nufit16-vilppu_rantanen

Fiksuja liikkeitä livenä

Älykäs nuoriso ja vanha eliitti lähtevät lentoon ajatusten voimalla.

Teksti Iida Simes

”Aluksi fiilis , kun keskustelee jonkun arvovaltaisen alustajan kanssa, se oli tosi iso juttu. Että nämä kaikki ovat täällä keskustelemassa juuri meidän nuorten kanssa.”

Näin muisteli tekniikan ylioppilas Saara Kemppainen pohtiessaan, mikä Nuorten filosofiatapahtumassa on ollut kiinnostavinta kautta vuosien. Kemppainen on ollut tapahtumassa mukana vuodesta 2008 lähtien. Vuoden 2017 tammikuussa tapahtuma järjestetään jo 16. kerran.

Nuorten filosofiatapahtuma Nufit opettaa pohtimaan, väittelemään ja argumentoimaan rakentavasti. Tällaista oppia tarvitsisivat monet vanhemmatkin. Nufitiin kaikki ovat tervetulleita, vaikka pääkohderyhmä ovat 15–25-vuotiaat.

Ideana ei ole pelkästään kuulla asiantuntijafilosofien luentoja – useimmat esiintyjät eivät ole olleet filosofeja. Puhumaan on pyydetty eri tavalla arvovaltaisia vieraita: tutkijoita, poliitikkoja, taiteilijoita ja bisnesammattilaisia.

Tuoreemmat tulokkaat, vuodesta 2016 mukana ollut lukiolainen Iiris Laisi ja vuoden 2015 tulokas Vilppu Rantanen valottavat haastamistilaisuuksien rakennetta. Ensin kuullaan julkkisalustajalta 10–15 minuutin puheenvuoro. Tätä ei saa keskeyttää. Sitten ”haastaja” eli nuorten edustaja esittää lyhyen puheenvuoron ja kysyy muutaman valmiiksi mietityn kysymyksen. Pääesiintyjiä eli alustajia ja haastajia helpottaa olennaisesti se, että keskustelijaparit tapaavat ennen tapahtumaa ja suunnittelevat pääpointtejaan.

Jotta keskustelu lähtisi todella lentoon, puolentoista tunnin session loppuosassa puheenvuoron saavat yleisön edustajat.

Eikö vaarana ole, että nykypäivän huonot tavat tarttuvat ja keskustelu etenee ruokottomuuksiin tai haukkumiseen?

Kemppainen, Laisi ja Rantanen kiistävät tämän jyrkästi. Päinvastoin. Keskustelut ovat aina olleet hyviä.

”Somessa voi vaan heittää paskaa ilmaan ja katsoa, mitä tapahtuu. Livekeskusteluissa niin ei käy koskaan”, Rantanen kertoo.

Mitä hyötyä filosofiasta on? Vai pitääkö siitä olla jotakin hyötyä?

”Aloitin filosofian opiskelemisen vasta lukiossa”, kertoo Laisi. ”On siitä ollut hyötyä. Pystyn tunnistamaan hyviä ja huonoja argumentteja.”

Kemppainenkin näkee filosofian kokonaisvaltaisena tieteenalana.

”Filosofia vaikuttaa koko yhteiskuntaan.”

Mutta miten yhteiskuntaan pitäisi vaikuttaa? Nyt maapallolla elävillä sukupolvilla on mahdollisuus tuhota elämä täältä. Eikö filosofian pitäisi olla nyt arvokkaampaa kuin koskaan?

Sivistys on tärkeää, filosofikolmikko vakuuttelee.

”Sivistyksen määritteleminen vain talouden ehdoilla ei toimi”, lisää Rantanen. ”Sivistys on paljon monipuolisempaa. Meidän kaikkien ei tarvitse tietää filosofiasta kaikkea, mutta meidän pitää osata keskustella.”

Kemppainen yhtyy tähän.

”Mun ala on rakennustekniikka, mutta isoja valintoja tehdään sielläkin. Myös taiteen tuntemus on tärkeä. Ja uskon, että minusta tulee paljon parempi diplomi-insinööri, koska olen opiskellut filosofiaa.”

Vuoden 2017 päävieraita ovat muun muassa teoreettisen filosofian emeritusprofessori Ilkka Niiniluoto, Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li ­Andersson, Finlaysonin johtaja ­Jukka Kurttila, jalkapallon maajoukkuevalmentaja ja urheiluasiantuntija ­Marianne Miettinen sekä elokuvaohjaaja Hamy Ramezan.

Mitä mahtaisi olla luvassa? Vieraiden alustusten otsikot ja Nufitin työryhmän kokoamat vieraiden esittelyt antavat osviittaa.

Niiniluodon alustuksen otsikko on ”Se liikkuu sittenkin – mitä on tieteellinen ajattelu?” Alkuosa viittaa fyysikko ja tähtitieteilijä Galileo Galilein (1564–1642) mutinaan. Tiedemies joutui kirkon inkvisition edessä kiistämään havaintonsa, jonka mukaan Maa kiersi Aurinkoa, eikä päinvastoin. ”Se liikkuu sittenkin”, väitettiin hänen sanoneen polvistuneena halveksimansa ­inkvisition eteen.

Ramezan kysyy, voiko elokuva saada ihmiset liikkeelle. Iranilaissyntyinen ohjaaja on itsekin liikkunut pitkän matkan. Hän pakeni lapsena synnyinmaastaan.

Miettinen kertoo, miten liikutaan ”urheilun huipulle”. Suomen naisten jalkapallomaajoukkue on korkealle yltänytkin, EM-kisoihin asti.

Kurttilan meriitteihin kuuluu Tom of Finland -vuodevaatemalliston lanseeraaminen. Uusimpana sankaritekonaan Kurttila on käynnistänyt 100 leijonaa Suomelle -hankkeen, jonka haluna on ”palauttaa Suomen leijonavaakuna koko kansan omaisuudeksi”.

Sekä pääomasta paljon ymmärtävä liikemies Kurttila, jonka otsikko on ”Yritys yhteiskunnallisen liikkeen ytimessä” että ”Kansanliikkeet ja demo­kratia” -alustuksen pitävä Andersson saattaisivat yllättää ja nostaa ajatuksiaan lentoon filosofi Karl Marxin sanoihin tukeutuen: ”Filosofit ovat vain eri tavoin selittäneet maailmaa, mutta heidän tehtävänään on sen muuttaminen.”

Menneiden vuosien esiintyjälista näyttää komealta. Tapahtumassa ovat lausuneet henkeviä Matti Apunen, Kari Enqvist, Laura Gustafsson, Elina Haavio-Mannila, Pekka Haavisto, Timo Harakka, Sara Heinämaa, Otso Kantokorpi, Jukka Kemppinen, Markku Kivinen, Matti Klinge, Paavo Lipponen, Frank Martela, Tuomas Nevanlinna & Jukka Relander, Sauli Niinistö, J. P. Roos, Merja Ylä-Anttila ja moni muu.

Lista on pitkä ja komea kuin Valtakunnallisilla maanpuolustuskursseilla.

Onko kukaan esiintyjä jäänyt erityisesti mieleen?

Työryhmäläiset ovat diplomaattisia. Jokaisessa keskustelijassa ja keskustelussa on ollut unohtumattomat piirteensä.

”Ainahan he jäävät mieleen, joita itse on haastamassa”, pohtii Kemppainen. ”Dome Karukosken kanssa aloitimme elokuvista, mutta keskustelu nousi ihan sfääreihin.”

Monesti alustajat yllättävät. He eivät aina vastaa ennakkokäsityksiä.

Rantanen muistaa, miten [perussuomalainen poliitikko] Sampo Terho pohdiskeli mitä isänmaanrakkaus oikeastaan on.

”Todella eri mieltä olevan kanssa voitiin käydä hedelmällinen ja asiallinen keskustelu, joka varmasti avasi ajatuksia sekä yleisölle – jossa siis itse olin – että alustajalle. Ekaa kertaa paikalla olevalle tällainen keskustelu persupoliitikon kanssa tuntui oudolta, kun miettii julkisen keskustelun tasoa yleensä.”

Yhdysvaltalainen filosofi Martha Nussbaum manifestoi kirjassaan Talouskasvua tärkeämpää (suom. Gaudeamus 2011) humanististen aineiden opetuksen puolesta. Sokraattista metodia eli väittelyä ja argumentointia ihailevan Nussbaumin ajatuksista voisivat ottaa oppia päättäjien lisäksi kaikki nettikeskustelijat.

”Elämäänsä pohdiskelemattomat ihmiset kohtelevat usein toisiaan epäkunnioittavasti. Monet ihmiset samastavat poliittisen väittelyn urheilukamppailuun, jossa on tarkoitus hankkia enemmän pisteitä tai tehdä enemmän maaleja kuin vastustaja. ’Vastapuoli’ tulkitaan helposti viholliseksi, jolle toivotaan tappiota, jopa nöyryytystä. Tällöin ei ajatellakaan pyrkimystä kompromissiin tai osapuolia yhdistävien tekijöiden etsimistä.”

Kemppainen vastaa Nussbaumin näkemyksiin filosofiatapahtumaa ajatellen.

”Nufitissa nimenomaan pyritään kunnioittamaan kaikkia osapuolia, sillä hyvä väittely keskittyy juuri argumentteihin eikä ihmisiin niiden takana. Keskusteluissa tavoitteena ovat selkeästi viisauden edistäminen, toisilta oppiminen ja oikean tiedon erottaminen väärästä, eikä kenenkään voittaminen. Tämä asetelma aiheuttaa sen, että Nufitin keskustelut ovat korkealaatuisia. Varmasti esimerkiksi poliittisille alustajille on ollut kiinnostavaa olla tilanteissa, joissa heitä haastetaan ajatustensa takia, eikä siksi että joku yrittää voittaa heidät vaaleissa.”

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: