaa-sarja ei ollut kenellekään koeyleisöstä täysin vieras, vaikka osa kiistikin sinnikkäästi katsoneensa jaksoakaan.

“Ponit on ällöjä” ja “eipäs oo” -leirit jakautuivat tasaisesti lapsiyleisön kesken. Mielipiteet poneista eivät jakautuneet sukupuolitetusti, eikä yksikään lapsista nimennyt My Little Ponya tyttöjen tai poikien jutuksi. Toisin kuin Hasbron 80-luvun ponisarja ja elokuvat, on 2010-luvun Ystävyyden taikaa taidolla tehty ja huolellisesti käsikirjoitettu. Ystävyyden taikaa -sarja sijoittuu Equestrian varsin feministiseen yhteiskuntaan. Equestriassa miehet ovat statisteja, ja yhteiskuntaa hallitsee ja pyörittää joukko kekseliäitä, rohkeita ja empaattisia naishahmoja.

My Little Pony elokuva jatkaa siitä, mihin seitsemän kautta sarjaa on johtanut. Sarjaa tuntemattomalle ei elokuvan alussa tarinan taustoja avata, ja jos elokuvan “mane six” eli pääponikuusikko ei ole entuudestaan tuttu, jää elokuvasta väistämättä osa sen hauskuudesta ymmärtämättä.

My Little Pony elokuva pelaa kontrasteilla. Ensimmäisen kohtauksen pastellimusikaalioksennus on juuri sitä, mitä jokainen pikkuponeilta odottaa. Heti alusta tehdään kuitenkin selväksi, ettei kaikki ole niin söpöä kuin miltä näyttää. Juhlavalmistelut loppuvat lyhyeen mustien laivojen lipuessa esiin pilvistä. Tästä alkaa seikkailu, jossa pelastajaksi nousee tietenkin pääponikuusikko.

Tarinan osittainen sijoittuminen aavikolle, kaukaisuudessa siintävä pelastava vesikaupunki, erikoiset kulkuneuvot, ponien kuonokopat ja koko tarinan läpileikkaava feministinen ajattelu eivät voi olla tuomatta mieleen Mad Max: Fury Roadia. Ystävyyden taikaa onkin tunnettu kekseliäisyydestään ja siitä, kuinka se leikkii popkulttuuriviittauksilla.

Elokuva on varsin tunneälykäs. Ongelmat ovat emotionaalisesti monimutkaisia, eikä niihin tarjota helppoa ratkaisua: joskus sellaista ei ole. Lopulta kaikki rakentuu sen peruskysymyksen varaan, keneen voimme luottaa ja ketkä ovat todellisia vihollisia. Elokuva ei esittele mustavalkoisia viholliskuvia, vaan kehottaa katsomaan jokaponin pinnan alle.

Fury Roadit ja Hasbron alkuperäiset motiivit jäävät tietenkin esikoululaisten koeyleisöltä pimentoon. Koeyleisön mielipiteet elokuvasta jakautuivat hyvin pitkälti alkuperäisten asenteiden mukaan, mutta taisteluiden määrä vakuutti osan elokuvaan skeptisesti suhtautuneista. Seuraavissa kommenteissa on juonipaljastuksia, joten lukeminen tästä eteenpäin omalla vastuulla:

Aino: “Mulle jäi mieleen, että siinä oli paljon taistelua, pahiksia ja sitten niitä ihmeponeja. Niinku osa lensi ja oli yksisarvisia.”
Ilari: “Taistelut oli hyviä, ja se kun ne meni salamatkustajiksi sinne laivaan ja sitten siellä olikin merirosvoja.”
Alina: “Niin ne oli olleet ensin merirosvoja, sitten menneet sille pahikselle töihin mutta sitten ne ponit teki niistä merirosvoja uudestaan. Mä haluaisin olla se merirosvopomo kun se oli niin urhea. Ja siinä elokuvassa juhlittiin paljon.”
Eero: “Mulle tulee mieleen vaan pahiksia siitä. Ja niillä merirosvoilla oli ällöä ruokaa.”
Ilari: “Joo, siinä oli papukaijan karvoja.”
Leimu: “Mä olisin mieluiten Raindbow Dash.”
Pinja: “Mä nukuin koko elokuvan ajan.”
Minerva: “Twilight on maailman tyhmin poni kun se on sellainen keiju. Mä olen enkeli.”
Ella: “Mulle jäi mieleen kun siinä oli yksi niistä pahiksista tuhoamassa kaupunkia, ja sitten Fluttershy meni kysymään miksi sillä oli paha mieli ja sitten se pahis alkoi itkeä. Että Fluttershy auttoi sitä sillä että se kysyi vaan mikä on.”
Kaisa: “Ja lopussa siitä pahiksesta tuli niiden kaveri.”
Alina: “Joo! Ne ponit voitti sen ystävyyden taian vuoksi kaikki pahikset.”
Ilari: “Ehkä sen pahiksen sarvikin saatiin korjattua vaikkei me nähty sitä?”
Myrsky: “Sen sarven voisi korjata, jos tekis vessapaperirullasta muotin ja jäädyttäisi siihen vettä, niin sitten se voisi saada jääsarven.”
Unto: “Oliks tossa elokuvassa ikärajaa? Pitäis olla. Se voisi olla yli 1000-vuotiaille.”

My Little Pony elokuva nyt elokuvateattereissa.

Yli 7-vuotiaille.

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: