aishe2

Jotain tuttua, jotain uutta

Taiteilija Aishe Vejdanin uutta maalaussarjaa inspiroivat Kalevala, Shahnameh ja feminismi.

Teksti Tania Muhonen Kuvat Aishe Vejdani

”Halusin rakentaa kulttuurillisen sillan Suomen ja Iranin välille”, kertoo taiteilija Aishe Vejdani, 30.

”Tutustuin Kalevalaan Suomen kielen kurssilla ja keksin käyttää historial­lisia tarinoita maalausteni viite­kehyksinä. Yhdistämällä Kalevalan ja Iranin vastaavan kansalliseepoksen Shahnameh’in taidetta, onnistuin luomaan visuaalisen siteen maiden ja kulttuurien välille.”

Alun perin Iranista kotoisin oleva taiteilija viimeistelee maalauksia toiseen taidenäyttelyynsä Suomessa. Taiteilijan mukaan sarja on tallenne, joka käsittelee hänen elämäänsä vuoden Suomessa asumisen jälkeen.

”Olen liittänyt jokaiseen uuden sarjan tauluun Kalevalan ja Shahnameh’n taiteen lisäksi henkilökohtaisia valokuvia. Nämä kuvat ovat kiinnitetty maalauksiin erittäin pienikokoisina, jotta katsojat tulisivat konkreettisesti lähemmäksi teosta. Haluan kertoa tarinoita ja näyttää siirtolaisuuden prosessina. Haluan ihmisten näkevän minut samaistuttavana eikä eksoottisena muukalaisena.”

Vejdanin taulut ovat hyvin henkilökohtaisia: maalaussarjat projisoivat taiteilijan mietteitä sosiaalisista asetelmista ja dokumentoivat hänen elämänvaiheitaan. Jokaiseen uuden sarjan tauluun on kirjoitettu persiaksi ”tässä 30 vuotta”. Kansalliseepoksesta alun perin lainattu runovirke viittaa Shahnameh-kirjailijan, Ferdowsin, 30 vuoteen, jotka kirjailijalta kuluivat teoksen loppuunsaattamiseen. Vejdani kertoo sarjan myös olevan hänelle henkilökohtainen tallenne omasta elämästään tämänhetkisessä 30 vuoden iässä.

”30 vuoden aikana olen oppinut hyväksymään ja arvostamaan ihmisten pieniä virheitä. Halusin korostaa tätä asiaa jättämällä tauluihinkin ikään kuin keskeneräisiä kohtia. Epätäydellisyys on mielestäni täydellistä. Luulen, että jos taiteilijat pysyvät aitoina ja näyttävät elämänsä totuudenmukaisesti töissään, ihmiset pystyvät samaistumaan.”

Luova ala ei ollut Vejdanin suunnitelmissa. Hän ei edes usko, että kyse on valinnasta.

”Luova tekeminen on ainut asia, joka oikeasti tekee minut onnelliseksi.”

Hän kertoo ensimmäisen herätyksensä taiteisiin tapahtuneen noin 11-vuotiaana, kun hän lupautui auttamaan serkkuaan piirustustehtävässä. Vejdan huomasi osaavansa piirtää.

Ennen taideopintojaan Vejdan kuitenkin opiskeli englanninkielistä kirjallisuutta ja suoritti kandidaatin tutkinnon Esfahanin yliopistossa.

”Kirjallisuus oli hyvin kiinnostavaa, mutta huomasin, että minulla oli tarve toteuttaa ideoita käsilläni. Kirjallisuus ei enää riittänyt ilmaisukeinona. Taiteen maisteriopinnot olivat hyvin teoreettisia, joten minun piti itse oppia maalaamaan. Pidänkin itseäni pää­asiassa itseoppineena taiteilijana.”

Käytännön taideopetukseen Vejdan ei hakeutunut muutenkaan. Hän ei halunnut kenenkään vaikuttavan työnsä suuntaan liikaa. Vaikutteita tuli enemmän kirjallisuuden kuin opettajien kautta.

”Kirjallisuuden opintojen myötä löysin Freudin ja Lacanin, joiden myötä tutustuin Luce Irigarayn feministisiin kirjoituksiin.”

Irigarayn vaikutus näkyy Vejdanin mukaan hänen edellisessä sarjassaan, jossa hän käsitteli naisen asemaa.

”Irigaray sai minut miettimään, miten kirjallisuuden – jopa tieteen – maailmassa henkilöhahmoista puhutaan aina miehenä.”

Vejdani uskoo, että jo edellisen sarjan perusteella hänet mielletään feministiseksi taiteilijaksi.

”Nykyisessä sarjassani käsittelen edelleen naisten asemaa, mutta nyt naiset ovat historiallisessa perspektiivissä. Tämä sarja ei ole valmiiksi tulkittu, vaan haluan jättää tilaa ihmisten omille ajatuksille abstraktien elementtien kautta.”

Vejdani asuu nykyään Turussa suomalaisen aviomiehensä kanssa.

”Tapasimme Gonband-e-Kavoosissa, synnyinpaikkakunnallani. Melko erikoinen sattuma – tavata suomalainen mies pikkukaupungissa Pohjois-Iranissa!”

Maalausprosessi alkaa Vejdanin mukaan ajatustyöllä. Kun idea on muotoutunut, taiteilija pyytää aviomiestään ottamaan itsestään kuvia, joita hän sitten muokkaa kuvankäsittelyohjelmalla. Kanvaasipohjalle tehdään ensin hahmotelma, jonka jälkeen öljyvärejä levitetään siveltimellä ja lastalla kerros kerrokselta.

Taiteilija kertoo työstävänsä ­koko sarjan tauluja samaa aikaa. Yhden maalauksen loppuun saattamiseen menee yleensä noin kuukausi, ja koko seitsemän–kymmenen maalausta käsittävä sarja valmistuu noin puolessa vuodessa.

”Aluksi yritän olla miettimättä prosessia liikaa. Kun teen maalauskerroksia ja odotan toisten kuivumista, saatan saada uusia ideoita. Yleensä jätän jotain kohtia ikään kuin kesken. ­Haluan sekoittaa kuvaavaa taidetta ja abstraktia ilmaisua.”

Vejdani työskentelee kotoa käsin ­eikä laske työtunteja.

”En usko, että loppujen lopuksi on kyse siitä, miten hyvä tai lahjakas olet. Uskon, että kyse on periksiantamattomuudesta ja motivaatiosta tehdä asioita.”

Tulevaisuuden suunnitelmistaan taiteilija antaa parhaan mahdollisen vastauksen:

”Haluaisin käsitellä ihmisyyttä enemmän positiivisen kautta. ­Nykyään keskitytään aivan liikaa siihen, mikä meidät erottaa. Mielestäni voisimme keskittyä enemmän siihen, mikä meidät yhdistää.”

Aishe Vejdanin näyttely Lauttasaaren seurakunnan tiloissa (Myllykallionrinne 1) 22.6. asti

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: