IMG_0877_vaalennettu

Mama Rose rankaisi pahoja

Tansanialainen toimittajalegenda tietää, miten kansaa kasvatetaan.

Teksti Iida Simes

Journalistit jakavat palkintoja gaalassaan Dar es Salamissa. Rose Haji Mwalimu iloitsee voittajien puolesta. Oikeastaan hänen pitäisi olla Suomessa keskustelemassa sananvapaudesta, tapaamassa journalisteja ja raportoimassa kehitysyhteistyöhankkeista, mutta Viestintä ja kehitys -säätiön kollegat ovat viime tipassa siirtäneet reissua myöhemmäksi.

Huippuhetki koittaa: tilaisuudessa annetaan arvokas elämäntyöpalkinto tiedonvälitystä edistäneelle henkilölle. Mwalimu ei ole kuullut huhujakaan siitä, kuka sen saa.

Lavalta kuulutetaan, että palkittava on paitsi ”toimittajaveteraani” ja ”alansa huippuja” myös ”ansioitunut ihmisoikeustyössä” ja ”monin tavoin parantanut toimitta­jien asemaa”.

Lavalle kuulutetaan Rose Haji Mwalimu.

Afrikkalaiset kollegat halusivat juhlia ”Mama Rosen” elämäntyötä yhdessä sankarin kanssa, ja ovelat suomalaiset olivat siirtäneet lentoja tansanialaisten pyynnöstä paljastamatta juonta juhlakalulle. Hän pääsi Helsinkiin muutaman päivän kuluttua.

54 miljoonan asukkaan Tansania on toimittajille vaativa työmaa. ”Peräti 80 prosenttia tansanialaisista asuu muualla kuin kaupungeissa. Suurin ongelma on saada tietoa kansan ulottuville”, huokaa Mwalimu.

Köyhissä pienissä kylissä ei ole tietokoneita, tietoverkkoa eikä televisioita. Sähköverkko ei yllä kaikkialle, ja sielläkin missä virtaa on, se toimii miten sattuu. Mwalimu on yrittänyt ratkaista tätäkin ongelmaa järjestämällä kaukaisille seuduille aurinkopaneeleita.

Poliittisten instituutioiden modernisoiminen ja demokratiaan siirtyminen ei ole ollut kivutonta. Naapurimaidensa tavoin Tansania on sinnitellyt siirtomaavallan alla. Se kuului Saksalle 1880-luvulta siihen saakka, kunnes tämä hävisi ensimmäisen maailmansodan. Vuonna 1919 Tansanian valtasi Iso-Britannia.

Molemmat emämaat – valtaansa ja luonnonvarojen anastamista tehostaakseen – olivat modernisoineet maata. Tansaniaan rakennettiin muun muassa rataverkko ja sairaaloita. Brittien johdolla alkoi taistelu tsetsekärpästä ja malariaa vastaan.

Varsinainen demokratiakehitys ja oman perustuslain luominen alkoivat ”koko kansan mwalimun” eli opettajan, presidentti Julius Nyereren, johdolla. Tansania itsenäistyi vuonna 1961.

Tansania on naapurimaitaan turvallisempi, mutta terrorismin uhka on olemassa. Twitterin kautta nuoria rekrytoidaan Isisin riveihin Tansaniastakin, vaikka ei läheskään yhtä paljon kuin pohjoisemmista Afrikan maista.

Isis askarruttaa ihmisoi­keusjournalisti Mwalimua. Miten Isis kukistetaan? Mwalimu huokaa raskaasti: ”Tiedämme sen vasta, kun selviää, kuka liikkeen takana on. Yritämme afrikkalaisten kollegoiden kanssa selvittää, mistä se lopultakin saa voimansa.”

Aika ajoin maa ottaa takapakkia sananvapausasioissa. Keväällä hallitus kielsi raportoimisen parlamentin istunnoista suorina lähetyksinä. Tiedotusministeri Nape Nnauye on syystäkin joutunut opposition hampaisiin.

Lainkohta vuodelta 1976 sallii hallituksen lakkauttavan julkaisun, jos se on ”vallankumouksellinen”. Hallitus on käyttänyt tätä oikeutta ja sulkenut lehtiä.

”Laki on törkeä jäänne siirtomaavallan ajoilta, ja se pitää poistaa”, sanovat tansanialaiset sananvapausaktivistit.

Kummallinen on myös uusi tilastolaki, jonka mukaan toimittaja voidaan tuomita vankeuteen tai suuriin sakkoihin, jos tämä käyttää lähteenään muita kuin valtion virallisia tilastoja.

Toivoakin on. Mwalimu kehuu varovaisesti nykyistä presidenttiä, matematiikan opettaja John Magufulia: ”Hän on sanonut kitkevänsä korruption. Ainakin ensimmäinen vuosi on mennyt ihan hyvin.”

Rose Haji Mwalimu opiskeli 1970-luvulla journalismia Neuvostoliitossa Donin Rostovin yliopistossa. Hän osaa edelleen sujuvasti venäjää. Valmistuttuaan vuonna 1983 Mwalimu palasi Tansaniaan ja aloitti hommat radiossa. Maassa myllersi. Väkiluku kasvoi räjähdysmäisesti, ja samalla levisi aids. Kansalle oli annettava terveysvalistusta.

Alati hymyilevä ja reipas Mwalimu oli suosittu tv-uutis­ankkuri, mutta uutiset eivät riittäneet tiedonvälityskeinoksi. Taudit niittivät köyhiä, ja tyytymätön mieliala vallitsi.

Mwlimu keksi keinon: tehdään radiokuunnelma, johon kuuntelijat jäävät koukkuun ja joka samalla opettaa kansaa.

”Teimme puoliksi totta olevaa jatkosarjaa, joka oli hyvin moralistinen. Oli pahoja hahmoja ja hyviä hahmoja, ja pahoja rangaistiin. Pahat eivät käyttäneet ehkäisyä, he saivat liikaa lapsia, joista eivät kyenneet huolehtimaan, ja perhe eli sairaana köyhyydessä.”

Sangen mustavalkoisen moraliteetin muisteleminen naurattaa Mwalimua. ”Hyvät käyttivät kondomia, saivat vähemmän lapsia, pysyivät terveenä ja elivät rikkaampina. Hyvien lapset pääsivät yliopistoonkin.”

Tehosiko tämä Tansanian kansaan?

”Kyllä! Tilastojen mukaan kondomien myynti kasvoi heti ohjelman jälkeen. Samalla HI-viruksen leviäminen hidastui”, kertoo Mwalimu ylpeänä.

Tansania siirtyi monipuoluejärjestelmään vuonna 1992. Saman tien tarvittiin poliittista valistusta, kun oli koittanut uuden hallinnollisen konseptin aika.

”Tein radio-ohjelmaa, joka kertoi, miten demokratiassa toimitaan. Kerroimme, mitä puolueet edustavat ja mitä eroja niiden välillä on. Ihmiset olivat innoissaan!” Mwalimu riemuitsee.

Erityisen iloinen Mwalimu on naisten aseman parantumisesta.

”Naistoimittajia on jo paljon, ja naisia on jopa esimiehinä ja kanavajohtajina”, hän sanoo ylpeänä, mutta kiirehtii lisäämään:

”Enemmänkin voisi olla”.

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu