Rainbow_flag_and_blue_skies

Sateenkaaren sisällä

Pidätkö lateksista, naamakarvoituksesta tai nahasta? Oletko intersukupuolinen tai biseksuaali? Edustamallesi vähemmistölle on oma lippu.

Sateenkaarilipun eri värit kuvaavat HLBTQ-yhteisön moninaisuutta. Lipun suunnitteli sanfranciscolainen taiteilija Gilbert Baker queer-yhteisön pyynnöstä. Ensimmäisen kerran se liehui Pride-paraatissa 1978.

Tarina kertoo, että Baker inspiroitui Judy Garlandin laulamasta ”Over the Rainbow” -kappaleesta. Ensimmäisiin homoikoneihin kuulunut Garland kuoli vain kaksi päivää Stonewallin mellakoiden jälkeen kesäkuussa 1969.

Stonewallin mellakat saivat alkunsa, kun poliisi teki New Yorkissa rat­sian queer-väen suosimaan Stonewall Inn -ravintolaan, ja väki nousi poliisia vastaan. Tapahtumat käynnistivät queer-oikeuksien liikkeen. Mellakoiden alkamisen muistopäivänä 28. kesäkuuta 1970 marssittiin New Yorkissa ja Los Angelesissa ensimmäisen kerran Pride-hengessä. Pride pidetään monessa kaupungissa vieläkin kesäkuun lopun tienoilla.

Alkuperäisessä lipussa oli kahdeksan raitaa nykyisen kuuden asemasta. Ylimmäinen väri oli vaaleanpunainen, ja vihreän ja punaisen välissä oli turkoosi raita. Vaaleanpunainen kuitenkin aiheutti ongelmia painotekniikan ja kankaiden saatavuuden kannalta, joten se jätettiin lipusta pois. Myöhemmin myös turkoosi jäi pois, jotta raitoja olisi parillinen määrä. Samalla sinisen raidan sävyä muutettiin.

Kukin kahdeksasta väristä symboloi jotakin: pinkki seksuaalisuutta, punainen elämää, oranssi parantavaa voimaa, keltainen auringonvaloa, vihreä luontoa, turkoosi taidetta, sininen harmoniaa ja violetti yhteishenkeä.

Biseksuaalilipun suunnitteli ­Michael Page vuonna 1998. Se haluttiin tuoda koko queer-yhteisöä edustavan sateenkaarilipun rinnalle lisäämään tietoisuutta biseksuaalisuudesta niin yhteiskunnassa yleensä kuin myös HLBTQ-yhteisön sisällä.

Page kertoi valinneensa lipun värit jo olemassa olevasta biseksuaalisuuden symbolista, ”biangelista”. Vaaleanpunainen väri kuvaa hänen mukaansa homoseksuaalisuutta, sininen heteroseksuaalisuutta ja violetti biseksuaalisuutta.

Pagen mukaan violetin värin pikselit sekoittuvat huomaamattomasti sekä punaiseen että siniseen, aivan kuten oikeassa maailmassa biseksuaalit sekoittuvat huomaamattomasti sekä homo- että heteroväestöön.

Nahkakulttuurilippu on nahkaan pukeutuvien, nahkafetisistien ja BDSM-kulttuurin lippu, jonka suunnitteli Tony DeBlase. Se esiteltiin ensimmäisen kerran Mister International Leather -tapahtumassa Chicagossa 1989. DeBlase ei ottanut kantaa suunnittelemansa lipun symboliikkaan. Hänen mukaansa värit ja symboli ovat vapaasti jokaisen katsojan itsensä tulkittavissa.

Karhulipun haluttiin niin ikään lisäävän tietoisuutta karhukulttuurista HLBTQ-yhteisön sisällä. Craig Byrnes suunnitteli lipun vuonna 1995.

Byrnesin psykologian opintoihin kuului suunnitella projekti, joka käsitteli 80-luvun alusta räjähdysmäisesti kasvanutta karhukulttuuria. Byrnes oli alakulttuurin jäsen itsekin. Hän keksi projektikseen suunnitella lipun, joka kuvaisi karhukulttuurissa arvostettuja sekundaarisia seksuaalisuuden merkkejä kuten parran ja muun ihokarvoituksen kasvua.

Lipun värit edustavat karhueläinten eri värejä ympäri maailmaa tai yhtä hyvin ihmisihojen ja -karvojen väri­kirjoa.

Lateksilipun suunnittelivat ­Peter Tolos ja Scott Moats 1994. Se on kumi- ja lateksifetisistiyhteisön symboli.

Lipun musta väri symboloi nykyään kumifetisistien tuntemaa kiihkoa mustaa, kiiltävää kumia kohtaan. Punainen väri kuvaa verevää intohimoa ja keltainen halua leikkiin ja fantasioiden toteuttamiseen. Raitojen muodostama mutka kuvaa kinky-asennetta.

Translippuja on monia erilaisia. Vaaleansini-vaaleanpuna-valkoraidallisen lipun suunnitteli amerikkalainen Monica Helms vuonna 1999.

Lipun väreistä Helms on kertonut, että vaaleansininen symboloi poikavauvoiksi määriteltyjä ja vaaleanpunainen tyttövauvoiksi määriteltyjä. Valkoinen keskellä symboloi intersukupuolisia, muutosprosessia olevia, tunnistamattomia sukupuolia ja sukupuolineutraaleja.

Helmsin suunnittelemasta lipusta on useita variaatioita, joista yhden ajankohtaisimmista suunnitteli ­Raquel Willis. Sitä käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 2015. Se on muuten samanlainen kuin Helmsin suunnittelema lippu, mutta keskimmäisen valkoisen raidan korvaa musta raita, joka nostaa esiin erityisesti mustien transsukupuolisten kohtaamaa väki­valtaa ja kuolemaa.

Intersukupuolilipun suunnittelijaksi julistettiin australialainen intersukupuolisten järjestö Organisa­tion Inter­sex International Australia. Vuonna 2013 julkistettuun lippuun ei haluttu sukupuolittavia värejä kuten vaaleanpunainen ja vaaleansininen. Järjestön lausuman mukaan keltainen ja violetti ovat ”hermafrodiittivärejä”.

Aseksuaalilippu nähtiin ensimmäisen kerran vuonna 2010, vuosi sen jälkeen, kun aseksuaalien järjestö The Asexual Visibility and Education Network (AVEN) oli marssinut ensimmäisen kerran San Francisco Pride -tapahtumassa. Lipun suunnitteluun osallistettiin mahdollisimman monia aseksuaaliyhteisöjä.

Panseksuaalilippu on näkynyt laajasti eri yhteyksissä 2010-luvulta läh­tien. Se luotiin lisäämään panseksuaalisuuden näkyvyyttä ja tunnustamista. Erityisesti sen haluttiin muistuttavan, että panseksuaalisuus on erillinen biseksuaalisuudesta.

Lipun vaaleanpunainen kuvaa nais­identifikaatiota biologisesta sukupuolesta huolimatta ja sininen miesidentifikaatiota. Keltainen keskellä kuvaa ei-binäärisyyttä; se sisältää termit kuten androgyyni, agender, bigender ja genderfluid.

Heli Yli-Räisänen

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Louserit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *