DSC_0429

Sadan miljardin bluffi

Britannian hallitus säästää koulutuksesta ja terveydenhuollosta, mutta aikoo uusia ydinaseohjelman, joka saattaa olla käyttökelvoton jo ennen valmistumistaan.

Teksti & kuva Fanny Malinen

Olen sitä nykyisten kolmekymppisten sukupolvea, jolle ydinaseet eivät ole koskaan olleet politiikan polttavin kysymys. Emme muista ydin­sodan uhkaa. Meitä huolettaa maapallon tulevaisuus, vaikkei kukaan painaisikaan punaista nappia.

Myös Britanniassa ydinaseriisuntaa ajava liike on elänyt hiljaiseloa. Kylmän sodan jälkeen ydinkärkien määrää vähennettiin, ja 2000-luvun rauhan­liike on keskittynyt vastustamaan sotia Lähi-idässä.

Helmikuun viimeisenä lauantaina olin kuitenkin yksi kymmenistä tuhansista, jotka marssivat Lontoossa Britannian ydinaseita vastaan. Trident-­ydinaseohjelma on taas tapetilla, koska parlamentti äänestää sen jatkamisesta tämän vuoden syksyllä

”Monet ottavat kantaa Tridentiin sen valtavan hinnan takia. Ihmiset kysyvät, miten ihmeessä meillä on 183 miljardia (236 mrd. euroa) joukko­tuhoaseisiin, muttei kouluihin, sairaaloihin ja sosiaaliturvaan”, selittää Ian Chamber­lain, Campaign for Nuclear Dis­armament (CND) -järjestön tiedottaja.

Ydinaseohjelman uusiminen tarkoittaisi sekä Trident-ydinohjusten päivittämistä Trident D5 -ohjuksiin että niitä kantavien sukellusveneiden uusimista. Jättiprojektin hinnasta on vain arvioita, jotka vaihtelevat sadasta miljardista punnasta CND:n esittämään 183 miljardiin. Vielä käytöstä poistuttuaankin sukellusveneet ovat kalliita varastoitavia: ne toimivat ydinvoimalla, joten niiden romuttaminen turvallisesti ei ole mahdollista.

Britannian ydinaseet on vuodesta 1969 sijoitettu sukellusveneisiin. Neljästä aluksesta on aina vesillä yksi. Sen sijainti on tietenkin salaisuus ja arsenaali tuhovoimaltaan 266-kertainen verrattuna Hiroshiman pommiin.

Veneen kassakaapissa on sinetöity kirje. Skenaario menee näin: Jos ydinasehyöykäyksen kohteeksi joutunut Britannia olisi edelleen toimiva valtio, päättäisi pääministeri napin painamisesta. Jos näin ei olisi – eli BBC:n radio ei enää kuuluisi – avaisi vartiovuorossa olevan sukellusveneen kapteeni pääministerin ohjeet.

Maailmanloppufantasian järjettömyys on noussut esiin myös puolue­poliittisista syistä. Viime vuonna valittu Jeremy Corbyn on työvänpuolue Labourin ensimmäinen sosialistijohtaja vuosikymmeniin. Hän on myös vannoutunut ydinaseriisunnan puolestapuhuja ja CND:n pitkäaikainen jäsen.

”Meillä on oppositiojohtaja, joka valittiin valtavalla äänivyöryllä vastustamaan Tridentia. Skotlannissa [kansanpuolue] SNP:n kannatus on noussut jyrkästi. Poliittinen konsensus ohjelman jatkamisesta on siis murtunut”, sanoo Chamberlain.

Corbyn ei ole kuitenkaan vielä onnistunut vakuuttamaan puoluettaan siitä, että ydinaseriisunnan tulisi olla sen virallinen kanta. CND:n Chamberlain näkeekin Labourin syyskuisen puoluekokouksen yhtenä askeleena kohti Tridentin hylkäämistä.

”Labourin kannan muutos on tärkeä, sillä vaikka parlamentti päättäisikin uusia Tridentin, voisi seuraava hallitus perua päätöksen.”

Seuraavat vaalit ovat vuonna 2020.

Sodankäynti ja uhat ovat muuttuneet sitten 70-luvun. Terrori-iskujen maailmassa ydinaseet tuovat enemmän turvattomuutta kuin turvaa.

Viime kesänä William ­McNeilly vuoti raportin, jonka oli koonnut työskennellessään Faslanen ydinsukellus­venetukikohdassa Skotlannissa. ”Vartija tuskin katsoi passiani, joka oli paperinen tarravalokuva liimattuna pahvinpalalle”, hän kirjoittaa ­WikiLeaks-sivustolla. ”[Kukaan ei] ollut kiinnostunut katsomaan, vastasivatko kasvomme valokuvia. On vaikeam­paa päästä sisään monelle klubille kuin [sukellusveneisiin].”

Ydinaseeton Skotlanti onkin noussut Skotlannin kansanpuolueen tärkeimmäksi vaatimukseksi heti itsenäisyyden jälkeen. Vuoden 2014 itsenäisyysäänestys oli tiukka, ja itsenäisyyspuolueiden kannatus on sittemmin vain kasvanut. Uuden kansanäänestyksen puolesta kampanjoidaan jo. Jos maa itsenäistyisi, se tuskin suostuisi isännöimään Britannian ydinaseita vajaan viidenkymmenen kilometrin päässä suurimmasta kaupungistaan.

On siis mahdollista, että jos Trident-ohjelma päätetään tänä vuonna uusia, ei uusille sukellusveneille ole tukikohtaa, kun ne valmistuvat.

Puolustusministeri kieltää, että sillä olisi varasuunnitelmaa Skotlannin itsenäistymisen varalle. Sen myöntäminen, että Yhdistynyt kuningaskunta voisi hajota, olisi vastakohta kaikelle sille, mitä ydinaseilla tahdotaan viestittää: vaikka imperiumi on kauan sitten hajonnut, on Britannia edelleen suurvalta.

Todellisuudessa kuitenkin ydinteknologia, esimerkiksi uudet Trident D5 -ohjukset, on suurelta osin yhdysvaltalaista. On jopa kyseenalaista, voisiko Britannia laukaista ydinohjusta ilman suuremman maan apua.

”Trident ei ole itsenäinen. Se sitoo Britannian ulkopolitiikan Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan. Ydinaseista luopuminen tarkoittaisi, että ulkopolitiikkamme voisi ensimmäistä kertaa olla humaania”, sanoo Ian Chamberlain.

On myös mahdollista, että Britannia irtaantuu EU:sta kesän kansan­äänestyksessä. Se luultavasti ajaisi maata vain syvemmälle Yhdysvaltojen syliin, tarrautumaan fiktioon omasta merkityksellisyydestään.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Häiriköt

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *