fiskars

Kodittomana lintukodossa

Fiskarsin kesänäyttely Greetings from Suomi tarjoaa terapiaa identiteettikriisissä kipuilevalle kansakunnalle.

Teksti Maria Karuvuori

On tietty tarina, jota tietyt ihmiset mielellään kertovat ­itselleen suomalaisuudesta. Sii­nä me olemme rehti ja sisukas kansa, joka hoitaa asiansa. Kansainvälisillä foorumeilla olemme sovittelijoita ja altavastaajia.

Viimeistään Juha ­Sipilän hallituskausi ja Terrafame-sotkut ovat koetelleet kansallista itsetuntoamme. Illuusio Suomen korruptoitumattomuudesta ja lehdistönvapaudesta alkaa olla mennyttä. Rasistiset polttopulloiskut ovat räjäyttäneet lopulliset säröt Suomi-kuvaan.

Jotkut tarraavat ajatukseen siitä, että kaikki muuttuu hyväksi, kunhan vain kuvitellut ääripäät saadaan dia­logiin keskenään. Me olemme konsensuskansaa, vaikka väkisin.

Laajempia näkökulmia voi etsiä taiteesta. Fiskarsin ruukin kesänäyttely Greetings from SUOMI ruotii kansakunnan tilaa viiden­kymmenen taiteilijan ja muotoilijan voimin.

Opas Hanna Räisänen kertoo, että näyttelyn nimi on tarkoituksella moniselitteinen. On katsojasta ­kiinni, minkälaiset terveiset Suomesta katsoja vie mukanaan. Näyttelystä voi halutessaan selvitä puhtoista Suomi-kuvaa vaalien.

Vähän yli puolet näyttelyn tekijöistä on Fiskarsin ONOMA-osuuskunnan jäseniä. Käsityöläisten taidonnäytteistä voi etsiä lohdullisia muistutuksia kunniakkaasta muotoilu­perinteestä.

Heikki Marilan öljymaalaukset kuvaavat suomalaisuuden symboleja. Tarkemmin katsottuna Suomen lipusta on rajattu ulos sininen ja valkoinen, sotaisa leijona heiluttaa miekkaa punaisella taustalla, ja kansallis­romanttista ornamentiikkaa kuvaavan Ryijy-maalauksen vuosiluku 1918 vie ajatukset kipeitä haavoja jättäneeseen sisällissotaan.

Tärähtäneet ämmät -taiteilijakaksikon onnentoivotus sata­vuotiaalle ­Suomelle jättää vielä vähemmän tulkinnanvaraa. Syntymäpäiväkakkuna on kermavaahdolla kuorrutettu kasa ulostetta. Kuvasarjan nimi on Onnea Suomi – oikealta puhaltaa.

Osassa töistä etsitään pakopaikkaa kansallisesta alitajunnasta tai mieli­kuvituksesta. Anna Estarriolan video­veistoksen nainen yrittää lähettää avunpyyntösignaalia avaruuteen. Maikki Pekkalan teoksessa hiljaiset miehet pilkkivät, kolaavat lunta ja leikkaavat ruohoa oman pienen lasikupunsa sisällä.

Vastakkaisille seinille ripustetut Katja Öhnbergin ja Eeva-Kaisa Ailuksen sekä Liisa Jokisen kuva­sarjat muodostavat kiinnostavan kokonaisuuden. Fiskarslaiset Öhnberg ja Ailus ovat maalanneet muotokuvia lähiympäristönsä ihmisistä. Maalaustilanteessa pitkäänkin tutuista ihmisistä löytyi uusia puolia. Malleina kävi myös paljon maahan­muuttajia, sillä Fiskarsin asukkaat ovat aktiivisesti pyrkineet ottamaan muualta tulleet osaksi yhteisöä.

Liisa Jokinen puolestaan on kuvannut vuodesta 2005 lähtien helsinkiläistä katumuotia Hel Looks -sivustolle. Suomalaisten tyyli­tajua on arvosteltu ulkomaita myöten, mutta Kuparipajan seinällä valokuvat muodostavat yhtenäisen, anteeksipyytelemättömän joukon.

Ehkä me vielä löydämme voima­varamme aidosta yhteisöllisyydestä, kun turha kansallisylpeys on kuorittu pois. ­Mutta toistaiseksi niin maahanmuuttaja kuin kantasuomalainenkin voinee samastua Kim Simonssonin teoksen pieneen vihreään muukalaiseen, joka on kasvattanut suojakseen kotaa muistuttavan majan.

Greetings from SUOMI 14.5.–24.9., Kuparipaja, Kuparivasarantie 5, Fiskars.
www.onoma.fi

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Louserit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *