Rantanen-tuulimyllyteatteri

Tuulimylly Teatterin arkisto

Satiiria systeemistä

Tuulimylly Teatteri tekee kuntouttavana työtoimintana esityksen kuntouttavasta työtoiminnasta.

Hämeenlinnassa on kymmenille taiteilijoille ja taidetoimijoille tiloja tarjoava Taidekasarmi.

Tuulimylly Teatterin nokkamiehet Antti Kemppainen ja Hannu Räisä toteuttavat talossa kaupungin rahoittamaa kuntouttavaa työtoimintaa, joka tähtää esitysteosten tekemiseen. Ohjaaja Kemppaisen johdolla kirjoitetaan tekstejä ja tehdään näyttämöharjoitteita. Räisän vetämänä tehdään lavasteita ja rekvisiittaa.

”Pyrimme löytämään sitoutuneita osallistujia, koska kokonaisen esityksen valmistaminen ei muuten onnistu. Meille on myös tärkeää, ettei kuntoutettaville synny vääriä odotuksia. Tämä ei ole terapiaa, vaikka tekemisellä terapeuttisiakin vaikutuksia varmasti on. Toisaalta tässä ei kouluteta taiteilijan ammattiin. Tämä on nimenomaan kuntouttavaa työtoimintaa”, määrittelee Kemppainen.

Syyskuussa ensi-iltansa sai Kemppaisen ja ryhmän jäsen Harri Neuvosen Hei me heilutaan, joka on kirjoitettu koko työryhmän ideoinnin pohjalta.

Siinä yhdeksän näyttelijää eläytyy kuntouttavan työkokeilun arkeen yksitoikkoista pakkaustyötä tarjoavassa työkeskus Heilurissa. Keskinäisen naljailun lomassa toinen puoli joukosta kokoaa käyttökelvottomia puuhäkkyröitä ja pakkaa niitä pusseihin. Samalla toinen linjasto purkaa niitä takaisin raaka-ainelaatikoihin.

Linjastonvalvoja Irma on vastuusta lusmuileva niuhottaja ja lafkan vetäjä Reima Tuvanen tärkeilevä pomottelija ja seksistinen rasisti, joka ei piittaa alaistensa oikeuksista, työturvallisuudesta tai kuntoutumisesta.

Teksti on luontevaa. Harrastelija­teatteriksi ryhmädynamikka ja roolien hallinta toimivat hyvin. Edes Tuvasen riistäjähahmo ei mene överiksi vaan on aidosti tunnistettava setämiesääliö.

Laitostunut työpaikkakulttuuri menee sekaisin, kun joukkoon liittyy uusi työntekijä Sakari. Tuorein silmin hän havaitsee työpaikan puutteet ja joutuu purnauksen takia Tuvasen hampaisiin. Sakari ei vähästä lannistu vaan järjestää jopa mielenosoituksen. Tarkastuskäynnille saapuvasta työhallintovirkailijasta säikähtänyt yhteisö lukitsee kuitenkin Sakarin vessaan.

Kun tarkastajalle selviää totuus, ongelmiin ei puututa. Sen sijaan Tuvanen saa ylennyksen virkahallintoon, Sakari joutuu karenssiin, ja uudeksi pomoksi valitaan työntekijöistä systeemille uskollisin.

Esityksen jälkeen ryhmäläiset jäävät purkamaan lavasteita ja jutustelemaan yleisön kanssa.

Vain osalla on aikaisempaa esiintymiskokemusta. Joku kertoo olevansa taustaltaan graafikko, pari on työskennellyt ravintola-alalla, ja yksi on sekä hoitoalan ammattilainen että keikkaa tekevä taikuri.

”Onhan se vähän hassua, että teemme kuntouttavana työtoimintana esityksen, jossa kritisoidaan kuntouttavaa työtoimintaa”, naurahtaa näytelmässä Irmaa esittävä Sini Kaleva. Heti perään hän kuitenkin täsmentää: ”Tietenkään emme kritisoi tärkeänä pitämäämme järjestelmää vaan sitä, miten joissakin paikoissa kuntouttamisen idea jää rahan tekemisen jalkoihin.”

Tekijät korostavat, että esityksen karmaisevat yksityiskohdat on poimittu todellisesta elämästä. Samalla he intoutuvat kertomaan muistakin tapauksista. Niitä on paljon.

”Huonojen kokemusten vastapainona esittävän taiteen tekeminen on asian ytimeen menevää. Työkyvyn palauttamisen kannalta oleellista on auttaa kuntoutettavaa itsetuntonsa uudelleen rakentamisessa. Sitä taas tällainen itsensä peliin laittaminen ja kykyjensä koettelu tukee”, toteaa näytelmässä Sakaria esittävät Marco Kaikko.

Tuulimylly Teatteri: Hei me heilutaan

Lisäesityksiä mahdollisesti marraskuussa

www.tuulimyllyteatteri.fi

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: