kko

Kirjahyllyjen keskellä

Pispalan kirjastosta kuoriutui avoin kansalaistalo.

Kuvat Elina Hiironniemi

Pispalan kirjaston seinällä lepattaa kirjoja Windows-oppaasta Raamattuun. Kirjat kirjaimellisesti lepattavat, sillä niitä kohti asetettu tuuletin saa sivut heilumaan. Kyseessä on Eikä yksikään pelastunut -installaatio, joka on rakennettu poistokirjoista kirjaston gallerianurkkaukseen.

Poistokirjoja kirjastolla on riittänytkin. Kun uusi hallitus otti yksityisen kirjastoyhdistyksen toiminnan hoitaakseen syyskuun lopulla, tilaan kuuluva autotalli oli lattiasta kattoon täynnä lajittelemattomia kirjoja. Sittemmin niitä on luetteloitu, lisätty kokoelmiin, lähetetty palvelutaloihin, laitettu poistomyyntiin – ja käytetty taiteen raaka-aineena.

”Ei niitä kirjarovioitakaan missään tapauksessa haluta pitää, vaikka aina se kirjan pois heittäminen tuntuu hirvittävän väärältä”, sanoo kirjastoyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Jesse Karhu.

Karhun lisäksi haastatteluun ovat ehtineet kirjastossa työskentelevä Tero Huhtinen ja yksi installaation tekijöistä, kirjaston näyttelyvastaava Päivi Viinikainen, joka on myös 18-henkisen hallituksen jäsen.

”Tehtiin aika laaja-alainen hallitus, kaikista Pispalan aktiivisista yhdistyksistä tuli tavallaan edustajisto siihen. Nyt hallituksen kokouksen kautta lähteekin kaikille muille toimijoille helposti ja suoraan tietoa. Se on myös mahdollistanut sen, että ollaan saatu tämä yhdistysten ja toimijoiden yhteiseksi taloksi”, Karhu kertoo.

Hallituksessa ovat edustettuina tien toisella puolella ­sijaitseva Pispalan nykytaiteen keskus Hirvitalo, Rajaportin sauna, Pispalan musiikkiyhdistys, Tahmelan K-kauppa, Kurpitsatalo, perinnerakennusyhdistys Piiru, Pispalan vapaat taiteilijat, Vastavirran taustalla toimiva Tahdonvoima-osuuskunta ja Maailmantango-festivaali.

”Ja tietenkin on muita kansalaisaktiiveja, jotka ei varsinaisesti edusta yhdistyksiä mutta jotka järjestävät myös tapahtumia”, Viinikainen lisää.

Hallituksen kokoukset ovat avoimia kaikille muillekin halukkaille.

Avoimuus onkin kirjaston keskeisiä periaatteita. Tilaisuudet pyritään pitämään maksuttomina, ja niitä saavat järjestää kaikki halukkaat. Yhdistykset pitävät talossa kokouksiaan, minkä lisäksi siellä järjestetään kirjailijatapaamisia, luentoja ja lukupiirejä. Viikoittaisessa Lauantaikerhossa vuorottelevat Ääneenlukupiiri, erilaiset luennot ja VHS-klubi, jonka ”taiteelliset linjaukset perustuvat vapaisiin päähänpistoihin”.

Yhteistyö muiden yhdistysten kanssa näkyy myös tapahtumissa. Helmikuun lopussa järjestetään Hirvitalon kanssa yhteinen vegaanibrunssi.

”Hirvitalossa ei ole mitään yhtenäistä tilaa, se on yleistapahtumille vähän hankala, kun keikkaakin mahtuu kuuntelemaan kerralla vain 15 ihmistä. Tämä kirjastotalo tarjoaa hyvän tapahtumapaikan sellaiselle”, Viinikainen toteaa.

”Hirvitalossa taas on tosi hyvä piha. Nämä talot täydentävät hyvin toisiaan”, Karhu jatkaa.

Kirjastotalossa on käynyt esiintymässä muun muassa musikantti Jukka Nousiainen, joka on nauhoittanut esiintymisensä, tehnyt siitä kasetin, myynyt sitä ja lahjoittanut varat kirjastotalolle.

”Heti kun on jotain tapahtumaa, musiikki-iltaa, runoiltaa tai vastaavaa, niin ihmisiä on sata illassa, helposti”, Karhu kertoo.

Normaalisti sata kävijää tulee täyteen viikossa. ”Kävijöiden ikäskaala on kahdeksasta kuukaudesta 80 vuoteen. Saattaa olla nuorempaakin – ja vanhempaa. Sanotaan sittenkin se nollasta sataan”, Huhtinen naurahtaa.

Suomessa on kourallinen yksityisiä kirjastoja. Osa toimii kaupunginkirjastojen jatkeina, osa koulujen yhteydessä. Vuonna 1997 perustettu Pispalan kirjasto erottuu Tampereen kaupunginkirjastosta tarjonnallaan. Talon kokoelmiin kuuluu erityisesti Pispala-aiheista ja Tampereen työväenkirjallisuutta sekä anarkistisen kirjallisuuden Tyrni-kokoelma, jota on koottu vuodesta 2006.

Yhdistyksen jäsenyys maksaa viisi euroa vuodessa. Lainaaja saa oman numeronsa, eikä varsinaisia kirjastokortteja koodeineen ole.

”Meillä luetaan kirjoja, ei koodeja”, kuten Huhtinen toteaa.

Uudelle teknologialle on kuitenkin tarvetta. Tällä hetkellä kirjastotalolla on kaksi tietokonetta, printteri, skanneri ja kopiokone. Kaikki ovat melkoisen vanhoja ja lahjoituksina saatuja.

Pispalan kirjastoyhdistys keräsi tammikuussa Mesenaatti-kampanjalla noin 2 400 euroa.

”Varainkeruuta varmasti jatketaan eri muodoissa, mutta on hyvä saada joku semmoinen potti, että voi edes vähän alkaa suunnittelemaan, mitkä hankinnat hyödyttäisivät mahdollisimman monia muitakin yhdistyksiä”, Viinikainen toteaa.

”Syksystä eteenpäin meidän talous on ollut kädestä suuhun -touhua: aina alkukuusta on mietitty, miten saadaan ensi kuun vuokra, puhelin- ja nettilaskut maksettua. Kaupungin avustus ei riitä kattamaan kaikkia käyttökuluja. Kaupunki onkin käyttöohjeissaan linjannut, että maksimissaan 80 prosenttia toiminnan tuloista voi tulla kaupungin avustuksesta”, Karhu kertoo.

Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta, Pispala 80 ja Pispalan kirjasto 20. Karhu toteaa lyhyesti, ettei valtion juhlakelkkaan ole haluttu lähteä mukaan. Lyhytsanainen toteamus ja anarkistinen kirjakokoelma siivittävät miettimään, onko kirjastolla ideologinen tausta.

”Ei ole. Meidän toimintasuunnitelmaan on kirjoitettu tälle vuodelle se, mitä uusi kirjastolakikin sanoo, että kirjaston tehtävänä on demokratian, sivistyksen ja kulttuurin vaaliminen ja ylläpitäminen. Sillä mennään. Muita meidän arvoja ovat avoimuus ja tasa-arvoisuus”, Karhu summaa.

Toistaiseksi arvot näyttävät toteutuneen. Kävijämäärätkin ovat syksystä kasvaneet.

”Ja toissapäivänä kun katsoin palautelaatikkoa, niin siellä oli paperilennokki”, Huhtinen sanoo.

”Ilmeisesti on tehty jotain oikein”, Karhu vastaa.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *