sannaklemetti

Tiedonjanoa sammuttamassa

Sanna Klemetti on musiikkiteteen tutkija. Litku Klemetti on rockhenkilö.

Mulla ei ole mitään hienoa tarinaa siitä”, Sanna Klemetti pahoittelee, kun häneltä kysyy musiikki-innostuksen alkamisesta. Kuhmossa kasvaneelle artistille musiikki on aina ollut itsestään selvä kiinnostuksen kohde.

”Sain pienenä jonkun syntikan joulu­lahjaksi, se oli ehkä ekalla luokalla. Ja olen ollut kaikilla musaluokilla. On vaan ollut tosi musikaalinen meininki.”

Esiintyminenkin on ollut luontevaa Klemetille, joka sanoo olleensa ”linssilude pienestä asti”. Viimeaikaiset suosion merkit ovat kuitenkin vähän järkyttäneet. Suosio ei varsinaisesti kuulunut musiikilliseen suunnitelmaan.

”Välillä olen myös kriiseillyt siitä, että pitäisikö nyt lopettaa koko juttu.”

Litku Klemetti – eli Sanna Klemetti – ja bändi Tuntematon Numero julkaisivat keväällä ensilevynsä Horror ’15, jossa Klemetti laulaa ja soittaa bala­laikkaa. Iskelmää, suomirockia ja räime­poppia yhdistävissä kappaleissa on ajatonta imua, muistoja kuhmolaisista kylähulluista ja progediggailusta.

Juuri Litku Klemetti & Tuntemattoman Numeron saama huomio on saanut nokkanaisen välillä hämmentymään. Yhtäkkiä kokoonpano on noteerattu eri lehtien palstoilla. Voimassakin levy sai toukokuisessa arviossa 4/5 tähteä.

Klemetti on aiemmin soittanut ja laulanut progea Jesufåglarissa ja Sateenkaarinassa. Hän laulaa myös rokki­bändissä Mäsä ja englanninkielisessä psykedeliarokkipoppoossa Zorse. Kaikki mainitut kokoonpanot kuuluvat Luova Recordsin repertuaariin. Klemetti on yksi levy-yhtiön perustajia.

Monenlaisen tekemisen kautta Klemetti on alkanut luopua kontrollintarpeestaan.

”Ennen olen ollut erittäin hirveä kauhea natsi. Varsinkin aikoinaan siinä progebändissä [Jesufåglar] kaikki oli täysin mun hyppysissä. Sateenkaarina-bändissäkin tein biisit ja olin kaikesta aika tarkka. Pikkuhiljaa homma on kuitenkin mennyt siihen, että kun on bändi, niin jokaisen pitää saada toteuttaa itseään.”

Ensimmäinen soololevy, ennen joulua ilmestyvä Juna Kainuuseen, muuttaa asetelmia kuitenkin hiukan takaisinpäin.

”Siinä haluan asioiden menevän tietyllä tavalla. Haluan saada levylle omat esteettiset juttuni.”

Sanna Klemetti viettää päivät tutkijankammiossa ja illat Litkuna rokkilavoilla. Klemetti on opiskellut Jyväskylässä laulua ja sittemmin musiikkitiedettä, josta tekeillä on väitöskirja.

”Se käsittelee semmoista kuvan ja musiikin ideologista yhteyttä, eli sitä kun katsotaan vaikka levynkansia ja kuunnellaan musiikkia samanaikaisesti, mitä siinä tapahtuu ja mihin kaikkeen se liittyykään”, Klemetti kertoo.

Musiikin kaksi erilaista ilmentymää – akateeminen ja artistinen – ovat Klemetin elämässä erillisiä.

”Kun teen musahommia, pyrin täydelliseen spontaanisuuteen, alitajunnan käyttöön ja intuitioon. Tutkimusta taas teen, koska haluan ymmärtää asioita, mulla on suuri tiedonjano.”

Akateemisessa tutkimuksessa on omat sääntönsä. Musiikin tekeminen taas edustaa Klemetille temmellyskenttää, jossa ”kaikki soinnut ja tahtilajit on vapaata riistaa”. Uteliaisuus ajaa kuitenkin tekemään molempia.

”Olen ehkä semmoinen hurahtaja. Sitä tärähtää johonkin täysillä, ja sitten haluaa selvittää, mitä se tarkoittaa. Silloinen poikakaveri haastoi, että ’sä et oikeasti tiedä mitään rokista’. Jotenkin suutuin siitä ja aloin hirveästi tutkia asiaa, kuunnella sitä musiikkia.”

Soololevy ja Zorsenkin levy ovat lähes valmiit. Suunnitelmissa on myös yhteisprojekti Se-yhtyeen Yarin kanssa. Litku Klemetin & Tuntemattoman Numeron musiikista innostuneen muusikon kanssa tehdään yhteinen ep-levy.

”Se on hassu juttu. Me tehdään molemmat levylle kolme biisiä, joilla on sama nimi tai suunnilleen sama teema. Sen lisäksi on vielä soitetaan Se-yhtyeen musiikkia Yarin kanssa. Näitä keikkoja on tulossa ensi keväänä.”

Suurta suunnitelmaa maailmanvalloitukseen ei ole. Musiikillisen tulevaisuutensa varalle Klemetillä ei itse asias­sa ole muita haaveita kuin että saisi tehdä sitä, mikä kulloinkin huvittaa.

”Kai mä olen aina halunnut olla taiteilija, vaikka se ilmeisesti vähän kirosana onkin.”

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: