kansalaisosinko

Rahaa käteen

Kansalaisosinko olisi vaihtoehto Euroopan keskuspankin
tehottomille elvytystoimenpiteille.

Kuva Lissu Lehtimaja

Euroalue on jämähtänyt taloudellisen pysähtyneisyyden tilaan. Tammikuussa Euroopan unionin tilastokeskus Eurostat arvioi inflaatioksi 0,2 prosenttia, joka on kaukana kahden prosentin inflaatiotavoitteesta.

Vastaus talouden vauhdittamiseen voisi löytyä kansalaisosingosta, jossa on kyse Euroopan keskuspankin eli EKP:n määrällisen elvyttämisen suuntaamisesta suoraan kansalaisille. Terminä kansalaisosinko on uusi. Sen on lanseerannut Suomen Talousdemokratia ry, joka on mukana kansainvälisen yhteistyöjärjestönsä International Movement for Monetary Reform QE4people-kampanjassa.

Kansalaisosinko kuulostaa suorastaan vallankumoukselliselta. Väitöskirjatutkija Patrizio Lainà luonnehtii sitä kuitenkin ”konservatiiviseksi reformiksi”, joka noudattelee monetaristisen taloustieteen oppeja. Itse asiassa ajatus on käytännön toteutus Milton Friedmanin ”helikopterirahasta”, jota keskuspankki luo ja jakaa suoraan kansalaisille nostamaan niin kulutuskysyntää kuin inflaatiotakin.

”Valtio jätettäisiin kokonaan ulkopuolelle ja raha annettaisiin suoraan ihmisille. Kansalaisosinko eroaa perustulosta. Sitä jaettaisiin, kun olisi varaa, ja juuri nyt olisi.”

Määrällinen elvyttäminen on EKP:n väline inflaatiotavoitteen saavuttamiseksi. Tällä hetkellä keskuspankki ostaa 60 miljardilla eurolla valtioiden ja yksityisen sektorin velkapapereita rahoitusmarkkinoilta. Määrällistä elvytystä EKP on tehnyt syksystä 2014, ja osto-ohjelmaa laajennettiin maaliskuussa 2015.

”Keskuspankin määrällinen elvytys on ollut epäonnistunutta. Se on elvyttänyt tähän mennessä yli 1 400 miljardilla eurolla. Raha on pumpattu yksityiselle sektorille ja osakekurssit on saatu taivaisiin. Silti kahden prosentin inflaatiotavoitetta ei ole saavutettu.”

Jos tuo 1 400 miljardia olisi jaettu euroalueen asukkaille kansalaisosinkona, jokainen lapsi, aikuinen ja eläkeläinen olisi saanut 4 300 euroa. Puhutaan siis huikeasta summasta.

”Kovin suurta summaa ei kannattaisi antaa, sillä se voisi kiihdyttää inflaatiota liikaa. Jos kaikille ihmisille antaisi vaikkapa satasen, voisi seurata, miten se vaikuttaisi talouteen ja inflaatioon.”

Laskelmia kansalaisosingosta on jo tehty. Oxfordin yliopiston taloustieteen professori John Muellbauer on arvioinut, että 500 euron kansalaisosinko riittäisi piristämään taloutta ja taistelemaan deflaatiota vastaan. Muell­bauerin mallissa raha jaettaisiin kaikille täysi-ikäisille euroalueen kansalaisille ja ohi valtioiden.

Lainà arvioi, että kansalaisosinko olisi mahdollista saada läpi poliittisesti.

”Asiasta on kysytty EKP:n pääjohtajalta Mario Draghilta. Hän on sanonut, ettei tyrmää ajatusta.”

Ketkä asiasta pitäisi saada vakuuttuneiksi?

”Poliitikot. Keskuspankkikaan ei olisi ongelma, vaan näyttäisi vihreää valoa, jos poliitikot pitäisivät kansalaisosinkoa hyvänä juttuna.”

Käytännössä kansalaisosingosta pitäisi tehdä päätös Euroopan valuuttaunionissa.

Kansalaisosinko tähtää kulutuskysynnän lisäämiseen ja sitä kautta inflaation kasvuun. Esimerkiksi Suomessa inflaatio on olematon, ja tammikuussa se pysyi Tilastokeskuksen mukaan nollassa. Joulukuussa oltiin deflaation puolella, sillä inflaatio oli negatiivinen, -0,2 prosenttia.

”Tietenkin voi miettiä, onko kulutuskysynnän lisääminen hyvä ympäristön kannalta. Reformissa mentäisiin inflaatiotavoitteella ja nykyisen paradigman mukaisesti eikä ajateltaisi lainkaan ympäristöä vaan inflaatiotavoitetta. Sen takia melko suurenkin joukon ihmisiä olisi melko helppo hyväksyä se”, Lainà arvelee.

Käytännössä kaikki talousteoriat pitävät inflaatiota deflaatiota parempana talouden kannalta. Inflaatiossa kulutushinnat nousevat ja rahan arvo laskee, deflaatiossa kulutushinnat laskevat ja rahan arvo nousee.

Inflaatio myös syö kotitalouksien ja yritysten velkojen reaaliarvoa.

”Tilanne on kaksijakoinen. Keskuspankki yrittää päästä inflaatiotavoitteeseen, joka on kaksi prosenttia. Toisaalta finanssipoliittiset sopimukset vaikeuttavat kansallista elvyttämistä: valtio ei saa velkaantua liikaa, eikä alijäämiä saa kasvattaa.”

Euroopan keskuspankin määrällistä elvyttämistä sopimukset eivät estä. Kansalaisosinko toisi uuden välineen työkalupakkiin, ja elvyttäminen onnistuisi sen avulla.

Suomi ei voi elvyttää velkarahalla, jos se ei tietoisesti riko finanssipoliittista sopimusta.

”Valtioiden velkakirjojen korot ovat historiallisen alhaalla. Suomelle jopa maksetaan siitä, että se ottaa lainaa. Siitä huolimatta, että rahoitusasema olisi turvattu, valtio ei saa lainata rahaa, koska finanssipoliittinen sopimus kieltää sen. Ideologinen puoli korostuu: valtio ei saa puuttua mihinkään.”

Kansalaisosingolla voisi myös tasata tuloeroja.

”Jos se on veronalaista tuloa, kuten muukin tulo, progressiivisen verotuksen kautta voitaisiin tasata tuloeroja. Joilla isot tulot, saisivat vähemmän rahaa käteen, ja joilla pienet, saisivat enemmän.”

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Mitä sä täällä teet

3 vastausta artikkeliin ”Rahaa käteen”

  1. Kuten artikkelissakin todetaan kulutuksen lisääminen ei olisi ympäristön kannalta hyvä asia, mutta on kuitenkin selvää että kulutuksen aiheuttamien ympäristövaikutusten minimoimiseksi on tarpeellista kuluttaa lisää, tämä tarkoittaa esimerkiksi energiantuotannon muuttamista, tarvitaan lisää investointeja erilaisiin jo olemassa olevien lämmöntalteenotto menetelmien käyttöönottoon ja erityisesti uusiutuvien energianlähteiden käyttöönottoon, esimerkkeinä näistä voidaan mainita rakennusten poistoilman lämmöntalteenotto ja biokaasun tuotannon lisääminen, rahallisesti erittäin mittavia investointeja jotka myös lisäävät työllisyyttä ja valitettavasti lyhyellä tähtäimellä luonnonresurssien käyttöä.

    Tätä voitaisiin rahoittaa artikkelissa esitetyllä ”helikopterirahalla”. Aiheuttaisiko se sitten inflaatiota, se käsittääkseni riippuu siitä miten hyvin sillä saataisiin hyödynnettyä nyt käyttämättämättömänä olevaa tuotantokykyä.

    Jos oikeasti toteutuisi se että EKP alkaisi suoraan rahoittamaan ihmisten kulutusta, mitä se tekisi koko järjestelmän uskottavuuden kannalta, tätä olen itse miettinyt, yleisesti ainakin oletetaan että ihmiset eivät ole järin tietoisia siitä mitä raha oikeastaan on ja edellämainitun kaltaisen operaation jälkeen olettaisin että melko moni alkaisi miettimään asiaa, mikä olisi hyvä asia mutta mitä siitä seuraisi lienee täysi arvoitus.

    Molly Scott Cato kysyi Mariolta mahdollisuutta jossa EKP:n nykyisen QE ohjelman puitteissa ostettaisiin jotain mitä hän kutsui nimellä green bond ja vastaus oli että jos ne täyttää vaatimukset niin EKP voi niitä hyvin ostaa. Itselle jäi epäselväksi mitä tämä käytännössä tarkoittaa mutta mitä luultavimmin EKP:n rahoitusta ilmastonmuutoksen torjuntaan.

  2. Ongelma on siinä, että trickle-down economy, eli murusien varisemien rikkailta köyhille on todellakin vain murusia, tieteen jo monesti vääräksi todistamaa tollo-tiedettä. Todellisuus toimii niin, että ihmiset tekee työtä ja vaihtaa työnsä tuloksia ja raha on enimmäkseen vain katalyytti, joka helpottaa tätä toimintaa.
    Kun tyhjästä luotu raha syötetään ekosysteemin pohjalle, raha hyödyttää ensimmäiseksi reaalitaloutta. Reaalitalous joutuu kilpailemaan saadakseen rahat haltuunsa…. siitä se lähtee…

    1. Ei suoran rahan jakaminen ihmisille kulutukseen ole trickle-down taloutta.

      Jos halutaan ratkaista ylikulutuksen aiheuttamat ympäristöongelmat niin ns. kulutushysteria pitää ajaa alas. Ja koska nykyinen järjestelmä, missä velkana luoto raha koko ajan pakottaa ”talouskasvuun”, niin ratkaisu olisi jollain tapaa valtiollistaa, ja samalla demokratisoida, rahanluonti. Politiikot ovat joka tapauksessa pätevämpiä kuin pankkiirit päättämään siitä, millaiseen sosiaaliseen kehitykseen kannattaa allokoida rahaa. Pankit tienaavat nyk. järjestelmällä..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *