tero kartastenpää

Feminismi paperilla

Päätoimittaja Tero Karastenpää joutuu vastaamaan kysymyksiin omasta sukupuolestaan.

Kuva Veera Järvenpää

On epäkorrek­tia kysyä haasteltavalta ammattilaiselta, mitä vaikutusta hänen sukupuolellaan on siihen, kuinka hän hommansa hoitaa tai mitä häneltä odotetaan. Tulvan päätoimittaja ­Tero Kartastenpää on kuitenkin joutunut vastaamaan kysymyksiin jo useasti. Sukupuolesta kysytään nytkin.

”Huomattavan paljon joudun puhumaan siitä. Ymmärrän sen tavallaan, mutta samaan aikaan mulla on semmoinen olo, että en haluaisi puhua sukupuolestani. Että onko se tarpeellista? Onko pakko?”

Kartastenpää korostaa, että hänelle on olennaista tiedostaa oma näkökulma ja etuoikeudet mutta samalla hän haluaa pitää oman sukupuolen määrittelyään osittain yksityisasiana.

Tulva on Naisasialiitto Unio­nin julkaisema, feministinen lehti. Sen päätoimittajan sukupuoli on noussut keskusteluun, koska Unionin jäseneksi miehet eivät pääse, eikä heitä ole myöskään aiemmin ollut lehden toimituksessa töissä.

”Jotkut ihmiset hämmentyivät valinnastani. Että minkä takia mies, eikö ollut päteviä naisia? Mutta eihän se niin voi mennä, että ensin katsotaan sukupuoli ja sitten pätevyys. On kai se ihan hyväkin, jos mä omalla surkealla ruumiillani saan ihmisiä miettimään asioita”, Kartastenpää sanoo.

Feminismin kannalta asiassa ei ole mitään huomautettavaa. Kuten Unionin pääsihteeri Taru Anttonen nimityksestä Helsingin Sanomille sanoi:

”Tero Kartastenpää valittiin tehtävään siksi, että hänellä oli tarjota uskottavin visio Tulvan tulevaisuudesta. Hän oli myös hakijoista pätevin.”

Feminismi kolahti Kartastenpäähän kovaa, kun hän aloitti 1990-luvulla Turun yliopistossa elokuvatieteen opinnot. Sukupuolentutkimus oli oppiaineessa voimakkaasti läsnä. Painotus johtui muun muassa tutkija Anu Koivusen läsnäolosta laitoksella.

Toisena opiskeluvuotenaan Kartastenpää aloitti myös sukupuolentutkimuksen, silloisen naistutkimuksen opiskelun.

”Se oli semmoista queerfeminismin aikaa, minkä takia se kenttä on ollut mulle tutumpi kuin tämä intersektionaalisempi puoli.”

Nykyisin feminismissä keskeisenä ajatuksena oleva intersektionaalisuus tarkoittaa erilaisten rakenteiden, erojen ja kategorioiden – muun muassa iän, sukupuolen, etnisen taustan ja yhteiskuntaluokan – yhtäaikaista ja keskinäistä vaikutusta.

”Eihän se todellakaan ole helppoa, jos siihen mennään tarpeeksi syvälle. Viime aikoina onkin ollut keskustelua siitä, että voiko puhua millään yleisellä tasolla vai pitääkö aina mennä enemmän ja enemmän yksilöön, mikä taas tekee politiikan mahdottomaksi. Mun feminismiin kuuluu seurata, miten voidaan ottaa mahdollisimman paljon sortoa huomioon mutta samaan aikaan pystytään puhumaan yleisellä tasolla.”

Kartastenpään ensimmäinen Tulva ilmestyi marraskuun alussa. Se tehtiin tiukalla aikataululla. Seuraavan numeron tekemiseen on enemmän aikaa. Maaliskuussa ilmestyy lehden 15-vuotisjuhlanumero.

Yksi uuden päätoimittajan tavoitteista on laajentaa perinteikkään lehden lukijakuntaa. Uusia lukijoita voisivat Kartastenpään olla laadukkaista kulttuurilehdistä yleensä kiinnostuneet ”hiplaajat”.

”Kai se ajatus on, että Tulva­ ei näytä liian kerholehdeltä, liian sisäpiirilehdeltä. Semmoisetkin lukijat, jotka ei täysin allekirjoita kaikkea väittämäämme, voisivat silti lukea sen.”

Feminismi tuntuu jo itsessään olevan provokatiivinen termi. Vaikka Kartastenpäällä on taustaa provoilussa itselläänkin – hän kirjoitti Jani Timosen kanssa 2014 ilmestyneen Provo Opas -kirjan – ei Tulva hänen mukaansa tarvitse erityistä provosoimista saadakseen lukijoita.

Tosin ensimmäiseen pääkirjoitukseen oli pieni provo livahtanut. Kartastenpää kirjoitti All Male Panel -blogista ja kaksinaismoralismista.

”Se palaute, mitä jutusta olen saanut, on mun mielestä ollut myös överiä, mutta olen tajunnut että okei, mun kaltaisen ihmisen ei tarvitse vinoilla yhtään. Ajattelin, että jatkossa annan muiden puhua, ja mä koetan tehdä toimittajan työni taustalla mahdollisimman hyvin.”

Tulvassa päätoimittajan filosofia onkin antaa tilaa tekijöille, jotka ovat erikoistuneet kuvaamaansa asiaan tai joilla on asiaan erityinen näkökulma. Provosoimista ei tarvita.

”Feminismin kenttä on itsessään tosi räjähtelevä, sisäisestikin. Ehkä monet feministisesti vaikuttavat ihmiset toivoisivat, että olisi enemmän semmoista yhdessä eteenpäin jonkun vision toteuttamista.”

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Mitä sä täällä teet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *