kolo

Valtausliikkeen perilliset

Kengät vaihtuvat villasukkiin ja kiire hitaaseen kahviin Kallion Kolossa.

Teksti & kuva Suvi Auvinen

Kivijalkatilaerottuu hyvän matkan päähän Pengerkadulla. Rakkaudella maalattu sähkökaappi, ikkunoissa kiipeilevät köynnökset ja pehmeä valo pysäyttävät ohi kiirehtivät ihmiset. Ikkunan takana Kolossa yksi ihminen lukee nojatuoliin käpertyneenä kirjaa, toinen tuijottaa intensiivisesti mäkkinsä näyttöä, kolmannessa seurueessa vauva istuu lattialla syömässä leipää.

Osuuskuntaan kuuluva ja Kolossa alusta asti mukana ollut Vesa Kuosmanen keittää kahvia aeropressillä ja ottaa oven vieressä olevasta korista villasukat, jotka vetää jalkaansa. Jokainen asiakas saa teestä ja kahvista tietoa: tämän haudutusaika on neljä minuuttia, tämä kahvi tulee Keniasta.

Oven päälle on rakennettu tyynyillä täytetty pieni parvi. Kupit ovat eriparisia, kuin taideopiskelijan ensikämpässä. Huonekalut on muutamaa tuolia lukuunottamatta pelastettu ­alueen roskalavoilta, eikä kahvilassa ole ostopakkoa.

Kolon meno on niin sympaattista, että heikompaa hirvittää.

”Monilla tuntui olevan tarve tilalle, jonne voisi tulla vaan makoilemaan, viettämään aikaa ja olemaan yhdessä ilman, että tarvitsisi välttämättä ostaa mitään”, avaa Kuosmanen syitä siihen, miksi Kolo perustettiin.

”Moni freelancer tekee nykyään töitä yksin keittiön pöydän äärellä. Se on pidemmän päälle aika raskasta. Haluttiin luoda tila, jonne voi tulla tekemään myös töitä ilman, että menee sitä kymppiä kahviin päivässä. Olisi myös tosi tärkeää, että mainosten täyttämässä kaupunkitilassa on paikkoja, joissa ihmisen arvo ei määräydy sen mukaan miten käytät rahaa.”

Kolo sai alkunsa Made in Kallion tiloissa järjestetystä Ystävien tammikahvilasta. Sama kaveriporukka on monen muunkin takana. Kuosmasen puheessa vilahtavat pop-up-kahvilat, bileet, salakino, joukkorahoitus, nintendoklubi ja Vaasankatu. Kuulostaa epäilyttävästi kaupunkikulttuurilta?

”Sanotaanko näin, että me ollaan kivuusaktiiveja”, Kuosmanen nauraa. ”Meistä on kiva tehdä asioita, jotka on kivoja. Kaupunkikulttuuriasiat ovat kyllä tosi kivoja, mutta usein ne ovat myös eksklusiivisia. Kolossa ei tarvitse olla nuori cool kaupunkilainen osallistuakseen, mikä ehkä hieman leimaa kaupunkikulttuuria terminä.”

Työtilan ja kahvilan lisäksi Kolossa järjestetään paljon erilaisia tapahtumia. Kolon ohjelmassa on nähty tai odotettavissa ainakin keikkoja, kirjanjulkkareita, päiväkirjakerho, valokuvanäyttely, vegaaninen brunssi, piirustusiltoja, leffoja, runonlausuntaa, zinetyöpaja ja filosofinen kissa­videoilta. Tavoitteena on ollut luoda tila, jossa kuka tahansa voisi järjestää tapahtumia.

Erotuksena Kallion yleiseen tarjontaan Kolo on päihteetön tila.

”Kalliossa on jo paljon mestoja, joista saa bisseä”, Kuosmanen sanoo. ”Osa ihmisistä koki, että päihteettömyys olisi viihtyvyyden kannalta hyvä suunta. Meistä oli arvokasta tarjota tila, jossa myös nämä ihmiset kokevat olonsa mukavaksi.”

Trendikkyyden kannalta optimaaliseen aikaan avattu Kolo on tarjonnaltaan vegaaninen. Kyse on Kuosmasen mukaan arvovalinnasta eikä markkinointikikasta.

”Itse ajattelen, että veganismi on tämän maailman puolesta suurin yksittäinen valinta, jonka yksilö voi tehdä. Haluamme tukea veganismia ja tehdä sen helpoksi. Kolo ei mitenkään erityisesti mainosta olevansa vegaaninen. Joku voi tulla tänne, syödä kakkua ja pitää siitä ilman, että edes tietää syöneensä vahingossa jotain vegaanista. Sitten kun sen tajuaa, niin se voi ehkä laittaa ajatusprosessin liikkeelle – ei se veganismi olekaan niin vaikeaa!”

Muitakin arvoja Kolon taustalta löytyy.

”Haluamme sanoutua irti syrjinnästä ja vihapuheesta, ja meistä on tär­keää sanoa se ääneen. Kuka tahansa on tänne terve­tullut, paitsi jos kantaa jotain uusnatsijärjestön tunnuksia. Siinä vaiheessa vedettäisiin peli poikki.”

Vegaanisuus, turvalliset tilat, epäkaupallisuus, inklusiivisuus, avoimuus. Kolo kuulostaa pitkälti siltä, mitä 2000-luvun alkupuolen autonomisten tilojen talonvaltausliike Suomessa tavoitteli. Onko Kolo astunut talonvaltausliikkeen saappaisiin?

”Kolo pantiin pystyyn aikalailla ilman mitään lupia”, Kuosmanen sanoo. ”Helsingin kaupungille kiitos siitä, että täällä pystyy niin helposti aloittamaan juttuja. Tuntuu, että täällä saa helpommin anteeksi kuin luvan, kun aloittaa jotain uutta.”

”Autonomisten tilojen liike on avannut paljon mahdollisuuksia tehdä juttuja kaupunkitilassa. Sille epäoikeudenmukaisuudelle on avattu silmät, miten hankala tiloja on ollut saada käyttöön. Siitä kiitos kuuluu aktivisteille, jotka on jaksaneet tehdä juttuja. Kymmenen vuotta sitten elettiin ihan erilaisessa kaupungissa, jossa oli paljon vaikeampi tehdä omannäköistä kaupunkia.”

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Mitä sä täällä teet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *