jussi_valkotausta_FLAT_CMYK

Great Moderation sittenkin

Great Moderation on käsite, jolla on kuvattu kehittyneiden maiden taloudellista taivalta 1980-luvun puolivälistä eteenpäin. Leimallista tälle aikakaudelle on ollut suurten makrotaloudellisten heilahtelujen puuttuminen. Käsite liitetään usein Yhdysvaltojen keskuspankin edelliseen puheenjohtajaan Ben Bernankeen, joka vuonna 2004 pitämässään puheessa esitti oikeanlaisen raha­politiikan olleen keskeinen tekijä vakauden aikakauden taustalla.

Ajatus keskuspankkien kaikkivoipaisuudesta taloudellisten heilahtelujen hillitsijänä sai kovan kolauksen vuonna 2009, kun finanssikriisin aallot pyyhkivät yli globaalin talouden. Kävi ilmeiseksi, että tyynen pinnan alla oli kuplinut jo pitkään: rahoitusmarkkinoiden velka- ja varallisuusrakenteet olivat kehittyneet pisteeseen, josta ei ollut enää markkinaehtoista ulospääsyä.

Lopulta mikään ei voinut estää reaalitalouden sukellusta, joka johtui rahoituskanavien tukkeutumisesta, luottolamasta ja sitä seuranneesta investointilamasta. Keskuspankit eivät kuitenkaan jääneet kriisin edessä toimettomiksi, vaan ne alkoivat etsiä uudenlaisia keinoja rahoitusmarkkinoiden ja reaalitalouden vakautta­miseksi.

Kun vuoden 2009 jälkeen finanssipoliittiseen elvytykseen alettiin jälleen suhtautua epäluuloisesti, rahapolitiikalle syntyi uusi näytön paikka. Negatiiviset korot, valtavat arvopapereiden osto-ohjelmat ja keskuspankkiirien roh­keat lupaukset ”hoitaa homma” nousivat keskus­pankkien uusiksi aseiksi talouden vakauttamisessa ja kasvun maanittelussa.

Vaikka lähtötilanne oli erittäin haastava, keskuspankkien kamppailua voidaan nyt pitää tuloksekkaana. Kehittyneissä talouksissa on saavutettu tila, jossa talous kasvaa kituliaasti, työttömyys vähenee hitaasti ja jossa rahoitusmarkkinoiden kehitys näyttää vakaalta.

Käytännössä tilanne on saavutettu siten, että keskuspankit ovat pumpanneet markkinoille niin paljon likviditeettiä, että edes vakavat poliittiset kriisit eivät ole saaneet merkittäviä heilahteluja aikaan rahoitusmarkkinoilla. Kun elvyttävää finanssipolitiikkaa ei ole harjoitettu, reaalitaloudessa ei ole syntynyt ylikuumentumista.

Jos niin uhkaisi käydä, keskuspankit voisivat kiristää rahapolitiikkaansa ja lisätä sitä kautta rahoitusmarkkinoiden epävarmuutta, mikä puolestaan hillitsisi yksityisiä reaalitaloudellisia investointeja. Uudet kriisit taas ratkaistaisiin likviditeettiä lisäämällä.

Finanssikriisi on opettanut keskuspankeille uusia temppuja, joilla ne pystyvät nyt aidosti vakauttamaan talouden ja torjumaan rahoituskriisit. Keskuspankkien tuoma Great Moderation on sittenkin täällä.

Jussi Ahokas

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Mitä sä täällä teet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *