Kuva8

Taistelu Rautatientorin tarinasta

Teksti Juho Narsakka Kuvat Outi Neuvonen

Ääripäiden meuhkaaminen, ihmisoikeuskysymys, turvallisuusriski – kaikki nämä näkökulmat käytettiin kevättalven mielenilmauksiin.

Helsingin Rautatien­torilla toteutui kevättalvella 2017 yli sata päivää kestänyt poliittinen kamppailu. Sen näyttämönä toimi Rautatieaseman edustalla sijainnut tori, jolla nähtiin oikeuksiaan vaativia turvapaikanhakijoita, suomalaisia tukijoita, äärioikeistolaisia, tuh­opolttoyritys, poliiseja, vierailevia poliitikkoja ja toista­tuhatta osallistujaa kerännyt tukikonsertti.

Joukko irakilaisia ja afganistanilaisia turvapaikanhakijoita aloitti 10. helmikuuta 2017 Oikeus elää / Right to ­Live -mielenilmauksen Kiasman aukiolla vaatiakseen itselleen perusoikeuksia ja oikeudenmukaista kohtelua sekä pakkopalautusten keskeyttämistä. Äärioikeistolainen Suomi Ensin -ryhmä aloitti toisella puolella Mannerheimintietä siirtolaisten mielenilmausta vastustavan Suomi-Maidan-mielenosoituksen.

Seuraavalla viikolla molemmat mielenilmaukset siirtyivät poliisin määräyksestä Rautatientorille. 135 vuorokautta Rautatientorilla pysynyt Oikeus elää on vuoden näkyvin mielenilmaus ja yksi viime vuosien pitkäkestoisimmista protesteista Suomessa.

Pysyvän protestin tuominen kaupunkitilaan on onnistuessaan tehokas keino saada näkyvyyttä asialle kuin asialle, saada media kiinnostumaan ja luoda poliittista painetta päättäjille. Tässä Oikeus elää on onnistunut.

Turvapaikanhakijoiden kohteluun liittyviä epäkohtia on tuotu esiin yhtä lailla keskustelemalla kasvokkain Rautatientorin poikki kulkevien ihmisten kanssa kuin tiedottamalla medialle. Kevään mittaan protestoijat tapasivat myös Maahanmuuttoviraston virkamiehiä ja politiikkoja rivikansanedustajista pääministeri Juha Sipilään.

Valtaosa mielenosoittajien viestinnästä tapahtui kuitenkin päivittäin perinteisen median ulkopuolella Facebookin, Twitterin ja blogin kautta.

Suomi-Maidanin tiedotus ei ole yhtä selkeää. Oikeus elää -mielenosoittajien tapaan myös Suomi-Maidan viesti omia kanaviaan pitkin, erityisesti suoratoistamalla videoita YouTubeen.

Suomi-Maidaninin osallistujien eri yhteyksissä esittämiin vaatimuksiin kuuluu esimerkiksi vuonna 2015 Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden karkottaminen. Käytännössä osallistujat ovat uhkailleet ja häiriköineet kaikkia heidän kanssaan eri mieltä olevia turva­paikanhakijoista ohikulkijoihin.

Mediassa Rautatientorin mielenosoittajat on usein kehystetty ongelmallisesti toistensa peilikuviksi tai ”kahdeksi ääripääksi”, vaikka kyseessä eivät ole samanlaisessa asemassa olevat ihmiset. Turvapaikanhakijoille ympärivuoro­kautisen mielenilmauksen aloittaminen talvipakkasilla oli epätoivoinen ja voimakas teko äärimmäisen epävarmassa tilanteessa. Heidän toimintansa kautta julkisuuteen on syntynyt myös toisenlainen, laajempi tarina. Siinä Rautatientori symboloi taistelua siitä, koskevatko ihmisoikeudet kaikkia tasavertaisesti vai asetetaanko ihmisiä eriarvoiseen asemaan rasistisin perustein.

Yhden näkökulman tapahtumiin tarjoavat poliisin ja maahanmuuttoviraston virkamiehet, joiden käsitys turvallisuudesta poikkeaa turvapaikanhakijoiden ja heidän tukijoidensa näkemyksestä. Turvallisuudella voidaan perustella mitä tahansa hallinnollisia toimenpiteitä, jopa rajata oikeutta vaatia itselleen turvaa.

Molemmat Rautatientorin mielenosoitukset loppuivat poliisin määräyksestä kesäkuun lopulla. Suomi-Maidan häädettiin toistuvien järjestys­häiriöiden vuoksi paljon huomiota saaneessa poliisi­operaa­tios­sa. Muutamaa päivää myöhemmin poliisi määräsi myös Oikeus elää -mielenosoituksen pois Rautatientorilta mielenosoittajien omaan turvallisuuteen vedoten antamatta kuitenkaan esimerkkejä siitä, mikä heitä konkreettisesti uhkaa.

Molempien mielenilmausten poistamista perusteltiin ”yleisellä turvallisuudella”. Turvallisuus on noussut varsinkin poliisin viestinnässä keskeiseksi teemaksi. Myös virkamiehet ja poliitikot perustelevat ”turvallisuudella” käännytyksiä Irakiin ja Afganistaniin, jossa monet turvapaikanhakijoista saattavat joutua kuolemanvaaraan.

Virkamiesten toimenpiteet hahmotetaan Suomessa usein neutraalina toimintana. Poliisi on viestinnällään osallistunut määrittelyyn, miten Rautatien­torin protestit hahmotetaan. Maahanmuuttoviraston virkamiesten tapaan myös poliisiin toiminta vaikuttaa turvapaikanhakijoiden kohteluun ja asemaan Suomessa.

Poliisin turvallisuuspuhe jyräsi lopulta virkamiesauktoriteetilla julkisuudessa alleen siirtolaisten oikeuspuheen luomalla Rautatientorin tarinassa vastakkainasettelun näiden kahden asian välille. Jos turvallisuussyihin vedoten rajataan oikeutta osoittaa mieltä perusoikeuksien puolesta, on kyseessä virkamiesten sortava vallankäyttö.

”En voi mennä takaisin, minut tapetaan. Silti minulle sanotaan, että on turvallista mennä takaisin. Samaan aikaan Suomen ulkoministeri Timo Soini sanoo, ettei suomalaisten ole turvallista matkustaa Irakiin. Mikä siis on totta? Ehkä totuus on se, että eri ihmisiä koskee eri totuus.”

Näin Oikeus elää -mielenilmaukseen osallistuva Tiem Raad pohti Kansan Uutisten jutussa sitä, mistä Rautatientorin toisistaan poikkeavissa tarinoissa on kysymys.

Turvapaikanhakijat ja heidän tukijansa ovat Rautatien­torin jälkeen osallistuneet Helsingin Pride-kulkueeseen, osoittaneet päivisin mieltä Kiasman aukiolla ja syyskuun alussa alkaneet rakentaa tilapäistä turvapaikkataloa Kolmen Sepän Aukiolle taiwanilaisten arkkitehtien opastuksella People’s Architecture -nimisessä hankkeessa. Protestoinnille on tarvetta niin kauan­, kun ihmisiä koskevat eri ­totuudet.

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: