Hyvinvoinvtivaltio_kuvitus_korjattu

Hyvinvointivaltio iskee takaisin

Teksti Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen Kuvat Annika Pitkänen

Näin teemme tulevaisuudesta jälleen valoisan.

Hyvinvointivaltion­ kehitys pysähtyi vuosikymmeniä sitten. Junnaaminen on johtanut siihen, että malli on saavutuksistaan huolimatta mustamaalattu vanhentuneeksi ja joutunut hyök­käyksen kohteeksi. Varallisuuserot ovat kasvaneet. Verotuksen painopistettä on siirretty rikkailta keskiluokalle ja pienituloisille. Julkisia palveluja on ulkoistettu, yhtiöitetty ja yksityistetty. Työttömiin ja vähävaraisiin kohdistettua kontrollia on lisätty.

Puolustuksekseen hyvinvointivaltio tarvitsee vision merkittävästi paremmasta tulevaisuudesta. Millä se iskee takaisin?

Työn tasapainottamisella ja täystyöllisyydellä

Parhaimmillaan työ ruokkii yksilön luovuutta ja kohottaa omanarvontuntoa. Monille se on kuitenkin yksitoikkoista puurtamista, joka voi ajaa masennuksen partaalle. Pahimmillaan työ murtaa ihmisyksilön pysyvästi. Työlainsäädännöllä sekä käytännön kokeiluilla yksityisellä ja julkisella sektorilla on pyrittävä saamaan työ tasapainoon. Kaikille on turvattava oikeus monipuoliseen ja käskytyksestä vapaaseen työhön.

Työn tasapainottaminen ei kuitenkaan lohduta niitä, jotka eivät saa töitä. Suurilukuinen työttömyys on hyväksytty luonnolliseksi osaksi taloutta. Tämä on virhe. Nykyisiä töitä jakamalla useampi pääsisi töihin ja harvemman tarvitsisi väsyä kohtuuttoman työtaakan alla. Tavoitteeksi on otettava työttömyyden poistaminen kokonaan ja tuottavuuden kasvun kanavoiminen lisääntyväksi vapaa-ajaksi – ei pelkäksi kulutukseksi.

Työn demokratialla

Valtaosa suomalaisista luovuttaa yksilönvapauksiaan työnantajalle, kun astuu työpaikan ovista sisään. Pomo päättää, mitä saa sanoa ja kenen kanssa työtä saa tehdä. Vapaassa yhteiskunnassa ihmisellä on sanan- ja järjestäytymisvapaus myös työtä tehdessään.

Suomi on otollista maaperää työpaikkademokratialle. Toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, yhteisen vaurauden rakentamisella on Suomessa pitkät perinteet. Osuustoiminnalla on pyritty tukemaan demokratiaa taloudessa: maassamme on asukaslukuun nähden eniten osuuskuntajäseniä maailmassa. Todellista taloudellista vapautta ei kuitenkaan saavuteta S-ryhmän kaltaisilla suurilla kuluttajaosuuskunnilla, jotka tarjoa­vat perinteisen liiketoiminnan oheen korttelitoiveita ja etukortteja. Tarvitaan kunnianhimoisempia ratkaisuja. On rakennettava demokraattisia työpaikkoja – tuottajaosuuskuntia – jotka ovat demokraattisen työelämän koelaboratorioita.

Demokraattisia yrityksiä on jo nyt olemassa, ja niitä perustetaan lisää. On oleellista myös kehittää tapoja siirtää olemassaolevia yrityksiä työntekijöiden ohjaukseen.

Yritysympäristöä on muokattava työn demokratialle suotuisammaksi. Talouden pelikenttä suosii monilla aloilla vanhanaikaisesti johdettuja yrityksiä. Yritysmuodot säädetään lailla, joten lainsäädännössä on helpotettava demokraattisten yritysten perustamista.

Myös demokraattisten yritysten alkurahoitusta on helpotettava. Kun­tien ja valtion hankinnat ovat merkittävä tulonlähde monille yrityksille. Julkisissa hankinnoissa tulisi jatkossa suosia demokraattista yritystoimintaa.

Julkisella sektorilla on nykyään suositukset vastuullisille hankinnoille, mutta asiakirjat ovat enemmän runoutta kuin sitovia sopimuksia. Tässä on paikallisen aktivismin paikka. Kuntalaiset voivat vaikuttaa kilpailutusehtoihin ja vaatia paikallisille demokraattisille yrityksille pääsyn kunnan hankintajärjestelmiin.

Osallistavalla demokratialla

Suomessa on aloitettava kuntatasoiset kokeilut osallistavasta lähidemokratiasta. Edustuksellinen ja suora demokratia voidaan yhdistää niin, että päätöksenteossa annetaan valta kansalaisille. Ne, joihin päätös vaikuttaa eniten, kantavat vastuun.

Eduskunta ei ole sataan vuoteen juurikaan kehittynyt – on aika lisätä demokratiaa paremmilla instituutioilla. Osallistavassa demokratiassa annetaan maakunnille, kunnille ja kaupunginosille mahdollisuus päättää omista budjeteistaan.

Kestävällä ja yhteisöllisellä kulutuksella

Kuluttamisen painopistettä on muutettava. Voimavaroja on koottava yhteen ja tehtävä kaukokatseisia hankintoja ja investointeja. Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää yhteiskunnan infrastruktuuriin mullistavia muutoksia. Yhteiset suurhankinnat, kuten kattavat pyörätieverkostot ja luotijunat, ovat ekologisesti kestäviä. Suomessa julkisia hankintoja tehdään kansainvälisessä vertailussa paljon – mutta ei riittävästi, jos ilmastonmuutosta aiotaan torjua tosissaan.

Nykyisissä julkisissa hankinnoissa on vakavia puutteita. Julkisia varoja kohdistetaan virkamiestyönä esimerkiksi historiallisen suuret ympäristöhaitat aiheuttaneeseen kaivosyhtiö Talvivaaraan. Paikallinen vaikuttaminen puuttuu yhtälöstä, eivätkä asukkaat pääse osallistumaan varojen käyttöön. Hankintoja tippuu yllättäen taivaalta virkamiesten armosta. Asukkaiden on päästävä kertomaan toiveistaan ja päättämään yhteisten varojen käytöstä. Pieniä kokeiluja on jo tehty positiivisin tuloksin.

Päästöjen vähentämisellä

Jos sotatilanteessa taloudet saadaan viritettyä äärimmilleen yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi, myös ilmastotuhoon on mahdollista vastata tehokkaasti. Päästöt ovat Suomessa alkaneet vähentyä, mutta kehitys on ­liian hidasta.

Tiedeyhteisö on jo pitkään liputtanut päästökaupan, päästöjen verottamisen ja vahvan vihreän teollisuuspolitiikan puolesta. Tavoitteena on oltava nollapäästöjärjestelmien läpimurto liikenteessä, kulutuksessa ja tuotannossa. Markkinoiden reunaehtojen asettaminen, korkeat verot ja tuloksekas valtion omistajaohjaus ovat hyvinvointivaltioiden vahvuuksia, joille on huutava maailmanlaajuinen tarve kamppailussa ilmastonmuutosta vastaan. Suomi voi esimerkillään näyttää, kuinka vihreä teollinen vallankumous toteutetaan.

Päämäärätietoisella aktivismilla

Suomessa on käytävä uudestaan kunnianhimoisen kansalaisaktiivisuuden peruskurssit. Sama määrätietoisuus, jolla kansanliikkeet toivat sotien jälkeen parannuksia yhteiskuntaan, on löydettävä uudelleen. Muutosta ei saavuteta haikailemalla parempia aikoja tai ostamalla luomua. Kehitystä saadaan aikaan kansanliikkeissä, jotka vaikuttavat pysyvästi yhteiskunnan suuntaan.

Historia tuntee useita esimerkkejä tästä, mutta aiempien liikkeiden tavat ja muoto eivät voi olla mallina sille, miten ilmastonmuutoksen ja eriarvoisuuden ongelmat tulevaisuudessa ratkaistaan. Yhteistä on vain se, että ihmiset ovat valmiita käyttämään aikaansa ja voimavarojaan yhteiseen asiaan ja tukemaan ja rohkaisemaan toisiaan kovaan työhön yhteiskunnan muuttamiseksi.

Suomessa ei ole varaa itsetyytyväisyyteen. Hyvinvointivaltio on vaarassa jäädä historialliseksi kuriositeetiksi. Jos hyvinvointivaltio ei uusiudu ajoissa, Suomen toista vuosisataa leimaavat taantumus ja menneen loiston kaipuu. On korkea aika viedä hyvinvointi­valtiot pidemmälle kuin koskaan aiemmin.

Antti Jauhiaisen ja Joona-Hermanni Mäkisen teos Hyvinvointivaltion vastaisku (Like, Rauhanpuolustajat) julkaistiin 31.10. Teoksessa haastatellaan Noam Chomskya, Robin Hahnelia, Juliet Schoria ja muita yhdysvaltalaisia talouden ja politiikan asiantuntijoita.

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: