tommy_l

Melankolista jumitusta

Kuolemanpelko törmää grooveen Tommy Lindgren Metropoliksen levyllä.

Lokit kirkuvat Kallion kattojen yllä ja aurinko polttaa käsivarsia. Suomen kesä on kauneimmillaan, mutta Tommy Lindgren sukeltaa synkkiin vesiin.

”Suhteeni kuolemaan on suorastaan hysteerinen”, hän tunnustaa.

Miten päädyttiin näin syvien kysymysten äärelle? Sitä ymmärtääkseen on katsottava kaksi ja puoli vuotta taaksepäin. Silloin Lindgrenistä alkoi tuntua siltä, että jos hän haluaa tehdä oman pääavauksensa artistina suomenkielellä, se pitää tehdä nyt.

Bändin keulahahmo ei ollut varsinaisesti väsynyt Don Johnson Big Band -hommiin, mutta hän kaipasi vaihtelua.

”Ajatus suomenkielisestä levystä syntyi pitkälti, kun tehtiin Ricky-Tick Big Band & Julkisen Sanan levyä ­Burnaa. Sen kautta tajusin, että pystyisin ehkä tekemään omankin suomenkielisen levyn.”

Ricky-Tickin keikoilla Lindgren huomasi myös sen, että yleisö reagoi suomenkielisiin biiseihin vähän eri lailla kuin englanninkieliseen matskuun.

”Omassa ilmaisussanikin huomasin sen, että on helpompi seistä oman äidinkielen takana ja löytää nyansseja. Sain myös kommentteja, että jengi tuntui diggaavan siitä vähän enemmän.”

Kun keikkojen täyttämä kesä kääntyi syksyksi, Lindgren otti yhteyttä perkussionistina ja rumpalina tunnettuun Abdissa ”Mamba” Assefaan, rumpali Teppo Mäkyseen ja kitaristi Jarmo Saareen ja pyysi heitä uuteen bändiinsä.

”Marraskuussa 2013 kokoonnuttiin Tepon luona, ja ilmaisin selkeästi, että ei ole tarkoitus vaihtaa kieltä takaisin englantiin ja tehdä samanlaista matskua kuin DJBB:n kanssa on tehty jo 15 vuotta.”

Vuosi palloteltiin demoja, ja syksyllä 2014 muusikot menivät yhdessä Kaapelitehtaan treenikselle. Saari soitti kitaraa, Mäkynen rumpuja ja ­yllättäen Mamba nappasi basson käteen.

”Kun soittajat rupesivat soittamaan, kaikki vain napsahti kohdilleen.”

Kaikesta tästä syntyi Tommy Lindgren Metropolis ja toukokuussa ilmestynyt levy Sininen kaupunki.

”Kaikkien soittajien mukaan saaminen oli se juttu. Halusin selkeän levyn, jossa taitava yhdessä soittamisen meininki kuuluisi vahvasti läpi”, Lindgren kertoo.

Levynjulkistamiskeikka oli Helsingissä Aleksanterin teatterissa, ja seuraava mahdollisuus kuulla Metro­polista livenä pääkaupunkiseudulla on vasta syksyllä.

tommy_l_2
”Omassa ilmaisussanikin huomasin sen, että on helpompi seistä oman äidinkielen takana ja löytää nyansseja.” Kuva: Veera Järvenpää

Sininen kaupunki groovaa, mutta jumittaen ja hitaasti. Siinä on häivähdyksiä 90-luvun triphopista ja myös jazzvaikutteita. Aivan tällaista Lindgrenin muilta kokoonpanoilta ei ole kuultu aiemmin.

”Halusin hidastaa tempoa ja tehdä melodisempaa musiikkia sekä laajentaa omaa ilmaisua ja löytää jotain välimalleja laulamisen, räppäämisen ja runonlausumisen väliltä. Tehdä melankolista musiikkia, jossa on kauneutta ja toivonpilkahduksia”, Tommy Lindgren selvittää.

Onko Sininen kaupunki enää edes rapmusiikkia?

”En tiedä. Aika harvalla raplevyllä soi skitta noin leimallisesti läpi levyn. Jarmo on kitaristina aika poikkeuksellinen ja käyttää paljon erilaisia efektejä.”

”Kun Jarmo soitti treeneissä jotain ulisevia ääniä, Teppo huusi rumpujen takaa, että se on kitara eikä koskettimet, soita kitaraa”, Lindgren nauraa.

tommy_lähi
”Olen paska kirjoittamaan ennalta mietittyjä lauluja, joissa tarina etenee loogisesti tai ymmärrettävästi.” Kuva: Veera Järvenpää

Vaikka kieli vaihtui suomeksi, Lindgren sanoittaa yhä samalla tavalla. Kaikki lähtee liikkeelle yhdestä riimistä tai fraasista. Äkisti jostain ­aukeaa joku portti, ja teksti alkaa kulkea kuin tajunnanvirta.

”Olen paska kirjoittamaan ennalta mietittyjä lauluja, joissa tarina etenee loogisesti tai ymmärrettävästi”, Lindgren nauraa.

Hyvästä esimerkistä käy levyn nimikkobiisi.

”Ensimmäisenä mieleeni tuli ajatus ’kaikki mun ystävistä lisääntyy ja mulla huolet’, ja siitä se lähti liikkeelle.”

Suomen kieleen vaihtaminen vaikutti myös siihen, millaisia ­asioita Lindgren päätyi levyllään käsittelemään.

”Minulle tuli varmaan osittain yllätyksenä, että kieli ohjaisi levyn sisältöä ja fiilistä niin vahvasti. Levyn teksteissä on paljon itselle tärkeitä ja omasta elämästä kumpuavia asioita, mutta luulen, että levy kuulostaa henkilökohtaisemmalta kuin on.”

Mutta palataanpa takaisin kuolemanpelkoon, joka kaikuu läpi Lindgrenin sanoitusten. Levyn työnimikin oli Pelokkaan ihmisen tunnustuksia.

”Varmasti levyllä kuuluu joku oma ikääntyminen ja myös omat pelot. Suurin osa peloista  palautuu kaikkein suurimpaan pelkoon, joka meillä on. Siihen, että menettää kaiken”, 38-vuotias Lindgren kertoo.

Hyvänen aika. Lindgren on tosiaan tehnyt musiikkia jo 19 vuotta – sehän on puolet hänen elämästään.

Tommy Lindgren Metropolis 8.7. Ruisrock, Turku.

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: