pieksamaki

Vastaanottokeskus tuli pikkukaupunkiin

Kohtaamiset turvapaikanhakijoiden kanssa ovat muuttaneet monen pieksämäkeläisen arkea.

Teksti Hanna Moilanen Kuvat Annika Pitkänen

Pieksämäkeläisen Keijo Leppäsen, 72, ensimmäiset ajatukset Suomeen saapuvista turvapaikanhakijoista olivat kielteisiä. Syli­lapsena Karjalasta evakko­matkalle lähtenyt mies ei voinut ymmärtää, miksi nuoret miehet pakenevat Eurooppaan naisten ja lapsien sijaan.

Silti Leppänen tarttui toimeen, kun Helena Oranen, SPR:n vapaaehtoinen ja Leppäselle liikuntaseuran kuvioista tuttu nainen, pyysi häntä talkoisiin vastaanottokeskukseen. Tilanne oli päällä. Siitä piti selvitä tavalla tai toisella.

”Ihmettelin, mikseivät pakolaiset voi itse koota omia kerrossänkyjään”, Leppänen muistelee.

Seuraavana päivänä hän saikin jo talkookaverikseen hätämajoitukseen hiljattain saapuneen turvapaikanhakijan. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta työpari peukutti toisilleen aina, kun yksi sänky saatiin valmiiksi.

Kohtaamisten kautta oma asenne muuttui. Nykyisin Leppänen katsoo uutisia pakolaisleireiltä uusin silmin.

Ensimmäinen bussilastillinen turvapaikanhakijoita saapui Pieksämäelle marraskuisena aamuyönä vuonna 2015. SPR:n Kaakkois-Suomen piiri oli perustanut hätämajoituksen tyhjilleen jääneen alakoulun luokkahuoneisiin.

Seuraavina päivinä autoliikenne koulun ympäristössä kasvoi merkittävästi. Moni paikallinen halusi tulla kurkistamaan omin silmin, mitä on meneillään.

Pieksämäelle tulijat olivat yksin matkaavia miehiä lähinnä Irakista ja Afganistanista. Kun varsinainen vastaanottokeskus avattiin kaksi viikkoa myöhemmin, myös perheitä alkoi saapua. Yhteensä turvapaikanhakijoita tuli noin 200.

Pieksämäki on vajaan 19 000 asukkaan kaupunki keskellä Savoa. Kaupunki kamppailee samojen ongel­mien kanssa kuin suuri osa maakuntien Suomea. Väestö painottuu vanhempiin ikäluokkiin ja väkiluku laskee ­tasaisesti.Pienillä paikkakunnilla maahanmuuton puolustajat maalailevat tulijoiden pysäyttävän väestön vähenemisen sekä tuovan mukanaan vireyttä ja ostovoimaa. Kriitikot muistuttavat, että suuri osa tulijoista muuttaa todennäköisesti myöhemmin muualle aivan kuten omatkin nuoret. Paradoksaalisesti kriitikon näkökulma on ihmistä vähemmän esineellistävä.

Kun turvapaikanhakijamäärät kasvoivat voimakkaasti syksyllä 2015, otsikoihin nousivat turvapaikanhakijoita vastaan kohdistetut mielenosoitukset, polttopulloiskut ja katupartiot.

Pieksämäellä keskustelu sosiaalisessa mediassa ja huoltoasemien kantapöydissä on käynyt kuumana. Isompia konflikteja ja yhteenottoja ei kuitenkaan ole ollut. Kun vastaanottokeskuksessa syttyi tulipalo, oli alusta asti selvää, ettei siihen liittynyt ketään ulko­puolisia.

Teatteriohjaaja, kulttuurivaikuttaja ja kaupunginvaltuutettu Saku Heinonen painottaa, että Pieksämäellä on aikojen saatossa totuttu erilaisuuteen paremmin kuin monessa muussa paikassa.

Junan tuomia on ollut aina. Vanhan risteysaseman kautta on kulkenut monenlaista väkeä. Kehitysvammahuollon keskuslaitos tuli Pieksämäelle sodan jälkeen, kun Suomen kirkon sisä­lähetysseura joutui etsimään uuden toimipaikan rajan taakse jääneen tilalle. Paikkakunnalla on myös avovankila ja kaksi erityisammattikoulutusta järjestävää oppilaitosta.

”Uusia ihmisiä katsotaan uteliaana, mutta siinä lähinnä mittaillaan, että kukahan tuokin on”, Heinonen havainnollistaa.

”Toki erilaisuus herättää vihaa ja rakkautta kaikkialla. En ole missään kuullut niin rasistista puhetta kuin Helsingissä asuessani Kallion urheilutalon saunassa. Somalit oltiin valmiita suunnilleen tappamaan.”

Toki omat hämmennyksensä on nähty myös Pieksämäellä. Kun turvapaikanhakijat alkoivat liikkua kaupungilla, useat ihmiset raportoivat pakolaisten törkeästä käytöksestä, varastelusta ja uhkailusta vastaanottokeskuksen lähellä olevissa kaupoissa.

Kun asiaa kysyttiin kauppojen työntekijöiltä, he kertoivat, ettei ongelmia ole ollut. Samankaltaisia tarinoita liikkui aiemmin läheisen palvelutalon kehitysvammaisista asukkaista. Myös silloin asiaa selvitettiin, ja myyjien palaute oli vain positiivista.

Vastaanottokeskusta johtavan Jukka-Pekka Itkosen puhelin soi alussa milloin mistäkin asiasta. Huolestunut kansalainen kertoi Pieksämäen poliisin tutkivan kuutta raiskaustapausta, joissa epäiltynä on turvapaikanhakija. Itkonen soitti saman tien poliisille. Yhtään tutkintaa, jossa osallisena olisi ollut turvapaikanhakija, ei ollut meneillään.

”Se oli raskasta aikaa. Osassa yhteyden­otoista oli toki aihettakin. Uima­hallin peseytymiskulttuuri ja liikennekäyttäytyminen ovat olleet tapetilla useampaan kertaan”, Itkonen pohtii.

Pieksämäen rauhallista ilmapiiriä selittää todennäköisesti moni tekijä. Kuntalaisille järjestettiin yleisötilaisuus jo ennen hätämajoituksen avaamista. Pienessä kaupungissa toimijat tuntevat toisensa ja asioita saadaan sovittua joustavasti.

”Kaupungin edustajien viesti on koko ajan ollut, miten he voivat omalta osaltaan tukea ja auttaa”, Itkonen kiittää.

SPR vuokrasi aiemmin vanhainkotina palvelleet tilat yksityiseltä toimijalta. Kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta sijaitseva rakennus oli toimiva ja viihtyisä lähes sellaisenaan.

Savon Pallo kutsui maahanmuuttajat yhteisille pelivuoroille pian heidän saapumisensa jälkeen. Vastaanottokeskuksen väki on jalkautunut mukaan paikallisiin tapahtumiin ja käynyt esittelemässä keskuksen toimintaa.

”Ihmiset ovat täällä ystävällisiä ja hymyilevät, jos heiltä kysyy jotain. Olen saanut ystäviä”, toisesta vastaanottokeskuksesta Pieksämäelle siirretty Bareq kertoo.

Irakista lähteneet Bareq ja Saad varovat sanomasta mitään, minkä voisi tulkita kritiikiksi nykyistä asuinkaupunkia tai Suomea kohtaan. Kiitollisuus toistuu puheessa useaan kertaan.

Kaikki eivät ole Pieksämäellä viihtyneet. Noin 20 turvapaikanhakijaa on palannut takaisin kotimaahansa.

Pieksämäen vastaanottokeskus on saanut eri yksikköjä kiertäviltä viranomaisilta hyvää palautetta ilmapiiristään. Se henkii asukkaista, henkilökunnasta ja vapaaehtoisista.

Vaikka moni palanen näyttää loksahtaneen kohdalleen, toisinkin olisi voinut käydä. Kun ruuti on levitetty, ei tarvita kuin pieni kipinä räjähdykseen. Yhden ihmisen valinta voi muuttaa asioita arvaamattoman paljon.

Aktiivinen nettikirjoittaja kertoo, miten useat ihmiset ottivat häneen yhteyttä ennen vastaanottokeskuksen perustamista. Miehen suorasukaiset vaatimukset rajojen sulkemisesta ja tiukemmasta turvapaikkapolitiikasta olivat herättäneet huomiota ja nostaneet hänet jonkinlaiseen mielipidejohtajan rooliin.

Yhteydenottajat pyysivät, että mies kutsuisi koolle mielenosoituksen. Uhoa ja halua tarttua toimeen oli, mutta toiminnalta puuttui johtaja. Pyyntö ei kuitenkaan herättänyt vastakaikua.

”Sanoin aina, että pidetään lakanat sängyssä ja kiväärit kaapissa. Kaaosta ei helpota, jos sitä lietsotaan lisää. Näitä asioita ei ratkaista paikallisesti”, nimettömänä pysyttelevä mies kertoo.

Yleinen kokemus Pieksämäellä tuntuu olevan, että turvapaikanhakijat on hyväksytty osaksi kaupunkia. Keskuksen perustaminen ja kohtaamiset saapuneiden kanssa ovat kuitenkin jättäneet jälkensä monen pieksämäkeläisen elämään.

Viime syksynä Pieksämäelle muuttaneelle Seija Boehmille, 75, vapaaehtoistyö vastaanottokeskuksessa on tuonut sisältöä päiviin ja myös uusia ystäviä. Nykyisin tutut turvapaikanhakijat huutavat tervehdyksensä jo kaukaa, kun he pyöräilevät vastaan kadulla.

”Aikani ei ole mennyt ikävöintiin”, Boehm tiivistää.

33-vuotias Milla Myyryläinen kertoo, että vastaanottokeskuksen tulo ravisteli hänen koko elämänkatsomustaan.

”Ajattelin aiemmin, että luonto ja eläimet ovat tärkeimpiä. Ihmisten koin tekevän lähinnä hallaa maailmalle. Nyt sydämeni laajeni myös ihmisten puoleen ja halusin auttaa heitä”, Myyryläinen kertoo.

Pieksämäen kaupungilla työtoiminnan ryhmää ohjaava Seppo Venäläinen vie 5–8 hengen porukan turvapaikanhakijoita kerrallaan puistotöihin, nurmikon leikkuuseen tai roskia keräämään.

”Luulin ennen, että he tulevat Suomeen hakemaan ilmaista rahaa. Sellaiset ajatukset ovat karisseet, kun olen kuullut, millaista heillä on kotipuolessa ollut”, Venäläinen pohtii.

Maailma, kaupunki ja ihminen muuttuvat – valinta ja kohtaaminen kerrallaan.

Kirjoittaja on Pieksämäellä asuva vapaa toimittaja, joka on SPR:n jäsen ja toiminut itsekin vastaanottokeskuksen vapaaehtoisena.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Louserit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *