mekong_vinh_long_kalanainen

Ilmastonmuutos uhkaa Vietnamin ruokaturvaa

Mekong-joen suisto on Vietnamin maatalouden keskus, joka on viime vuosina kärsinyt kuivuudesta, tulvista
ja peltojen korkeasta suolapitoisuudesta.

Teksti ja kuvat Kalle Erkkilä

Riisisäkeillä lastattu laiva lipuu Cần Thơn kaupungin läpi virtaavan joen kauppapaikalle, legendaariselle Cái Răngille. Se on Vietnamin suurin kelluva tori, jossa elintarvikkeita myydään veneistä.

Kello on viisi aamulla. Bambuhatun reunan alta kuikuileva riisikauppias löytää paikkansa Cái Răngin reunalta. Hänen laivansa keulassa törröttää lippu, jossa on riisisäkin kuva – näin asiak­kaat löytävät oikean myyjän luokse.

Cái Răng ruuhkautuu viimeistään auringon noustessa. Sukkulamaiset kauppalaivat pursuavat Vietnamin eteläosassa sijaitsevan Mekong-joen suiston herkkuja. Tarjolla on riisiä, kookospähkinöitä, banaaneita, kalaa ja ananaksia.

Riisikauppiaan laivan viereen valuu tyhjä paatti, jonka keulaan on maalattu hirviön kasvot. Sen tarkoituksena on karkottaa tiehensä krokotiilit, vaikka Mekong-joella niitä ei ole näkynyt enää vuosikausiin.

Mekongin suisto kattaa noin kymmenen prosenttia Vietnamin kokonaispinta-alasta, mutta siellä tuotetaan puolet Vietnamin riisistä ja kalasta sekä 70 prosenttia hedelmistä. Suisto on melkoinen maatalousihme ja elintärkeä yli 90 miljoonaan asukkaan Vietnamin ruoantuotannolle.

Viime vuosina sadot ovat kuitenkin olleet heikompia, ja etenkin riisinviljelijät ovat olleet ongelmissa.

 

Cà Maun maakunta levittäytyy aivan Vietnamin eteläkärkeen asti, Etelä-­Kiinan meren rannalle. Maanviljelijöiden asuttama maakunta sijaitsee 150 kilometrin päässä Cần Thơsta ja 300 kilo­metrin päässä jättikaupunki Hồ Chí Minhistä.

Cà Mau on yksi tärkeimpiä alueita Vietnamin maataloudessa, mutta viime vuosina sen pelloilla ja hedelmätarhoilla on koettu vastoinkäymisiä.

Vietnamin maatalousministeriön tilastojen mukaan vuosina 2015–2016 yli 100 000 hehtaaria riisiviljelmiä kärsi liian korkeasta suolapitoisuudesta ja kuivuudesta. Riisintuotanto laski peräti 800 000 tonnilla, mikä johti yli miljoonan ihmisen ruokaturvan vaarantumiseen.

Vietnamissa on yhteensä kolmetoista maakuntaa, joista kymmenen julisti viime vuonna hätätilan pääosin El Niño -sääilmiön aiheuttaman kuivuuden vuoksi.

 

Cà Mau kärsi kuivuuden lisäksi tulvista. Maakunnan pääkaupungin reuna-alueella asuva Trịnh Huỳnh Yến on nähnyt niiden vaikutukset läheltä.

”Tässä oli vielä viime vuonna paikallisen perheen talo, mutta se romahti tulvan jälkeen. Tulvat tuovat mukanaan myös suolavettä pelloille, mikä on hankaloittanut riisinviljelyä”, Yến sanoo Cà Maun kaupungin laitamilla sijaitsevan kanavan varrella.

Yếnin perhe on erikoistunut tofun valmistamiseen, mutta suurin osa hänen kotikylänsä asukkaista viljelee perinteisillä menetelmillä riisiä.

”Maanviljelijät kasvattavat sadekaudella riisiä. Kun sateet loppuvat, viljelijät päästävät suolaisen veden farmeilleen ja alkavat kasvattaa katkarapuja ja kaloja. Kun sateet taas alkavat, makea vesi sekoittuu suolaiseen veteen, jolloin riisinviljely on taas mahdollista”, Yến kertoo.

Riisin viljely on kuitenkin vaikeampaa, jos vesi on liian suolaista. Sama koskee hedelmien viljelyä.

”Olemme huolissamme tulevaisuudestamme, koska niin monen elämä on kiinni viljelystä. Viimeiset vuodet ovat olleet hankalia, ja tulviin ja kuivuuteen on vaikeaa varautua”, hän sanoo.

 

Suolaisia riisiviljelmiä, kuivuuden näännyttämiä peltoja ja tulvien hukuttamia rakennuksia. Mekongin suisto on vaikeuksissa, ja Vietnamissa tarvitaan ratkaisuja. Pian.

Vietnamin hallituksen ilmastonmuutosta käsittelevän komitean mukaan toistuvat sään ääri-ilmiöt ja vakavat luonnonkatastrofit ovat vaikuttaneet maahan odotuksia nopeammin ja vahvemmin.

Viranomaisten arvioiden mukaan sään ääri-ilmiöiden aiheuttamat tuhot ovat maksaneet Vietnamille kolmesta yhdeksään miljardia Yhdysvaltain dollaria vuosittain, mikä on 2–6 prosenttia maan bruttokansantuotteesta.

Vietnamin pääministeri Nguyễn Xuân Phúc sanoi toukokuussa komitean istunnossa, että ihmisten valistaminen ilmastonmuutoksesta ja siihen varautumisesta on olennaisinta, jotta torjuntaan käytettävät resurssit eivät mene hukkaan. Hallituksen mukaan Vietnam tarvitsee seuraavan viiden vuoden aikana 30 miljardia Yhdysvaltain dollaria toteuttaakseen ilmasto-ohjelmansa.

Infrastruktuurin ja patojen rakentaminen sekä puiden istuttaminen haukkaavat budjetista suurimman osan. Hallituksen tavoitteena on kehittää myös ilmastonmuutosta ja merenpinnan nousua mittaavia järjestelmiä, joilla voidaan tehdä mallinnuksia esimerkiksi tulvista ja luonnonkatastrofeista. Vietnam haluaa lisäksi modernisoida sääasemansa, jotta sään ääri-ilmiöihin osattaisiin varautua jo etukäteen.

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli ICPP on listannut Vietnamin yhdeksi kolmesta eniten haavoittuvasta alueesta, jos merenpinta nousee. Myös Maailmanpankin listauksessa Vietnam on yksi merenpinnan noususta eniten kärsivistä maista.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin kaivataan ratkaisuja etenkin lähellä merta olevissa maakunnissa, kuten Cà Maussa, jossa tulvien ja kuivuuden vaikutukset ovat olleet viime vuosina ­pahimmat.

Tulevaisuudessa ongelmat voivat näkyä kuitenkin koko suiston alueella.

Pitkällä aikavälillä merenpinnan nousu uhkaa hävittää suuren osan Mekongin suistosta: Vietnamin hallituksen arvion mukaan merenpinnan nousu metrillä upottaisi jopa 40 prosenttia suistosta, jonka alueella asuu noin 17 miljoonaa ihmistä.

Tämä tarkoittaisi  valtavaa inhimillistä katastrofia ja maailman viidenneksi suurimman riisintuottajavaltion ruokaturvan murenemista.

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: